VALIKKO
12.11.2017 18:21

Lamauttava kipu säikäyttää

Lamauttava kipu on kipua, joka oikeasti säikäyttää. Varsinkin jos sen tuntee ensimmäistä kertaa. Luulet, että olet jo joskus kokenut sen kaikkein kamalimman, mutta sitten yhtenä päivänä koet vielä jotain pahempaa. Se oikeesti pelottaa, ja alkaa miettimään mitä kaikkea sitä joutuukaan kestämään.

Oon kuullut kauhutarinoita siitä, miten jotkut on kokenut niin kovaa kipua, että haluaa kuolla.
Aina jotenkin oon ajatellut, että ei tollasta kipua voi ollakaan. Tiiättekö, sellainen pieni epäusko. Kuka nyt kivun aikana ajattelisi, että haluaa kuolla.
Oon myös liittänyt tuollaisen kipukokemuksen aina johonkin todella vakavaan tilanteeseen. Eli en ole uskonut, että sellaista tulee muuten kuin esimerkiksi jossain todella pahassa autokolarissa, missä potilas on vielä hereillä kun tuntee kivun. Tai jossain vastaavassa tilanteessa.

Torstai aamulla mä heräsin just tollaseen kipuun

.Ja se taitaa olla yksi syy sille, miksi mä olen edelleen täällä Kyllön sairaalassa osastolla. Toisen syyn kerron tän tekstin lopussa.
Toisaalta mä oon myös onnellinen tosta, näin jälkikäteen, koska jos tota ei olisi tullut, niin mä olisin kotona, ja todennäköisesti mulla olis se siellä tullut jossain vaiheessa. Joten onneksi olin täällä.

On todella vaikea kuvitella, että itelleen tulis eteen tollanen tilanne.
Ja on todella vaikea kenellekään läheiselle, erityisesti omille vanhemmille kertoa, että koin sellaisen kivun, jonka aikana mä toivoin kuolemaa.
Haluun nyt painottaa, että en ole itsetuhoinen, en ajattele kuolemaa muulloin.
Mutta tuossa tilanteessa ajattelin. Ja sen syy oli toi kipu.

Lamauttava kipu – oma kokemus

Mä siis heräsin torstai aamulla kuuden aikaan siihen, että mulla oli hirvee vessahätä. Ihan perus wc herääminen aamu varhain.
Kävelin normaalisti vessaan, ja myös takaisin.
Menin sängylle makaamaan, vedin peiton takaisin päälle, suljin silmät ja PAM kipu iski.
Ihan yhtäkkiä. Ilman mitään ennakkovaroitusta.
Mä kutsuin hoitajat, ja niillä kesti sen noin 10min tulla. Täällä on meinaa monta potilasta, ja monta huonetta yhellä osastolla. Ja jokaisessa huoneessa on se vähintään 3 potilasta. Eikä hoitsuja taida olla kovin montaa öisin/varhain aamuisin. Eli ihan ymmärrettävää. Ja koska pelkkää nappia painamalla, ei kukaan pysty tietämään miten pahasta tilanteesta on kyse.

Hoitsut tuli, anto mulle oxynormia, sen mun normaalin annoksen siis tuplana.
Tossa vaiheessa olin vielä ihan siedettävässä kivussa.

10min jälkeen mun kipu vaan pahentui, pahentui ja pahentui.
Mä kutsuin hoitsut uudestaan paikalle. Itkin, ja olin varmaan muutenkin aika sekavassa olotilassa. Oikeestaan jos rehellisesti puhutaan, niin mä en muista tosta kaikesta ihan kaikkea.
Taas melkeen huusin hoitajille, että tää lääke ei auta mihinkään.
Hoitsu kysyy mun kipua asteikolla 1-10, missä 1 on ei yhtään ja 10 on, että tekee mieli kuolla.
Ei varmaan ole vaikea arvata mitä mä vastasin.
Mun kipu oli ihan järkyttävää, ja muistan ns. potkineeni sänkyä jaloillani koska yritin saada sen kivun pois mielestäni tekemällä jotakin. Kiemurtelin sängyssä.

Tossa tilanteessa paikalla huoneessa oli kolme hoitsua. Yks juoksi jonnekin, en tiedä minne, ja hetken päästä iski mun käsivarteen jotain suoraan lihakseen.
Jotain kipulääkettä se kuulemma oli. Mutta en olisi kyllä yhtään ihmetelly jos oliskin ollut pelkästään rauhottavia 😀 Niille olis meinaa ollut tarve.
Kun sekään ei 5min sisällä auttanut, niin mulle laitettiin kanyyli.
Noin 10min ton kanyylin laittamisen jälkeen, mä en tuntenut enää kipua.
Hittolainen ku oli hyvä fiilis.

Valmiiksi varautuminen

Nyt viimeksi eilen kysyin hoitsulta, että voiko tän kanyylin jo ottaa pois, kun ei siitä mitään lääkettä ole tullut muutamaan päivään.
Hoitsu oli eri kuin aiemmin, ja ihan järkyttyi mun tarinasta.
Harvoin näköjään joutuu kanyylia laittamaan 20 vuotiaan selkäkipuihin.
Niin tai näin, mä en saanut tätä kanyylia pois.
Koska täällä halutaan varautua siihen, että toi sama tulee vielä toistumaan uudelleen.

