VALIKKO
9.4.2016 22:44

Kun motivaatio heittää häränpyllyä

Viime syksynä ja talvena olin onneni kukkuloilla, kun olkapään vamma oli viimeinkin poistumassa kuvioista ja olin viimein päässyt/pääsemässä hyvään treenitahtiin. Tämän lisäksi koulun alun ja muuton takia johtuneiden alkusählinkien takia olin viimeinkin päässyt myös täällä Jyväskylässä heittorinkiin kokeneen valmentajan johdolla. Punttiakin olin viimeinkin päässyt tekemään kokonaisvaltaisesti, eikä vain alavartaloa vahvistaen ja olkapäätä varoen.

Heittojen tekniikkakin näytti todella hyvältä, ja siltä että ehkä pian kannattaisi lisätä se viimeinen neljäs pyörähdys vauhtiin. Tottahan se on, että neljällä pyörähdyksellä yleensä menee lujempaa, ja yleensä se moukarikin lentää pidemmälle kun pyörähdykset ovat kunnossa.
Nyt kun vielä olen 19-vuotiaana ensimmäistä vuotta 22-vuotiaiden sarjassa (aina joukon nuorimpia, kun on loppuvuodesta syntynyt), niin täytyy saada itsestään mahdollisimman paljon irti, jos oikeasti haluaa pärjätä siinä kesän kohokohdassa eli SM kisoissa. Tai jollekin muulle se voi olla jokin muu, kuten Kalevan kisat. Itse vielä tyydyn oman sarjani SM kisoihin.
Tiukkaa tulee olemaan myös pienemmissä kisoissa, sillä taso on kova. Joten vähintään 80 prosenttisesti pitäisi pystyä treenaamaan talven sisäheitto treeneissä. Suomessa asuessa ei pysty heittämään oikein missään talvella pitkiä heittoja, hallit ovat liian pienet siihen tarkoitukseen. En oikeastaan tiedä pystyykö missään päin Eurooppaa…
Mutta heittoja pitäisi pystyä treenaaman, jos haluaa olla ns. tikissä heti alkukesästä. Jostain syystä kisojen määrä vain vähenee sitä mukaan mitä vanhempien sarjaan siirtyy. Kaiken järjen mukaan tällöinkin pitäisi kisoja olla paljon, koska halutaan saada kisatuntumaa isompia kilpakenttiä varten.
Viimeksi kun katsoin kilpailukalenteria, niin kolmen (3) kuukauden aikana on vain 8. kilpailua pääkaupunkiseudulla ja mukaanlukien vielä Lahti ja Turku. Nämä olisivat siis kisojen määrä ennen SM kilpailuja. Se ei ole paljoa, kun nuorempana kilpailuja saattoi tulla monta kymmentä samalla aikavälillä. Saattaahan toki olla, että tässä tulee vielä muutama pieni kisa kilpailukalenteriin, mutta se jää nähtäväksi.

Kaikki oli siis valmiina siihen, että voisin pian aloittaa ”täysillä” treenaamisen, ja valmistautumaan kisakauteen hiomalla tekniikat kuntoon sekä saamalla nopeutta jalkoihin. Kyllä, moukarinheitossa tarvitsee jalkoihin nopeutta. Se on itseasiassa yllättävän tärkeä ominaisuus.
Olkapääkin siis viimein kuntoutui kivuttomaksi kolmen sportslab fysioterapiakäynnin jälkeen. Kaikki oli siis täydellisesti…

