VALIKKO
21.1.2016 12:54

Positiivisuutta elämään

Positiivisuutta elämään, mutta miten?

Muutamalla tosielämän tarinalla höystetty positiivisuudesta kertova teksti. Tai oikeastaan enemmänkin pohtimista siitä, miksi me suomalaiset olemme jatkuvasti sanomassa jotakin negatiivista, sen ihanan positiivisuuden sijaan.


 

Aihe kehittyi mieleeni viime yönä, kun taas huomasin miten ihmeellinen suomen luonto onkaan. Ja tajusin, että miten vähän kaikki oikeastaan arvostavat sitä mitä meillä on. Tai tässä tapauksessa mitä suomessa on.

Suomi on kuitenkin oikeastaan aika nätti maa:)

Positiivisuutta elämään, Talviaamut on kauniita.

Kaikesta löytyy aina valitettavaa: talvella on liian kylmä tai liian lämmin talveksi, liian vähän lunta tai liian paljon lunta. Keväällä on koko ajan loskaista ja ruman näköistä, kun roskat ja koirankakat pulpahtavat ulos lumen alta (joka muuten olisi vältettävissä, jos ne kakat kerättäisiin;)). Kesällä on ensin liian kylmä ja sataa vettä, sitten on liian kuuma ja vettä ei sada ja kaikki kasvit kuolevat. Syksyllä on liikaa lehtiä, sataa vettä, kohta on talvi ja kaikki on perseestä.

 

Mutta mitäs jos joskus ajateltaisiin jotain positiivista? Ainiin, mutta kun emme voi, olemme suomalaisia. Vai voimmeko? Eihän tämä negatiivisuus kuitenkaan ole mikään suomen kulttuuriin kuuluva ominaisuus, ei ainakaan aina ole kuulunut..?

Meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus muuttaa täältä pois jos emme viihdy täällä. Ei ole oikeastaan syytä sanoa, ettei ole varaa. Sillä jos asiaa tahtoo, niin pystyy kyllä sen asian eteen tekemään duunia niin paljon, että on varaa. Joten miksi tuhlaamme joka ikinen päivä, viikko, kuukausi aikaamme siihen, että valitamme siitä miten huonosti kaikki asiat ovat täällä ja elämässämme?

Mitäs jos joskus sitten tekisimme asian eteen jotakin, kun kerran kaikki ovat huonosti? Okei, luontoon ja sääolosuhteisiin emme pysty vaikuttamaan, mutta pystymme vaikuttamaan asenteisiimme. Mitä jos talvella kun on pakkasta, valittamisen sijaan mietimme, että no onneksi kohta on kesä? Tai miksemme vaikka mieti, että onneksi nyt on sentään pakkasta, toisin kuin alkutalvesta..?

Mistä mieleeni tuli yhtäkkiä kirjoittaa tästä aiheesta?

valopilarit

Parempaa kuvaa en onnistunut ottamaan 🙂

Ihan yksinkertaisesti avasin vain silmäni, ja tajusin miten kauniin näköistä ulkona oli keskiyöllä. Kävelin keittiön kautta parvekkeelle, ja menin katsomaan ulkomittarista, paljonko on asteita, ja nostaessani päätäni hieman ylöspäin, näin aivan mahtavan luonnonilmiön:

  • Ensinnäkin taivaalta tippui pienenpieniä lumihiutaleita, ja ne hiutaleet eivät näyttäneet sieltä parvekkeelta tai ikkunasta katsottuna suinkaan lumelta. Ne näyttivät pieniltä hileiltä, jotka kimmelsivät pakkasen ansiosta ilmassa, laskeutuessaan lopulta maahan.
  • Tämän lisäksi taivaalla näkyi valopilareita, jotka ovat ehkä yksi hienoimmista asioista, mitä pakkanen ja lumi voi saada aikaan. Aivan ihanan näköistä, olisin voinut istua keittiön ikkunan ääressä vaikka koko yön. Tai olisin voinut ottaa makuupussini esiin, ja kääriytyä sen kanssa ”romanttiselle” vihreälle muovituolille parvekkeelleni, ja vain unelmoida ja katsella tuota ihmeellistä suomen luontoa.

