VALIKKO
16.2.2016 21:01

Lääkäriin – yksityinen vai julkinen?

Ihan alkuun/First of all:

I have decided to write most (probably all) my writings in two languages. Biggest reason is that my foreign friends can also read and understand my writings, but also that every none-Finnish can read my writings 🙂
So the English version is always below the Finnish version. For advance, sorry about my grammatical mistakes etc.

Joo, eli olen päättänyt aloittamaan blogini kirjoittamisen myös englanniksi. Suurimpana syynä tähän se, että ulkomaalaiset ystäväni tuskailevat tällä hetkellä googlen kääntäjän kanssa tekstejä lukiessaan. Tietysti myös sen takia, että onhan jo pelkästään Jyväskylässä tuhansia ulkomaalaisia opiskelijoita. Lisäksi haluan parantaa omaa englannin taitoani ulkomaanvaihtoja ja työharjoitteluja varten 😉

Asiaan

Monille on varmasti tuttua tilanne, kun miettii mennäkkö julkiselle vai yksityiselle lääkärille.
Hinta on varmaankin yksi yleisin syy valita julkinen puoli, nopea hoitoon pääsy taasen syy valita yksityinen. Myös potilaan kohtelu on usein yksi valintaan vaikuttava asia.
Jos vaiva on akuutti, niin hoitoon pääsee julkisellakin puolella enintään 24h odottelulla päivystyksessä. Jos vaiva ei ole akuutti lue: murtuma/melkein kuolema, niin usein aikoja ei ole kuin vasta seuraavalle kuukaudelle.
Itseäni ihmetyttää, että jos omalääkärillä on pitkät jonot, mutta jollakin toisella lääkärillä ei ole, niin miksei potilaita voida jakaa?
Nimittäin valitettavan usein se pieni ei-akuutti vaiva muuttuu kuukauden sisällä isoksi ongelmaksi, ja omasta kokemuksesta vaivan kroonistumisen hoito vie kauemmin aikaa, kuin vaivan hoito heti saman tien.

Olen kuullut monia kauhutarinoita julkisen puolen toiminnasta uutisista sekä kavereiltani.
Itse olen kuitenkin ihan hyvin säästynyt kauhukokemuksilta. Mitä nyt peruskoulun lääkärintarkastuksessa lääkäri oli venäläinen, joka osasi juuri ja juuri suomea – äiti oli onneksi mukana, ja puhui venäjä-englanti-suomi sekoitusta lääkärille…
Toinen mitä on tapahtunut, muutamankin kerran on se, kun lääkäri on katsonut GOOGLESTA oireeni ja sillä perusteella tehnyt diagnoosin. Diagnoosin jonka olisin aivan yhtä hyvin voinut itsekin etsiä sieltä googlesta, ja diagnoosin joka ilmeni vääräksi, kun lähdin vielä saman päivän aikana yksityiselle.

Uutisiin päätyy yleensä vain julkisella tapahtuneet virheet. Miksi yksityisen virheistä vaietaan?
Itsellänikin on valitettavasti huono kokemus yksityiseltä, jonka takia en enää kyseistä lääkärikeskusta valitse.
Kolmisen vuotta sitten menin olkapään kipuilun takia olkapään urheilulääkärille. Sieltä lähetteellä fysioterapiaan, jossa kävin säännöllisesti useamman kuukauden. Kun kipu ei heltynyt, sain lopulta lähetteen magneettikuviin. Mitään poikkeavaa ei kuulemma näkynyt, lisää fysioterapiaa.
Lopulta kun mikään ei muuttunut fysioterapeuttini suositteli minulle olkapääspesialistia Harri Heliötä. Sinne suuntasin 2013 vuoden heinäkuussa.
Vastaanotolle otin vanhat magneettikuvani. Heliö tutki pelkät magneettikuvat ja totesi ihmettelevänsä suuresti miten edellinen lääkäri ei ollut huomannut kuvissa mitään poikkeavuutta. Minulla oli ns. ahdas olkapää, mutta ei kuitenkaan sama vaiva, ja se ei ollut mikään pikku vaiva. Normaali tila lihaksen ja luun välillä olisi 8mm-1cm, minulla se oli 4mm. Joten nivelellä ei paljoa liikkumavaraa ollut. Osaksi synnynnäinen vaiva, mutta moukarinheitto vain pahentanut.
Tässä vaiheessa minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: moukarinheiton lopetus tai leikkaus. Valitettavasti ei pystytty olemaan varmoja, oliko ahtaus aiheuttanut jo lihasrepeämän, joten nuo olivat ainoat vaihtoehdot.
–> Onneksi ahtaus oli ainoa löydös, sekä se, että minulla on harvinainen hauislihas, joka estää hauisvammojen syntymistä. Sitä ei kuulemma usealla ole.

kuntoutuus

Kuntoutusta… jostain syystä todella huono laatu D: Rehabilitation, for some reason very bad quality…

Vasta nyt kolmen vuoden päästä leikkauksesta, olen pystynyt vihdoinkin heittämään ilman kipua.
Kuntoutus elää niin pitkään, kuin urheilen (koko loppuelämäni). Leikkauksen jälkeen todettiin vielä lavan virheasento.
En syytä tästä ensimmäistä lääkäriä, sillä tämän vamman myötä olen oppinut paljon myös itsestäni. Tunnistan rajani, mutta kestän myös kipua enemmän. Tiedän milloin lopettaa, mutta tiedän myös milloin pystyn jatkamaan, kivusta huolimatta.


