VALIKKO
5.5.2018 21:26

Liikuntatunnit peruskoulun liikkumisen ilon tappajana

Liikuntatunnit on monille peruskoulussa se lemppari, mikä nyt ois mukavampaa kuin pelailla sählyä tai hiihtää luvan kanssa kesken koulupäivän?
Kai se nyt sen sisällä istumisen ja kokeisiin pänttäämisen voittaa?
Monelle varmasti näin, ja saattaa ehkä järkyttää ja yllättää monet, sillä mä en tykännyt näistä koulun liikuntatunneista.
En vaikka jo silloin urheilin vapaa-ajalla aktiivisesti, ja en vaikka pidin eri lajien kokeilusta.
Saattaa yllättää, että ei ne kaikki urheilijatkaan siis liikuntatunneista välttämättä pidä 😉

Suurin syy tähän oli se, miten meille opetettiin asioita. Tai enemmänkin miten jätettiin opettamatta, ja mikä oli opettajien asenne kaikkeen tekemiseen.

Liikuntatunnit kuntotestit

Aloitan tän nyt näillä paljon keskustelua ja väittelyä aiheuttaneesta aiheesta, eli kuntotesteistä.
Yleisesti ottaen monissa kouluissahan näitä kuntotestejä ei harjoitella, vaan yks kaks päätetään, että ensi viikolla olisi sitten kuntotestit, jossa katotaan kuka osaa mitäkin, ja kenellä on se kaikkein paras kunto.
Periaatteessa oletetaan, että osataan, ja jaksetaan. Ja testien jälkeen ihmetellään kovaan ääneen, miten taas kerran kahdeksasluokkalaisten kunto on laskenut viime vuodesta.

Liikuntatunti painajaiset

Monella ei liikuntaa vapaa-aikana harrastavalla on varmasti paljonkin niitä peruskoulun liikuntatunti painajaisia. Uskokaa tai älkää, niitä on myös niillä, jotka vapaa-aikana sitä liikuntaa aktiivisesti kilpailutasollakin harrastivat (/harrastavat).

Moni ajattelee liikuntatuntien olevan helppoa kuin heinänteko, kyllähän se nyt sen muun opiskelun voittaa mennen tullen. Noh, joillekin, ja joissakin kouluissa se ehkä sitä onkin.
Sitä se ei mulle ollut, ei ainakaan aina, ja ei meidän koulussa.

1500m juoksutestit, opettaja huusi muille niitä väliaikoja, ja tsemppasi kovasti. Mulle huudot sisälsivät enemmänkin sitä, miten olen liian hidas.
Maaliin päästyä niille ensimmäisille, ja myös niille, jotka ei liikuntaa muuten harrasta, tuli lähinnä kommentit ”todella hyvä aika! Hyvin jaksoit loppuun asti!” Minä nääntyneenä maalissa, ja ensimmäinen lause opettajan suusta oli ”Miten et pysynyt tuon Mallan (*nimi muutettu) perässä? Urheilijana sun olisi kuulunut tulla maaliin ensimmäisten joukossa. Odotin sulta vähän enemmän.”
Se on sitä, kun kuvitellaan, että moukarinheittäjän kunto on varmasti täysin sama kuin suunnistajalla ja jalkapalloilijalla. En sano, etteikö voisi olla, mutta kannattaa miettiä, että kuinka monella näin on.
Moukarinheittäjälle ei kuitenkaan ole tärkeintä kestävyyskunto, vaan voima ja nopeus 🙂

Useasti jutun juju oli, että mun oletettiin osaavan, koska olinhan yleisurheilua harrastava nuori. Liikunnanopettajat kuvitteli, että yleisurheilu on kokonaisuus monia lajeja, ja että siihen kuuluu niiden oikeiden yu lajien lisäksi myös muun muassa sähly, koripallo ja pesäpallo. Ja, koska olin yleisurheilija, olin varmasti kaikissa lajeissa täydellinen. Kuinkakohan monta kertaa tuli kerrottua opettajalle ja uusille opettajille, että yleisurheilu on itsessään kyllä lajikokonaisuus, mutta se ei sisällä kaikkia maailman urheilulajeja.
MUTTA silloin kun huomasin tunnilla tehtävän jotain liikettä liian kuormittavasti esimerkiksi polville, ja tästä ystävällisesti mainitsin, oli reaktio heti täysin aiemmasta poikkeava ”Me ollaan nyt koulun liikuntatunnilla, ei sun treeneissä.”

Telinevoimistelu liikuntatunnit

”Olisin opettanut teille tämän vaikeamman kärrynpyörän, mutta näköjään ihan turha toivo, kun ette kaikki osaa normaaliakaan. Kyllä jokaisen lapsen vanhempien täytyisi lapsilleen opettaa kärrynpyörä, en ymmärrä miten teillä kaikilla on ollut niin välinpitämättömät vanhemmat, että tällainen perus asia on jätetty opettamatta. Menee tämäkin tunti ihan turhaan, kun opetetaan jotain kärrynpyörää, minkä lapsetkin jo osaavat.”

Muistan tän lauseen kuin omat taskuni. Ja tulen sen varmasti ikuisesti muistamaan. Tämän sanoi siis opettaja liikuntatunnilla seitsemännellä (tai kahdeksannella) luokalla.
Toivon todella tämän liikuntaopettajan sitten opettavan omille pikku kullanmuruilleen kaiken tarvittavan, jotta voi olla sitten heistä ylpeä tulevaisuudessa.

En tiedä mitään kamalampaa, kuin telinevoimistelu. Rispektit niille, jotka harrastaa telinevoimistelua / sen kaltaisia lajeja ihan vapaa-aikana ja kilpailumuodossa. Mutta mulla viimeistään peruskoulun liikuntatunnit sai kammoamaan sitä lajia.

