VALIKKO
10.8.2018 13:44

Painajaisunet joita en unohda

Painajaisunet on varmaan monelle tuttuja. Ja sitä sanotaan, että painajaisunet muistetaan herkemmin kuin positiiviset iloa pursuavat unet.
Mutta kuinka monella on mielessä joitakin painajaisunia, joita näki lapsena?
Sellaisia joita ei vain kykene unohtamaan niiden tuoman pelon tunteen takia.
Kuinka monella painajaisunet ovat olleet syy, tai osasyy jollekin tosielämän pelolle? Tai vahvistanut pelkotilaa entisestään?

Painajaisunet toi pimeyden pelon

En nyt sano, että unet olisi ainut syy sille miksi oon aina pelännyt pimeää.
Mutta ne unet ei ainakaan ole helpottanut asiaa.
Ja pimeyden pelko on varmaankin yksi yleisimmistä (lapsuusajan) peloista.
Sen sijaan aikuisiän pimeän pelosta, ja peloista yleensäkin puhutaan mielestäni ihan liian vähän.
Kyllä aikuisetkin pelkää, eikä siinä ole mitään pahaa.

Mun painajaisissa ei sitten juostu pakoon mitään taruolentoja, tai ufoja.
Vaan juoksin pakoon ihan oikeita ihmisiä aseiden, puukkojen ja jopa moottorisahan kanssa.
Enkä välttämättä edes juossut pakoon, vaan saatoin vain olla kotona kun yhtäkkiä joku aiemmista unista tuttu vaarallinen henkilö tuli oven taakse koputtamaan.
Yhtäkkiä en saanut ovea lukkoon. Välillä en saanut ovea edes kiinni, vaikka kuinka yritin.
En saanut verhoja vedettyä kiinni. Yhtäkkiä olin talossa yksin, tai kukaan ei uskonut mitä sanoin.
Yritin piiloutua, päästä pakoon, soittaa äidille, mutta aina mut saatiin kiinni, tai uni loppui muuten todella häiritsevästi.

Jatkuvat unet

Mutta tiedättekö mikä oli pahinta?
Ei se, että näkee näitä unia kerran pari.
Vaan se, että nää unet jatkui. Saattoi olla kuukausi ilman mitään painajaisunia, kun taas ihan yhtäkkiä näin taas jatkoa edelliselle painajaiselle.
Ja tiedättekö kun kuulemma paras tapa päästä painajaisista eroon on saada oma alitajunta mukaan uneen. Eli, että pystyy unessa itselleen toistamaan ”tämä on vain unta.” Tai toisena vaihtoehtona, että unessaan nukahtaa, tämän pitäisi johtaa siihen, että heräisi oikeassa maailmassa.
Minähän yritin molempia. Tuloksena oli se, että taoin unessani ”tämä on vain unta, herää Katri”, ja heräsin uudelleen unessani muualla. Kunnes viimein, ehkä viidennen ”et ole edelleenkään hereillä.” toistelun jälkeen heräsin oikeasti.
Välillä kun olin jo oikeasti hereillä en ollut varma edelleenkään olinko hereillä. Sen verran monta kertaa oli joutunut toistamaan sitä ”herää jo.”

Painajaisunet vs. todellisuus

Valitettavasti nää mun painajaisunet on aina myös ollut todella todentuntuisia.
Muutama uni on ollut jopa niin todellisia, että oon unen näkemisen jälkeen vältellyt kyseistä paikkaa tai ihmistä muutaman päivän ajan.
Kuten se kerta, kun näin unta siitä miten kylmäverisen raa’asti ja suunnitellusti murhasin silloisen parhaan ystäväni isän (selvennys: uneni ei siis liity siihen, miksi ei enää olla parhaat ystävät).
Vannon, että tuun varmaan ikuisesti muistamaan sen unessa olleen verisen kylpyammeen. Ja sen miten kylmän rauhallisesti selitin tekoani ”se oli hyväksi hänelle. Loppupeleissä.”

Tiedättekö miten vaikeaa on tollasen unen jälkeen nähdä kyseinen henkilö heti seuraavana aamuna?
Yritin epätoivoisesti vältellä kyseisen henkilön kohtaamista. Vaikutin varmasti salailevalta, taisi jopa olla niin, että isäni kysyi ”… olisi halunnut nähdä sut, ja kysyä miten kisat meni? Mutta näytät kuulemma välttelevän häntä?” Hyvä siinä selitellä, että näin painajaista kyseisestä henkilöstä, enkä ollut sillä tuulella, että tapaisin hänet. Kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikä ollutkaan, mutta unessani oli.

Kotona, Suomessa, vanhempieni luona asuessa, asun pihalla olevassa pienessä mökissä. Sitä käytettiin aiemmin ns. vierasmökkinä, myöhemmin siitä tuli ensin siskoni huone, ja sen jälkeen mun huone.
Kamalinta on ollut nähdä unia tähän mökkiin liittyen. Unia siitä, miten joku on vakoillut oven ulkopuolella, miten joku on päässyt mökkiin sisälle… Sellaisia unia, jotka oikeasti jollain tapaa saavat pelkäämään. Kuulostaa ehkä oudolta, että painajaisuni jollain tapaa vaikuttaisi todelliseen elämään, mutta uskon, että ne jotka on nähnyt samankaltaisia todentuntuisia unia, tietävät mitä tarkoitan.
Ja jos ei ymmärrä, niin no, toivottavasti ei ikinä tarvitsekaan ymmärtää (joka tarkoittaisi itse sen kokemista). :’D

In conclusion

Onko kenelläkään muulla samankaltaisia kokemuksia?
Miten pääsitte eroon unista?

Omalla kohdalla näen yhä satunnaisesti painajaisunia, mutta en todellakaan yhtä paljon.
Tiedä sitten mistä syystä niitä näin nuorempana niin paljon, nyt kuitenkin ne on vähentyneet, tai sitten yksinkertaisesti en vain unia muista herätessäni.
*koputtaa puuta* –> katsotaan vaan, niin ensi yönä taas jokin järkky uni, nyt kun asiasta täällä kirjoittelen niin innostuneen helpottuneena! ;D
Lisäksi myös oon alkanut pikkuhiljaa tykkäämään pimeästä. Kaikki pienet risahtelut saa edelleen säikähtämään, ja hahmot pimeässä, mutta muuten on alkanut tykätä illalla pyöräilyä, kävelyä tähtitaivaan alla yms. Unelmana olisi telttaretki osana soolomatkailua, ehkä jonakin päivänä oon siihenkin tarpeeksi rohkea. 🙂

*Kaikki kuvat on Pixabay:stä.

Kommentit

  • Jenna

    Painajaiset on kyllä kammottavia ja niistä jää joskus jopa sillai traumoja, vaikka tietää, että ne oli vaan unta eikä totta.. :/ Ihmisen alitajunta ja unet on niin kiehtovia ja outoja asioita samaan aikaan.

    Mä nään usein samaa painajaista, jossa musta kissa jahtaa mua ja yritän tappaa sen. En tiiä yhtään mistä se aina tulee 😀

    Mä nään usein painajaisia sillon, jos oon stressaantunut tai oon syönyt illalla vähän tai en oo syönyt hiilihydraattia (se myös vaikeuttaa etten saa unta). Mutta pitkään aikaan en oo kyllä nähnyt painajaisia, kun tässä kesällä saa rentoutua eikä oo kauhee stressi päällä. Mulla myös on auttanut tosi paljon niin unen saantiin kuin painajaisiin, niin magnesium! Kannattaa kokeilla, jos se toimisi sulla 🙂

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.