In English:

Deciding public healthcare or private one, is probably familiar for almost everyone.
One biggest reason for deciding public one, is price. Fast access to treatment, is biggest reason to choose private. Also customer service may be one reason.
If your problem is requiring first aid care, then you can also choose public (maybe just need to wait in emergency room all day).
But if it is something not acute, you may have to wait even months (maybe even half year).
I have personally wondered, that if there is not any free times to own doctor (family doctor), why they can’t choose some other doctor who would have free times? Why it is impossible to share patients?

Everyone have probably heard terrible experiences from public healthcare.
For some reason any bad experiences from private sector is not in daily news. Or I have not just seen them?
My worst experience from public sector is that doctor looked from Google what was wrong with me, and btw it wasn’t right diagnose.
From private sector one experience comes into my mind:

massage-1015571_1280

This was one of the treatment, what my physiotherapist tried… Yksi niistä hoitomuodoista joita on tullut kokeiltua.

It was in 2013 when I went to see doctor first time because of the pain in my shoulder.
After I was visiting physiotherapy already few months, and nothing changed, I went to ask if I could go to MRI –> nothing found, so I just keep going physiotherapy.
After several months, my physiotherapist forced me to go to see one of the best shoulder specialists in Finland. On July I went there, I had my MRI pictures with me and diagnoses etc. This doctor just looked my photos, and find out what was wrong. I had one kind of narrow shoulder syndrome, it was bad one. This doctor wondered why the last one didn’t saw the problem.
In that point, I had two options, because doctor wasn’t sure if there was already something bigger: ending hammer throw, or surgery. I chose surgery. After the surgery, doctor told me, that I have been lucky, that there wasn’t anything bigger, such as tear.

First time now, after three years, I am able to do hammer throw without pain in my shoulder. Because of this injury, I also had one year break in taekwon-do.
I have to do some stretching as long as I do training. I also know that my rehabilitation is not going to be never finally ready, probably not before I decide to quit training.
I don’t actually accuse the first doctor, but I just don’t trust that place anymore. They lost one customer.
While this rehabilitation, I have also learned many things about myself. And that’s why even if this is not good experience at all, I still would not change anything.

Kommentit

  • Jenni

    Tämä on juttu, mikä varmasti mietiyttää monia. Itse törmään tähän enimmäkseen lasten kohdalla; on vaikea määrittää ja hahmottaa tarkasti kivun määrää ja olotilaa kun toinen ei oikein asiaa selkeästi osaa vielä ilmaistakaan.

    Jostain syystä aika harvoin omalla kohdallani edes mietin yksityistä vaihtoehtoa juurikin kulujen takia. Nyt koputan vielä puuta kun sanon, että ehkä tarpeeksi vakavaa vaivaa yksityisen valitsemiseen ei ole vielä tullut. Sillä kuten sanoitkin, yksityinen on kallis mutta nopea ja näin pitää aina punnita itsekin tahtooko avun halvalla vai nopeasti. Kuulostaa hurjalta. Itse useimmiten valitsen julkisen myös siksi, että näin maalla asuessa yksityinen hoito vaatii myös kulkemista ja järjestelyä, että paikalle pääsee. Toisaalta taas; jos olen reissussa Suomen rajojen ulkopuolella valitsen aina yksityisen. Miksi? Siksi, että pääsen sinne nopeiten. Suomessa olen kuitenkin valmis jonottamaan jopa päivystykseen monia tunteja. Kuulostaa todella järkevältä?

    Mielestäni ajatustapasi tilanteessasi on hyvä; virheistä (jopa muidenkin) oppii. Omien rajojen hahmottaminen on hyödyllistä ja siitä voi ammentaa itselleen tietotaitoa sekä ehkä kehittääkin itseään jos se vain mahdollista on. Oman kropan tunteminen ylipäätään on tärkeää, sen kanssa kuitenkin joutuu elämään koko loppuelämänsä 😉 .

     0
    • Katri Vuorvirta

      Lapsien kohdalla tuo on kyllä tosiaan varmasti hankalaa. Välillä kun ei oikein itsekään tiedä omasta olostaan, että onko se asia jonka kanssa kannattaa mennä lääkäriin, vai voiko se parantua kotihoidolla 😀

      Itse siis kilpaurheilijana on vähän pakko valita yksityinen, yritin julkiselle puolelle tammikuussa saada aikaa, tuloksena se, että ensimmäinen vapaa aika löytyi 31.3. Nyt olen yksityiseltä puolelta jo viikon päästä menossa magneettikuviin. Tässä vaiheessa on kyllä onnellinen hyvästä vakuutusyhtiöstä, eli suuret kiitokset menee multa kyllä lähitapiolalle, kun korvaavat suurimman osan yksityisen käynneistä ja kuvauksista.