Muissakin asioissa ihan vain asenteen muuttaminen, on joskus tie onneen. Asenteen muuttaminen on oikeastaan todella helppoa, monet vain ajattelevat liian monimutkaisesti.

Toinen esimerkkini on, kun lukee netissä jotain uutista (tai muuta tekstiä), joka oikein huokuu positiivisuutta. Halutaan ehkä saada netin kautta ihmisiä johonkin auttamisasiaan. Esimerkiksi eilen illalla silmiini sattui Facebookissa teksti, jossa Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto etsi sivujensa kautta miespuolista tukihenkilöä lastensuojelun piirissä oleville 7-18 vuotiaille pojille. Mielestäni tämä oli todella hieno tapa etsiä mahdollisia tulevia tukihenkilöitä, mutta kaikki eivät selvästikään ollut samaa mieltä. Olenko liian ”sinisilmäinen”, kun ajattelin tekstin kommenttien olevan järkeviä? Kannustavia? –> niin ei kuitenkaan ollut. Kommentit olivat täynnä kaikkea ”miksi vain miehiä? Mitä vikaa naisissa on?”, ”miksei lasten biologista isää pyydetä viettämään lapsen kanssa aikaa? Olisi varmaan parempi vaihtoehto kuin joku tuntematon…” yms.yms.yms.

positive-455580_1280

positiivisuus on parempi valinta, kuin negatiivisuus

Miksi on niin vaikeaa antaa niiden omien epäilysten olla siellä sisällään välillä? Miksi kaikki negatiivinen pitää tuoda esille jokaisessa asiassa? Itselleni yksinkertaisesti nousi heti ilmaan puolesteleva vastaus kaikkiin, koska en jaksa enää jatkuvaa negatiivisuutta kaikkialla. Ensinnäkin jokaisella ei ole enää biologista isäänsä, joku ei ehkä tunne biologista isäänsä, jonkun isä saattaa (valitettavasti) olla syy siihen miksi lapsi on lastensuojelun piirissä, joku ehkä tykkää enemmän puhua samaa sukupuolta olevan kanssa — naisiakin varmasti tarvitaan, mutta ei juuri nyt, ei juuri tuossa samaisen asian yhteydessä. Ei naisten kuuluisi loukkaantua siitä, minäkin olen nainen, mutta en loukkaannu 😀

Vähän ymmärrystä kehiin ihmiset!

Tämän negatiivisuuden huomaa myös siinä, kun kysyy ihmisiltä miten heidän päivänsä meni. Liian usein vastataan ”todella hyvin, mutta…”, ”hyvin, mutta…” Miksi ei voi vain sanoa ”Hyvin meni”, hymyillä nätisti, ja jättää asia siihen. Täytyykö aina kertoa se yksi MUTTA? Kun yleensä vielä se yksi ”mutta”, on niinkin pieni asia kuin ”bussi oli pari minuuttia myöhässä.”


 

Haastan jokaisen keksimään päivästään, suomesta, elämästään edes yhden positiivisen asian illalla ennen nukkumaanmenoa. Hyvin pian asenne elämää kohtaan muuttuu, kun alkaa miettimään niitä positiivisiakin asioita, eikä vain negatiivisia.

kesä

Ja onhan suomen kesäkin ihan nätti 😉 mökkimaisemaa Padasjoen suunnalta 🙂

Kommentit

  • Lasse Lindqvist

    Kaunis, asian ytimeen osuva postaus. Olen kanssasi samaa mieltä, sillä olen ihminen, joka koettaa löytää asioista aina niiden hyvät puolet. Ärsyttää, miten pienestä ihmiset jaksavat valittaa. Koska sä varastit selvästi mun näppikseni ja puit asiat niin hyvin sanoiksi, mun on turha kirjoittaa aiheesta pidemmin.

    Suomen luonto on ihmeellinen. Etenkin yöllä ja varhain aamulla koen itsekin useimmin todella upeita hetkiä kotikaupunkini kanssa. Yö- ja aamukävelyt, kun suurin osa ihmisistä on nukkumassa ja kaupunki on ikään kuin autio, ovat yksi lempiharrastuksistani.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.