taekwondo

Kuva otettu täältä

Mutta kuten sanotaan ”kaikki hyvä loppuu aikanaan”, niin kävi tässäkin tapauksessa. Valitettavasti.
Tammikuun toisella viikolla heräsin yöllä järkyttävään kipuun lonkassa.
Kipuun, jonka taustoista/tilanteesta voi lukea tarkemmin maaliskuisesta postauksestani.
Päivittääkseni asioita hieman, niin käyn yhä edelleen fysioterapiassa. Yritän parhaani mukaan tehdä annettuja liikkeitä mahdollisimman useasti, ja niihin keskittyen. Lisäksi pidän taukoa melkein kaikesta siitä mitä rakastan tehdä.
Kaiken järjen mukaan myös Taekwon-Don pitäisi olla tauolla, mutta siihen en pysty. Tällä hetkellä Taekwon-do on ainoa asia, joka pitää minut järjissä. Laji, joka saa ajatukset pois koulutehtävistä ja muusta edes kahdeksi tunniksi kerran-pari viikossa. Hukkuisin stressiin ilman sitä.

Tällä hetkellä en tiedä milloin pääsen taas heittämään. Se toiveikkuus siitä, että vihdoin kaikki olisi kunnossa, musertui yhden yön aikana.
En voi tietää olenko kisakunnossa kesällä, haluaisin olla, mutta en halua toivoa liikoja.
Tosin en ole ollut varmaankaan kolmeen kesään täysin kilpailukunnossa kesällä, joten tämä on tuttua. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö oikeasti ikävöisi sitä täysillä kilpailua. Tiedän antavanani aina hieman tasoitusta toisille, kun en itse pysty täysillä vetämään.

quote-Jenna-Ushkowitz-live-in-the-moment-day-by-day-165288

Kuva on täältä

Myönnän, että ikävöin moukarinheittoa, kilpailemista ja kaikkea muuta. Varsinkin täysillä treenaamista. Mutta tällä hetkellä samalla myös motivaationi moukarinheittoa kohtaan heittelee oikeasti koko ajan kuin häränpyllyä. Välillä motivaatio on huipussaan, välillä taas minulla ei ole sitä ollenkaan.

Tällä hetkellä elän päivän kerrallaan, toivomatta liikoja, mutta samalla unohtamatta toivoa. Ja samalla ajattelen, miten käy kesän jälkeen moukarinheitolle.

 


 

In English

In autumn and spring, I was so relief that finally my shoulder injury was almost gone. I had finally start to get into good workout pace. I also had finally opportunity to do hammer throw training in here Jyväskylä with experienced coach.
My throwing technique looked finally good, and I was ready to add fourth spin into my technique. It is true, that with four spin throwing is usually faster and then also hammer will fly farther.
Now I am in 22 years old age category, even if I am still 19. It is because I have born in end of year, so I am always one of the youngest in competitions at that category in first year. So competition is hard, and there is very good throwers.
So my training power should be at least 80 % now in winter time, as I am trying to get the technique better for the summer.
Last time when I was looking when there is competitions at summer before Finnish championships, I found 8 competitions in 3 months. It is very small number of competitions.

So everything was ready for starting “full” training, and start to prepare for summer competitions by training more technique and trying to find all small details what is wrong in every piece of the technique before I throw the hammer and what happens after I have thrown it.
That was a plan.
But as it have been said “everything good will end at some point.”
And again it happened for me.

At the second week of January, I woke up at night because of very painful feeling in my hip joint. You can read more about that from my other blog post.
Some updating for the situation: I’m still visiting physiotherapist. I’m trying to do the training what I got from there as much as possible. And at the same time I have break from almost every sport what I love to do. Logically speaking, I should also have break in Taekwon-Do… But emotionally said, I can’t. Right now Taekwon-Do is only thing which keep my mind away from school, even just for few hours and few times in week. Without it I would be full of stress, and I would not have almost any other social life than in school.

don_t_forget_to_dream_dribbble

Picture is from here

I want to say, that right now I am unsure when I can get back into hammer throw again. The hope what I had, it disappeared in one night.
I can’t know am I ready to focus fully at summer to the competitions. I would love to be without hip joint pain or anything else, but I can’t say anything for sure.

Right now I am going a day by day. Not hoping too much, but still dreaming of everything. And thinking what happens with my hammer throw after summer.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.