Mä en tosin tiedä oonko mä varautunut siihen enää uudestaan.

Se mitä nyt halusin tuon kertomisella tuoda ilmi on, että tuollainen kipu on siis mahdollista myös ihan pitkäaikaisellekin kipupotilaalle. Valitettavasti.
Mulla on ollut tää vaiva 8kk, ja tuo oli oikeasti ensimmäinen kerta, kun itkin ja huusin kivun takia. Sekä myös ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) kerta, kun tulee ajatelleeksi, että kuoleminen olisi parempi vaihtoehto kuin tuo kipu.
Jo Singaporessa sairaalaan mennessä mun kipu oli todella paha, sellainen mitä ajattelin olevan pahin mahdollinen.
Mutta olin väärässä. Todella pahasti väärässä.

Tostakin kuitenkin selvittiin, ja en onneksi myöskään kuollut! 🙂
Ja täytyy sanoa, että tuossa tilanteessa kyllä hoitsut onneksi mua uskoi, ja toimivat myös todella nopeasti tilanteeseen nähden.

Kaikesta tulee kyllä selviytymään! 🙂

Mikä mulla nyt siis oikein on?

Tää on nyt mun kolmas? Vai toinen teksti tästä samankaltaisesta aiheesta. Ja vielä missään en oo oikeastaan pystynyt täysin varmuudella kertomaan, että mikä mulla on. Varsinkin toi Osasto 21 teksti oli sellanen mistä uupu oikeastaan kaikki tieto.

Ja syy sille, miksi oon edelleen tän takia sairaalassa, on lääkkeet ja mun kipu.
Lääkkeet siinä määrin, että mulle ei ole vielä löydetty täysin sopivia. Sekä myös siksi, että mun täytyy päästä eroon siitä Oxynormista ennen kuin voin lähteä kotiin. Se on nimittäin sellanen lääke mitä ilmeisesti suomen laki ei anna lupaa määrätä sitä kotiin reseptillä. Siihen on nimittäin vaara jäädä koukkuun, ja saada samankaltaisia hallusinaatioita kuin jotkut huumeet aiheuttaa. Tän takia lääkkeen käyttö täytyy olla valvottua.

Kipu on syynä siinä mielessä, että mun kipu on vielä niin kovaa, etten pysty pääsemään eroon Oxynormista. Vaikka kuinka haluaisin. Se on nimittäin tällä hetkellä toistaiseksi se ainut lääke, joka lamauttaa mun kivun, ja pitää mun kivun asteikolla 1-10 siinä 5-6 tuntumassa. Ilman tota lääkettä mun kipu on seiskassa. Ja jos poistan yhdenkin lääkkeen niistä tällä hetkellä neljästä mitä mulla on käytössä, niin kipu nousee 8-9.

HUOM! Krooninen kipupotilas

Tässä kuitenkin puhutaan kroonisen kivun potilaasta.
Eli mä olen aika tottunut kipuun.
Ja sillon kun mulla kipu nousee tohon kasiin, niin pystyn edelleen istumaan, olemaan kännykällä yms. Eli pystyn siihen, vaikka soitankin tota kelloa ja pyydän lääkettä. Ja syy siihen miksi mä silti soitan tota kelloa on, että mulle hoitsut sano, että jos tunnen kipua, niin mun pitää sitä soittaa. Ihan vaan sen takia, että mun kohdalla se kipu muuttuu tosi nopeesti siihen pisteeseen, että seuraava askel on suonensisäinen lääke.
Kun joillakin, jotka eivät samanlaista kipua ole kokenut, niin numero olisi mun kengissä varmasti 10+
Valitettavasti tää on yksi syy, miksi mua ei välttämättä oteta koko aika tosissaan.
Koska en kiemurtele kivuissani, vaan elän ns. normaalia elämää. Sairaalassa tosin.

Tässä just aiemmin tänään kävi päivystävä lääkäri sanomassa, että mun kipulääke annostus ja voimakkuus on se kaikkein voimakkain mitä pystyy olemaan. Eli mä tällä hetkellä käytän voimakkaampia lääkkeitä, kuin ne jotka on käyny jossain leikkauksessa. Koska kuulemma tätä voimakkaammat lääkkeet on käytössä vaan syöpäpotilailla.


PS. En tiedä vielä miten pitkään oleskelen täällä, joten mua saa tulla tapaamaan! ;D
Aika käy nimittäin täällä tosi pitkäksi yksinään ollessa.. Ja tuun kuitenkin olemaan täällä ainakin vielä maanantain, jolloin mulla tulee taas fyssari antamaan ohjeita.. 🙂

Kommentit

  • Lasse

    Hui! Onneksi sä selvisit tuosta kauhukokemuksestasi voittajana. Hurjasti vielä lisää tsemppiä taisteluun ystäväni. Olen hengessä mukana.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.