VALIKKO
12.1.2016 16:43

Lajina Taekwon-Do

linnutOlen jo pidemmän aikaa miettinyt kirjoittavani jotakin urheilulajeistani, mutta en ole saanut tietynlaista oikeaa inspiraatiota siihen… Nyt kuitenkin kun eräs lukijani kyseli jos kirjottaisin jonkin tekstin taekwon-do:sta, niin ajattelin eilen illalla, että ”okei nyt vain keksin jotakin, en poistu kirjoituspöytäni äärestä ennen kuin olen saanut tekstiä aikaiseksi.” Hänelle ja teille muillekin tiedoksi, että tämä tuskin tulee olemaan ainoa taekwon-do:sta kertova teksti. Sillä siihen lajiin liittyy niin paljon, eikä vain yksi kirjoitus riitä kertomaan kaikkea.

Tällä kertaa siis keskityn siihen vielä toistaiseksi vain harrastukseeni, eli (ITF) taekwon-do:n. Ja joskus toiste kirjoitan sitten kilpalajistani eli moukarinheitosta 🙂 Ja joskus vielä kirjoitan siitä, miten itse päädyin harrastamaan taekwon-do:a…

Aloitetaan…

Taekwon-Do on laji, johon jää koukkuun. Laji johon rakastuu, jos valmentajana toimii henkilö joka itsekin rakastaa taekwon-doa. Sen rakastaako joku taekwon-doa (tai mitä tahansa muuta lajia) huomaa kyllä asenteesta, ja huomaa siitä, että onko valmis jakamaan oppimiaan asioita muille. Taekwon-do on laji, missä koko ajan kehittyy, ja jossa on koko ajan uutta opittavaa. Ei tarvitse hioa kaksi viikkoa yhtä samaa asiaa, kun samalla on muitakin uusia opittavia asioita. Monen asian opettelu samanaikaisesti voi kuulostaa haastavalta, mutta omien kokemuksien perusteella haastavinta (ainakin henkisesti) on opetella yhtä ja samaa asiaa viikosta toiseen. Ja vaikka se yksi pieni asia parantuisi, niin se ei välttämättä vaikuta lopputulokseen odotetulla tavalla. Taekwon-do:ssa on siis se hyvä ja huono puoli, että yleensä ne pienimmätkin virheet vaikuttavat koko suoritukseen, ja kun ne saadaan korjattua, muuttuu suoritus täysin.board-928386_960_720

Olen ikuisesti onnellinen siitä, että aloitin taekwon-do:n. Se on laji, jossa jokainen otetaan huomioon omana itsenään, ketään ei kiusata, ketään ei vähätellä. Kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä.


 

Tähän mennessä olen treenannut vain yhdessä paikassa, jossa en pystynyt kahden ensimmäisen viikon jälkeen jatkamaan treeneissä käyntiä, vaan mieluummin pidin taukoa sen ajan ja treenasin itsekseni. Syy päätökselleni oli se, miten valmentaja kohteli uusia treenaajia, niitä joilla ei ollut vielä kokemusta ja niitä joilla myöskään se kuntotaso ei välttämättä ollut parhainta luokkaa. Eikä hän kohdellut huonosti vain uusia, vaan myös niitä jotka olivat erilaisia ja niitä, jotka eivät välttämättä ymmärtäneet ensimmäisestä selityksestä mitä piti tehdä.

Taekwon-do:ssa täytyy olla hyvä kunto, ei kuitenkaan tarvitse olla maratoonari 😉 Kukaan ei synny hyväkuntoisena, ja mielestäni se pitäisi ottaa huomioon. Jos on uusi, niin on ymmärrettävää, ettei jaksa tehdä kaikkea samalla tapaa kuin ne, jotka ovat olleet lajin parissa jo useamman vuoden.