Näistäkin tulee mieleen se kerta, kun putosin renkailta alas. Opettaja naureskellen käveli ohi ”mitä siinä laiskottelet? Ylös siitä. Ei voinut edes sattua.”

Loukkaantuminen, poissaololupa, silti radalle

Kuinka moni teistä muistaa peruskoulu ajat, jossa jokaiselle liikuntatunnille tarvitsi erillisen lupalapun vanhemmilta/lääkäriltä, jos täytyi skipata joku tunti?
Meillä oli tämä sääntö. Ja erityisesti uimaan lähtiessä näitä lupalappuja sateli ympäriinsä kaikkialta.

Itse harvoin halusin tietentahtoen olla pois liikuntatunnilta. Olin se kiltti lapsi, ja ainakin uinti oli ihan hauskaa. Vasta myöhemmin mullakin tuli se aika, kun aloin teinikapinoimaan, ja olemaan poissa liikuntatunneiltakin.
Mutta ennen sitä, muistan kun muutama kuukausi nilkkaleikkauksestani, oli kuntotestit tulossa, ja annoin opettajalle lupalapun jossa sanottiin, että juoksua ei vielä suositella. Lappu oli lääkärin lausunto, ja vielä äitini allekirjoitus vihkossa erikseen.
Opettaja hieman naurahti lappua lukiessa ”ei suositella? Eli ihan hyvin voit tulla.”
Mitä olisi pitänyt sanoa vastaan? En uskaltanut ujona tyttönä mitään sanoa, vaan mukisematta lähdin sinne 1500m testiin.

Lintsaamiset alkoi

Myönnän, että peruskoulun loppuvaiheessa lintsasin tarkoituksella liikuntatunneilta, tai istuin muiden kavereiden kanssa sivussa. Vaikka kyseessä olisikin ollut valinnainen liikunta.
Käytin tekosyynä milloin mitäkin, yleensä syynä oli se sama nilkka. Se muuten oikeasti vaivasi pitkään, joten ehkä siinäkin oli pieni osa totuutta mukana.
Se, että kadunko lintsailuja, saa jäädä arvailun varaan.
Mutta jokaisella lintsaamisella oli jokin perimmäinen syy, ehkä syy oli se, miten aiemmin kohdeltiin, ja päätin, että en enää jaksa kuunnella samaa. En halunnut olla liikuntatunneilla aina se surkea urheilija, vaan olisin halunnut, että opettajat ottaa mut ihan kuten muut oppilaat. Ihan vain oppilaana. Ei urheilijana, jolla täytyisi olla ihan huippuhyvä kunto.

Muistanhan myös ne kaikki pesäpallo kerrat, kun en ikinä osunut siihen palloon, ja olin täten kaikkien poikien naurunalaisena. Jännä, että mulle ei jätkät kuitenkaan ikinä uskaltanut nauraa, tiedä sitten mistä se johtu, ehkä siitä, että uskalsin myös sanoa vastaan?
Vähän vaikea osua siihen palloon, kun ei sitä ikinä opetettu.
Rehellisesti sanottuna vasta amiksessa opettaja sano mulle ”kuvittele se sama vartalon liike kuin moukarinheitossa”, ja elämäni ensimmäistä kertaa osuin siihen palloon ensimmäisellä yrittämällä.


Kaikesta tästä huolimatta mulla oli siis liikunta myös valinnaisena peruskoulussa. Sen yleensä valitsin, koska ei ollut muita hyviä, kuin liikunta ja kotitalous/köksä. Mutta kun piti valita useampi, niin hirveästi ei kiinnostanut laittaa biologiaa tai luonnontiedettä valinnaiseksi. Tai Saksaa, jolloin olisi pitänyt tulla kouluun useampina aamuina klo 8, tai olla koulussa klo 16 saakka. Liikunta oli hyvä.
Ja valinnaisessa oli paremmat opettajat, siellä oli oikeasti hauskaa, ja meininki oli rennompi. Kaikkea ei otettu vakavissaan, ja jos välillä olikin sivussa peleistä, niin se oli ihan fine.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on peruskoulun liikuntatunneilta?
Oliko ne sitä parasta ikinä, vai olisitteko mieluummin jättäneet välistä? Ja mitä mieltä ootte tästä ideasta, että poikien ja tyttöjen liikuntatunnit yhdistettäisiin – hyvä, vai huono idea? Meillä siis ainakin oli alussa kaikki yhdessä, myöhemmin erillään, ja valinnaisissa sekä paritansseissa yhdessä.

Kommentit

  • Pankin täti

    Kaikkein parasta lukion lopussa oli tieto, että kukaan ei enää ikinä voi pakottaa hiihtämään/luistelemaan/juoksemaan/pelaamaan korista tai lentopalloa. Ihan periaatteesta en ole 30 vuoteen tehnyt mitään liikunnallista, eikä ole sen huonompi kunto kuin työkavereillakaan. Kaikki 3 lastani ovat inhonneet koulun liikuntatunteja, vaikka yritin olla tuomatta esiin omaa vastenmielisyyttäni. Nyt on muuten nuorimmalla edelleen yhteiset tyttöjen ja poikien tunnit vaikka on jo 5-luokalla, vanhemmilla lapsilla oli erikseen kolmoselta lähtien. En tiedä mikä systeemi on sitten seiskalta eteenpäin. Joka tapauksessa minä olisin ilolla opiskellut vaikka sanskritia tai lakipykäliä jos sillä olisi saanut skipata liikunnan.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.