VALIKKO
8.5.2018 10:36

Terveydenhuolto julkisella puolella potilaan näkökulmasta

Terveydenhuolto Suomessa on aika kiistelty aihe. Siitä ollaan siis montaa mieltä. On hyviä ja huonoja kokemuksia, on jotain siltä väliltä ja on molempia ääripäitä.
Mun viimeisimmät kokemukset asettuu valitettavasti lähinnä sinne negatiivisen puolen ääripäähän.

Luin muutama kuukausi sitten uutisen 20 vuotiaasta nuoresta naisesta, joka sairastaa sairautta nimeltä POTS. Suomen mahtava terveydenhuolto on jättänyt tytön täysin yksin, sänkypotilaaksi, koko loppuelämäkseen?

Joka ikinen kerta, kun luen tällaisia uutisia, mun pettymys ja jonkinlainen suru kumpuaa pintaan. Mä en oo pettynyt itse siihen uutiseen, vaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Yhteiskuntaan, jossa on ihan ok jättää pitkäaikaissairaat täysin yksin.
Jipikajei meillä on kaikkialla maailmassa kehuttu julkinen terveydenhuolto, jonne kaikki pääsevät edullisesti hoitoon!
Vai pääsevätkö sittenkään?
Siinä vaiheessa kun nenä vähän vuotaa, ja yskittää, niin hoitoon pääsee heti. Mutta kun eteen tulee jotain vakavempaa, jotain vähän haastavampaa, hoitoon pääsy tai hoidon jatkuminen onkin epävarmaa. Yhtäkkiä pyöritellään niitä silmiä, ja todetaan, että mitään ei voi tehdä.

Terveydenhuolto suomessa

Tää touhu menee rehellisesti sanottuna ihan naurettavaks, ja viimeistään siinä vaiheessa kun on itse joutunut tähän samaan ”ei me tälle voida mitään tehdä” rumban kohtelun alaiseksi, siinä meidän aivan mahtavan hienosti toimivassa julkisessa terveydenhuollossa, niin tajuaa, kuinka päin prinkkalaa asiat oikeesti on. Kyllä kaikesta saa kaunisteltua medioihin toimivan systeemin, ja sitä kaunisteltua versiota on sitten hienoa näytellä ympäri maailmaa, miten Suomeen kannattaa ehdottomasti tulla asumaan, koska täällä kaikki toimii!

Mä luen tällaisia uutisia / blogikirjoituksia / tms. lähes kuukausittain, melkein viikoittain. Mutta kaikki tällaiset tarinat ei pääse sinne uutisiin asti. Koska aina tulee vastapainoksi uutinen siitä, miten suomen terveydenhuolto pelasti taas kerran jonkun hengen, ja miten voidaan taas ylistää sitä, että kaikki toimii. Tällä lakaistaan maton alle se, mitä oikeasti todellisuus on. Laitetaan kansalaiset unohtamaan se edellinen kirjoitus siitä, miten taas yksi nuori on jätetty sairautensa kanssa täysin yksin.
Näin on pakko tehdä, jotta kanssasuomalaiset taas ylistäisivät suomen terveydenhuoltoa, ja tajuaisivat kuinka hyvin meillä asiat onkaan.
Mutta kun onko se totuus?

Tiedän kyllä monia, joiden kohdalla julkisella puolella hoito toteutuu ihan hyvin. Niillä on ainakin helpompaa, joiden äiti tai isä työskentelee terveydenhoitoalalla, ja saa suhteiden kautta oman kullanmurun hoitoon. Kaikki toimii nykyään suhteiden kautta, jopa terveydenhuolto.
Mutta kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, ja kaikilla ei ole käynyt niin hyvä tuuri, että saavat hyvää hoitoa. Kaikki eivät edes pääse sinne hoitoon, vaikka kinuaisivat sitä useamman kerran, ja todistaisivat sen hoidon tarpeen.

Tuurilla hoitoon

Tässä tuleekin se ongelma, ”kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri”, ei saisi olla kyse tuurista. Koska jokaisen pitäisi päästä ihan samalla tavalla hoitoon. Ei pitäisi tulla eteen tilannetta, missä lääkäri kertoo ettei jotain hoitoa kannata edes kokeilla, koska potilaan tila on ennestään jo huono.
Ei saisi tulla eteen sitä tilannetta, että potilas ei pääse erikoissairaanhoidon lääkärille, koska joku taho (joka ei ole koskaan potilasta edes tavannut) päättää, että ei sitä lääkäriä tarvitse –> ja sen sijaan kehottaa potilasta olemaan yhteydessä kouluterveydenhuoltoon.
Eikä pitäisi tulla eteen sitä tilannetta, miten menee lähes itkien lääkäriin, koska sattuu, ja lääkäri meinaa yöpäivystyksessä määrätä vain lisää vahvempia lääkkeitä ja kehottaa kävelemään kotiin lähes 4km matkan, koska bussit ei enää kulje. Ja kun tuossa tilanteessa huutaa, että vaatii tutkimuksia, koska pelkää kuollakseen, että jotain on oikeasti pahasti pielessä, saakin myöhemmin lukea omakannasta miten on mukamas itse vaatinut vahvoja lääkkeitä. Tollanen lausunto siellä omakannassa satuttaa, olo tuntuu petetyltä.