En ole oikeastaan missään muualla tavannut yhtä tylyä valmentajaa, kuin tuo oli. Siinä yritti muutama treenaajakin sanoa, että voisi ottaa aloittelijan aloittelijana… En muuten nähnyt sitä aloittelijaa enää uudelleen, enkä ihmettele yhtään, sillä haukkuihan valmentaja hänet laiskaksi, ja ”treeneissä pitää treenata, eikä vain puuskuttaa”, inhottavaa. Tuo seura ei ollut siis Suomessa, vaan lätäkön toisella puolen. Toivon, että samanlaista kohtelua ei ole missään muualla, kuin tuolla. Ja toivon, että heidän päävalmentaja joskus huomaisi miten seuran toissijainen valmentaja käyttäytyy – ottaisi asian ehkäpä puheeksi…

Tuosta kokemuksesta huolimatta olen nauttinut taekwon-do treeneistä. Ja tuo kokemus sai minut arvostamaan entisestään oman seuran treenejä. Ensimmäiset vuodet treenasin Sonkal Veikkolassa, joka oli mukavan kävelymatkan päässä kotoa. Aivan mahtavat valmentajat, ja aivan ihanat treenikaverit. Olin 2015 kevääseen asti (kunnes viimein pystyin jatkamaan taekwon-doa aktiivisemmin) ”se jolla on ollut jo vuosia keltainen vyö” -henkilö.

Viime syksynä muutin tänne Jyväskylään ja aloitin treenit uudessa seurassa, taas kerran aivan ihanat treenaajat ja valmentaja. Tässäkin seurassa näkyy se yhteisöllisyys ja se, että kaikki otetaan omana itsenään♥

Itse asiassa yksi hyvin suuri tekijä siitä, miksi järjestin yhteishaussa koulut niin kuin järjestin, oli juuri nimenomaan se, mistä löytyy taekwon-do valmennusta ja mahdollisuutta heittää moukaria. Uskokaa tai älkää näitäkin etsin kotona monet tunnit (ja monta päivää) ennen kuin tein lopullisen päätöksen yhteishaun koulujärjestyksestä. Ja taisipa muuten olla niin, että itse ehdin jo lähteä muille maille ja lopulta äidin kanssa skypen välityksellä laitettiin yhteishaun lomake menemään ;D

Se mikä vahvistaa enemmän vielä aiemmin sanottua, että taekwon-don harrastajat ovat kuin yhtä perhettä, on kokemukseni Singaporen taekwon-do:sta. Olin kielikurssilla viime huhtikuun Singaporessa, ja ennen matkaa lähetin paikalliselle taekwon-do liitolle viestiä ja kysyin mahdollisuudesta tulla treenaamaan kuukaudeksi. Pääsin treenaamaan, valmentaja tuli aina tietyltä metroasemalta hakemaan ja vei minut takaisin melkein isäntäperheeseen asti treenin jälkeen, minun ei tarvinnut maksaa minkäänlaisia treenimaksuja. Valmentaja kuten muut treenaajat olivat todella uteliaita minusta ja suomesta, kyselivät paljon ja lisäksi olivat todella ystävällisiä. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin ihan ehdottomasti mennyt käymään liiton muidenkin valmentajien treeneissä, valitettavasti aikani oli kuitenkin rajallinen koulun takia.

green belt

Siinä se lepää, oma rakas vihreä vyöni!^^

Ennen Singaporeen lähtöä en ollut pystynyt treenaamaan taekwon-doa täysillä vähään aikaan, motivaationi oli hieman laskussa, enkä ollut ikinä tykännyt ottelutreeneistä, mutta palattuani takaisin Suomeen motivaationi oli huipussa taekwon-don osalta, olin oppinut paljon uusia asioita ja innostuin ottelemisesta. Lisäksi heti palattuani oli se kauan odotettu vyökoe, jännitti pirusti, mutta sain kuin sainkin ylemmän keltaisen, vaikken teoriaa osannut yhtään… :’D kokeen suoriutumisesta voin kyllä kiittää suurimmaksi osaksi singaporen valmentajaa, sillä häneltä sain jopa taekwon-do kirjan (johon on listattu kaikki liikesarjat, tekniikat yms.), vaikka kirja on vanha, niin on tekniikoiden nimet kuitenkin pysynyt samana.