      Ulkomailla jollain tapaa ymmärrän kyllä tuon, että mieluummin valitsee yksityisen. Varsinkin jos hieman eksoottisimmissa paikoissa käy, ei voi tietää onko se julkisen puolen taso aivan samalla tasolla kuin suomen…

      Sen olen kyllä huomannut, että turha kenellekään mistään on kaunaa kantaa. Vaikka tilanteessani olisikin ehkä saattanut saada jotain korvauksia, jos sitä joskus olisi osannut hakea.. mutta en jaksa käydä läpi mitään prosesseja, ja vaikka alkuun kyllä olin vihainen ensimmäiselle lääkärille, niin se oli periaattessa ihan ymmärrettävä reaktio nuorena (vielä nuorempana kuin nyt) urheilijana. Tällä hetkellä ainakin voin sanoa olevani kokemusta rikkaampi 😉 Ja oppinut nimenomaan myös muiden virheistä…

      Niin ja kiitos kommentista! 🙂

       0
  • #teamJKU

    Lääkäreissä ja fyssareissa on tosiaan eroja ja elleivät he ole entuudestaan tuttuja ja heihin luota, niin usein kannattaa kysyä se toinen ja kolmaskin mielipide. Ja vaikka luottaisikin, kukaan ei kuitenkaan tiedä kaikkea… En usko että julkisen ja yksityisen puolen välillä on työntekijöiden välillä suuria laatueroja, mutta julkisella lääkärien pitää miettiä resurssien käyttöä eri lailla. Ensin täytyy ottaa röntgen ja ultraääni, jotka ovat halpoja ja sitten vasta pääsee magneettiin jos ei vikaa vielä löytynyt. Siinä tuhraantuu aikaa… Yksityiselläkin löytyy niitä liukuhihnatyylin tekijöitä että 5min vastaanotolla josta tuloksena ympäripyöreä arvaus ja 100e lasku käteen.

    Täytyy myöntää, että julkisella puolella en ole ikinä urheiluvammoja hoidattanut, juurikin siksi että siinä vaiheessa kun lääkäriin joutuu turvautumaan, ei tahdo hukata tärkeää treeniaikaa yhtään enempää kuin on pakko. Joskus vakuutus on korvannut ja joskus on pitänyt turvautua vanhempien lompakkoon. Rasitusvammat, joita on ollut useampia, ovat olleet kinkkisiä noiden urheiluvakuutusten korvaavuuden suhteen…

    Toivotaan että sulla on nyt hyvät ohjeet! 🙂 Ja kannattaa vielä kääntää kiviä sen eteen, ettei tarttis heittää kipujen kanssa. Mutta allekirjoitan kyllä senkin, että harvoin on niin hyvä tilanne, ettei jostain vähän kolottaisi..

    Tsemiä treeneihin,
    Petteri / #teamJKU

     0
    • Katri Vuorvirta

      Juuri noihin liukuhihnatyyleihin olen yksityisellä törmännyt. Ja jostain syystä melkein kaikilla lääkäreillä on perus toimintatapana, että ensimmäisellä käyntikerralla määrätään viikon verran tulehduskipulääkettä ja lepoa treenistä. Vasta toisella tai kolmannella käynnillä aletaan ottamaan vakavasti.
      Lonkan kanssa kävi niin, että lääkäri ei meinannut uskoa kivun oikeasti alkaneen aivan yllättäen yöllä. Huvittuneena määräsi tehdä viikon kevyempää treeniä, ja sanoi kyseessä olevan varmasti vain jokin väliaikainen kiputila.
      Seuraavan kerran jouduin menemään toiselle lääkärille, kun ensimmäisellä ei ollut aikoja, ja hän määräsi 10 pvn buranakuurin ja kaksi viikkoa treeneistä lepoa.
      Vasta kolmannella kerralla vaivani alettiin ottaa tosissaan.
      Maanantaina (neljäs kerta) sain viimeinkin lähetteen magneettikuviin.
      Täytyy sanoa, että olen ehkäpä jopa onnellinen siitä, että ensimmäinen vapaa aika tänne Jyväskylän terveystalon magneettikuviin on hiihtolomallani jolloin en ole täälläpäin. Pääsenkin sitten Helsinkiin kuvauksiin, ja tutun lääkärin vastaanotolle :’D

      Voin suositella lämpimästi LähiTapiolan henkilöturvavakuutusta, jossa omavastuu on kalenterivuodessa 100€, ja 10% sen ylittävistä. Eli toisinsanoen se 100€ maksun maksaa kerran, ja toisella kerralla maksaa enää 10€. Yllättävn hyvin on korvannut kaikki mahdolliset lääkärikulut, leikkaukset ja kuvaukset.

      Fysioterapian suhteen on kyllä löytynyt täydellinen parantaja täältä Jyväskylästä: Juuso Sillanpää. Heti ensimmäisten ohjeistusten jälkeen pystyi heittämään seuraavissa treeneissä ilman minkäänlaisia oireita olkapäässä. Huippu tyyppi! 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.