VALIKKO
10.5.2016 22:41

Kilpailujännitys

Kilpailujännitys on asia, jonka syitä omalla kohdallani olen jo pidemmän aikaa miettinyt. Miksi yhä edelleen kilpaileminen jännittää niin paljon? Olenhan kilpaillut, vaikka kuinka monta vuotta, joten kyllä minulla pitäisi olla jo jonkinlainen kilpailurutiini ja pitäisihän minun kaiken järjen mukaan olla jo tottunut kilpailuun. Jostain syystä kuitenkin jo pelkkä ajatus siitä, että pian on kilpailut, saa pasmani aivan sekaisin. Oli kyseessä sitten ihan vain pieni kilpailu, kauden aloituskilpailu, suurempi kilpailu tai SM kilpailut tai jopa kauden päätöskilpailu, niin aina sama juttu.

Muutaman viimeisimmän kuukauden aikana olenkin alkanut lukea ihan oman huvin vuoksi urheilupsykologian kirjoja ja valmentautumisen psykologiaa ja mitä kaikkea muuta. Pääsyynä tälle on ollut se, että löytäisin jonkinlaisen vastauksen ensinnäkin siihen miten tunnistaisin kilpailujännityksen syyn ja miten pääsisin siitä eroon. Mutta myös, jotta saisin vastauksia myös muihin mieltä kaivertaviin asioihin. Olen ihan yllättynyt siitä, miten mielenkiintoisia nuo kirjat ovat lopulta olleet.
Kilpaillessa pitäisi pystyä keskittyä siihen kilpailuun. Pitäisi pystyä sulkemaan kaikki muut asiat mielestä ja vain miettiä kilpailua. Tämän lisäksi, jos epäonnistuu yhdessä suorituksessa, sen ei saisi antaa häiritä muita suorituksia. Niin ja tärkeää on myös se, että siitä tekemisestä oikeasti nauttii. Se ei saisi olla mitään pakko pullaa, vaikka itse sinne onkin mennyt, niin kuitenkin sinne meneminen ei välttämättä ole ollut se oma päätös, ainakaan sisäisesti.

Kirjoja lueskellessani ja yksin pähkäillessäni, olen alkanut tajuta, että minun kohdallani, kun menen kilpailemaan, pelkään. En pelkää epäonnistumista. En myöskään pelkää sitä, että olisin huonoin, sillä sijoituksella ei ole minulle mitään väliä.
Mutta pelkkään loukkaantumisia. Pelkään, että kun yritän parhaani tai liikaa, loukkaan itseni.anxiety-1337383_1280
Se, mistä tällainen ajatus tulee, on vielä aika lailla hämärän peitossa. Uskon, että yksi suuri tiedostamaton syy on pelko kivusta. Olen kärsinyt niin pitkään erilaisista urheiluvammoista, niin näköjään se uudelleen loukkaantumisen pelko tulee esille kilpaillessa. Eikä itse asiassa ainoastaan kilpaillessa, sillä olen huomannut samoja piirteitä myös treenatessa. Varsinkin silloin kun niitä kilpailuja on tulossa.

Pakko kuitenkin myöntää, että valitettavasti mielialani vaihtelevat todella paljon heittojen suhteen.
Pystyn ehkä pikkuhiljaa myöntämään myös itselleni ja muille sen, että minulla ei ole tarpeeksi tavoitteita heittämiselle. En ole asettanut tavoitteita, koska en ole varma jatkanko kesän jälkeen. Tästäkin huolimatta tavoitteita pitäisi pystyä asettamaan, jotta saisin itsestäni mahdollisimman paljon irti kesällä, vaikken jatkaisikaan enää sen jälkeen.
Lisäksi harjoituksissa treenaan vain itseäni varten, mutta jostain syystä kilpailuissa haluan näyttää jollekulle. En vain tiedä kenelle, ehkäpä itselleni? Yritän liikaa, ja siitä se kaaos alkaakin.

En tiedä miksi Taekwon-Do treeneissä ja vyökokeissa pystyn tekemään kaiken itseäni varten, minulla ei ole ikinä ollut siellä tunne, että haluan näyttää jollekin.
Aavistan tämänkin johtuvan siitä, että toista lajia tiedän rakastavani koko sydämestäni, olen mukana lajissa kaikin puolin ja nautin siitä.
Mutta moukarinheitosta en tiedä, en tiedä pidänkö siitä enää samalla tavalla.
Se on asia, jota olen miettinyt kauan, ainakin muutaman vuoden ajan, ja yhä edelleen en osaa antaa siihen järkevää vastausta. En osaa kertoa oikeaa vastausta muille, mutta en myöskään itselleni. Ja se mikä itseäni ehkä hieman jopa karmaisee, on se, että en osaa tulkita omia ajatuksiani ja tunteitani, en tiedä haluanko jatkaa, vai en.

Olen kuitenkin siinä uskossa, ja myös toivon sitä todella paljon, että tämän kesän aikana saan selvitettyä ajatuksiani. Ja, että saisin tietää sen, mikä on se minun lopullinen päätös kaiken tämän suhteen.


In English

Already for a longer time, I have been thinking about why I am so nervous before competitions. Because I have been competing long time, so I should have some competition routine, I should know what it is to be in competition.
But still, only knowing about upcoming competition makes me nervous. The size of the competition doesn’t really matter, I’m still nervous.

Last few months I have been reading different kind of sport psychologist books during my free time. I was positively surprised how interesting those books actually are. I have found good facts and things which have made me think about everything more.
So, in competition, I should focus only on the competition, nothing else. If I would fail in one part, I should forget it and keep going. My fail should not affect to my next turns.
It is also important to fully enjoy what is doing.

After I have been reading those books, and thinking about everything by myself, I have started to realize that I am afraid while competing. I am not afraid that I would fail something or that I would be last one, because the final results in one list is not important thing for me.
But, I am afraid that I hurt myself. I’m afraid that if I try my best or too much I get some sport injury.
I am not sure where this idea come to mind, but I think that it related to being afraid of pain.
I have had so many years’ different injuries, so somehow this affects while competing. I also have realized same in the training.

Unfortunately I also must say, that my hammer throw training mood varies very much. Little by little I am able to admit to myself, that I don’t have enough goals and dreams in hammer throw. I have not set goals, because I don’t am I going to continue after summer. But still, I should have goals, so that I can get best records this summer no matter what.
While training I do it for myself, but in competition I often try to convince someone that I can do it. I don’t know who, maybe myself. I try too much, and then chaos is ready to begin.
In Taekwon-Do I can do everything just for myself, not trying to convince anyone. I sense that it is because I am doing Taekwon-Do with all my heart and I love to do it. But I don’t know am I enjoying hammer throw that much anymore. And that makes me little bit worried, because I can’t read my own thoughts and feelings. I don’t know if I want to quit or still continue and keep trying.

I believe and at least I hope, that during this summer my thoughts will clarify and I would get to know what is my final decision about this.

one-way-street-1113973_1920

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.