Joulukuun 10. suoritin vihreän vyön. Siitä kiitokset kuuluisivat sekä entiselle sonkalin seuralle, että nykyiselle jyväskylän seuralle. Olen yksi niistä harvoista, jotka iloitsevat vihreästä vyöstä aivan kuin se olisi paljon ylempi vyöarvo. Vyöarvothan siis ovat valkoinen, keltainen, vihreä, sininen, punainen ja musta (joiden välissä on ns. välivöitä). Tarkemmat vyökuvaukset ja nämä ”välivöiden” selitykset löytyvät englanninkieliseltä sivulta. Syy suureen onnellisuuteni on se, että vielä vuosi sitten en olisi ikinä osannut kuvitella pystyväni jatkamaan taekwon-doa aktiivisesti erilaisten (yleisurheilussa syntyneiden) vammojen takia. Joten vihreä vyö oli yksi unelmistani 🙂

 

Taekwon-doa kannattaa kokeilla, nimittäin se on oikeasti todella monipuolinen laji. Välttämättä yksi kokeilukerta ei riitä, sillä pitäisi kokea kaikki mitä siihen lajiin kuuluu, jotta tietäisi onko se oma juttu! Tosin itselleni se kerran kokeilu riitti, koska tiesin heti, että olen löytänyt yleisurheilun rinnalle toisen mahtavan lajin. Mutta sitä en ikinä osannut aavistaa, että taekwondo saattaisi tulla yhtä tärkeäksi lajiksi kuin moukarinheitto! En osannut aavistaa, miten koukuttava laji on kyseessä 😉

IMG-20151223-WA0002

Parhautta♥ Nykyinen seurani täällä Jyväskylässä – kuvasta puuttuu muutama treenaaja 😉

singis

Yksi parhaimmista Singapore kokemuksista, oli ehdottomasti tämä taekwon-do seura! 🙂

Kommentit

  • Lasse Lindqvist

    Hyvää tekstiä. Olen samaa mieltä kanssasi, että taekwondossa parasta on juurikin sellainen aivan mahtava yhteishenki. Tuo Singaporen meiningistä kertomasi sai hymyn huulille. Mahtavaa!

    Huomasin muuten, että kirjoitat lajin nimen jatkuvasti muodossa taekwon-do. Mistä tuo muoto on lähtöisin? Entä, miksi juuri ”do” on erotettu muista sanoista? Tämä asia ei minulle valjennut oman harrastuskauteni aikana, enkä silloin edes huomioinut koko asiaa. Muistanko oikein, että ”tae” tarkoittaa jalkaa (potkua), ”kwon” tarkoittaa kättä (lyönti) ja ”do” tarkoittaa tietä tai ehkä paremminkin elämäntapaa. Olisiko tuo ”do” erotettu juuri siksi, että henkinen puoli on lajissa niin tärkeässä roolissa? 🙂

     0
    • Katri Vuorvirta

      Jostain syystä jäänyt huomaamatta tämä kommentti.. parempi myöhään kuin ei milloinkaan vastata 😀

      Hieman noloa ehkä myöntää, mutta en oikeastaan tiedä miksi -do on erilleen muista :’D Kirjoitin tekstini ensin ilman väliviivaa, josta valmentajani lähetti muistutusviestinä ”muistathan, että -do on erikseen muista.”
      Täytyykin kysäistä syytä tähän, kirjoitan vastauksen kun tiedän 😉
      Kaikkein järkevimpänä syynä itse näkisin juuri tuon, että -do ei tarkoita enää kehonosia vaan enemmänkin sitä elämäntapaa, ja sen tärkeyden takia se nimenomaan olisi erillään muista.
      –> Tätäkin googlailin aikani, ensin suomeksi, sen jälkeen englanniksi, mutta mistään en selitystä löytänyt. Jännä kun kaikissa logoissa (ja taekwon-do lehdessäkin) lukee taekwon-do, mutta jopa joissakin virallisissa kirjoituksissa on kaikki yhteenkirjoitettuna, laiskuuttako?

       0
  • Lasse

    Aikamoinen mysteeri. Itsekin googlettelin asiaa, enkä saanut mitään selvyyttä.
    Kysyhän opettajaltasi joskus, jos hän osaisi selittää asian. 🙂

    Luulisin, että taekwon-do ja taekwondo voivat molemmat olla oikein, mutta ehkä tuo ensimmäinen on lajin harrastajien piireissä käytetympi ja oikeampi, kun jälkimmäinen on yleismaailmallisempi tai kansainvälisempi muunnos alkuperäisestä korealaisesta nimestä?

    Itse törmään useammin kirjoitusasuun taekwondo, joka löytyy usein urheilusivuilta, urheilutuloksia katsoessani, mutta voi olla, että se on silti väärä muoto. Kirjoittavathan urheilutoimittajat aina myös Tshekki, vaikka oikea muoto olisi Tšekki ja myös Tsekki olisi enemmän oikein kuin Tshekki. Edeltävän mä tiedän muuten siksi, koska olen naimisissa äikän open kanssa ;D

    Pakko tarkentaa, että suomenkielisessä Taekwondo-lehdessä lukee Taekwondo. Tuorein numero on tuossa pöydälläni, kun eräs taekwondoromanttinen lyhyt novellini julkaistiin siinä.
    http://www.suomentaekwondoliitto.fi/harrastajille/taekwondo-lehti/

    Tarkoitit kuitenkin vissiin sitä toista lehteä, Taekwon-Do Life (http://www.taekwon-do.fi/liitto/taekwon-do-life/), tai jotain englannninkielistä lehteä?

     0
    • Katri Vuorvirta

      Itsekin törmään paljon useammin tuohon yhteenkirjoitettuun muotoon. Oma mielipide on, että ”taekwon-do” kirjoitustyyli vaikuttaa jotenkin todella orvolta, kun -do on erikseen 😀

      Taekwon-Do life lehteä nimenomaan tarkoitin 🙂

      Ps. Viime viikolla (?) tuli tv:stä WTF Taekwon-Don kisat, ja mieleeni jäi jotenkin todella hyvin, kun selostajat puhuivat keskenään ”niin onkos sitä toista tyylilajia ITF enää olemassa kun kilpailijoita sieltä ei ikinä missään näy?”
      Eipä näy, kun niitä kilpailuja ei ikinä TV:stä tule 😀 välillä jopa ihmetyttää tämä, koska ITF on se aito ja alkuperäinen, ja WTF siitä syntynyt alalaji, tai näin ainakin muistaakseni.

       0
  • Lasse

    Olen samaa mieltä, tuo -do tuntee olonsa varmaan jotenkin yksinäiseksi, kun joutuu viivan päähän kahdesta muusta tavusta 😀

    Sä saat nyt opettaa mua. Mikä olikaan ITF:n ja WTF:n olennaisin ero? Heitän sulle haasteen, kokeile kertoa mahdollisimman lyhyesti. 😀

     0
  • Jutta

    Hei!

    Pakko vastata kommenttiin kun suhteellisen tuoreena nappaantui silmääni. Olen itse 3. Danin apuopettaja ja maajoukkueurheilija ITF Taekwon-Do:ssa.

    Taekwon-Do on yleismaailmallinen vakiintunut kirjoitusasu ITF-tyylisuunnalle ja Taekwondo WTF-tyylisuunnalle. Toimittajat ja lajia ulkopuolelta katsovat ihmiset harvoin tämän eron tärkeyden ymmärtävät. Kyseessähän on kaksi hyvin erilaista lajia, joilla vain on edellisen vuosisadan puolivälin seudulla yhteiset juuret ja kumpikaan ei ole halunnut luopua samanlaisesta nimestä.
    Tämä pieni ero kirjoitusasussa on ITF:ssa tarkoitettu erottamaan fyysinen (kädellä ja jalalla) tehtävä työ Do:sta, joka on toinen tasavahva puoli lajia kuvaten henkisen kasvun vaatimuksia fysiikan kehittymisen rinnalla.

     0
    • Katri Vuorvirta

      Hei ihan mahtavaa! Kiitos Jutta vastauksesta, arvostan vaivannäköäsi asian selittämiselle! 🙂
      Näin jotenkin asian epäilinkin olevan, mutta en viitsinyt sanoa mitää, jos olisinkin väärin kertonut ^^
      Ja koulukiireiden takia enpä ole valmentajaltani muistanutkaan asiaa kysyä 😀
      Joten suuri kiitos! 🙂

       0
  • Lasse

    Paljon kiitoksia Jutta, että selvensit asian. 🙂

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.