Lääkärit vaatii tutkimuksia, potilaat lääkkeitä – vai sittenkin toisinpäin?

Ja myöhemmin saa lukea Helsingin Sanomista (pahoittelut artikkeli vain tilaajille), miten joku tutkija kirjoittaa siitä kun suomalaiset nuoret ovat lääkekoukussa, koska pakottavat lääkärinsä määräämään koko ajan vahvempia lääkkeitä. Ja asiasta tietämättömät sinisilmäisinä voivottelevat netin keskustelupalstoilla sitä miten lääkkeitä ei pitäisi vaatia, ja miten nuorista tulee jo liian nuorina lääkeaddikteja. Voivottelevat sitä, että kyllä lääkärin pitäisi antaa päättää, ja ei kenenkään pitäisi pakottaa lääkäriä määräämään vahvoja lääkkeitä.

Anteeksi kun murskaan tän illuusion ja kuvitelman siitä, että kaikki mitä lukee sieltä Helsingin Sanomista, ei välttämättä ole ihan niin. Yleensä se menee juurikin toisin päin, eli potilas vaatii tutkimuksia, mutta lääkäri määrää vain lisää lääkkeitä. Koska onhan se nyt älyttömän paljon edullisempaa määrätä lääkkeitä, kuin tutkimuksia, ja edistää täten nuorten ennenaikaista sairaseläkkeelle jäämistä, kun diagnoosin ja oikeanlaisen hoidon saaminen viivästyy. Yhteiskunta kiittää ja kumartaa.
Lääkkeistä vielä sen verran, että nykyäänhän saa lääkkeitä ilman, että edes näkee lääkäriä. Menee vain terveyskeskukseen, kertoo miten joku lääkäri joskus ehdotti jotain lääkettä, mutta silloin ei sitä halunnut. Ja nyt tulikin sellainen fiilis, että ehkä sittenkin olisi tarve sille lääkkeelle. Kun omakannassa ei lue mitään tästä lääkkeestä, voi lääkäri silti määrätä lääkkeen. Ilman, että edes tapaa potilasta. –> tämä on ihan testauksen tulos, jossa potilas (minä) sain lääkkeen mistä ei ollut mitään mainintaa omakannassa, ilman, että lääkäri tapasi minua.

Taistelkaa oikeuksistanne

Vautsi, ihanko oikeasti?
Sitä sanotaan jatkuvasti, mutta uskokaa tai älkää, sitä ei aina jaksa.
Ei koko ajan. Sama kun ei kukaan jaksaisi työskennellä 24/7/365. Sen oman terveyden ja oikeuksien puolesta taistelu on oikeasti raskasta. Ja se vie voimat. Sen Suomen terveydenhuollon pitäisi ensinnäkin olla jo ennestään niin mahtava, että niistä oikeuksistaan ei tarvisi taistella. Vaan ne oikeudet pitäisi olla valmiina.

Yksityinenkin on vaihtoehto

Tätäkin kuulee usein sanottavan. ”Mitä sä valitat, kun voit valita myös yksityisen.” ”Mene yksityiselle sitten, jos ei kelpaa.
No ensinnäkin jo ihan periaatekysymys. Periaate siitä, että jokaisen pitäisi saada sitä laadukasta hoitoa myös julkisella. Mutta myös sen takia, että kaikilla ei ole varaa yksityiseen. Ja kaikilla ei ole välttämättä sitä vakuutusta, joka korvaa ihan kaiken.

Niin, eikä se yksityinen myöskään tarkoita, että se olisi yhtään sen parempi. Ei valitettavasti aina.
Siellä on usein tapana se ”ota tästä Burana, niin pääset eteenpäin.” mentaliteetti. Nykyään on oikeasti todella harvassa ne lääkärit, yksityiselläkin, jotka oikeasti välittävät potilaasta, eikä yleistä jokaisen potilaan oireita, esim. ”Sun PEF on kyllä niin hyvä, että ei sulla mitään voi olla.” unohtaen sen, että jokainen ohje on vain ohjenuora, jokainen viitearvo on nimenomaan VIITEarvo, mutta jokainen potilas on yksilö.

Mutta eipä tällaisia välittäviä lääkäreitä liiemmin ole myöskään julkisella puolella tullut vastaan.
Omalla kohdalla se oikeasti hyvä lääkäri löytyi Jyväskylästä 400km päästä. Julkisella matkustettaessa lähemmäs 500km. Ei löytynyt lähempää, ei sen jälkeen kun oli tullut torjutuksi jopa Jyväskylän Keskussairaalasta.
Nyt mulla siis on lääkäri, jonka mentaliteetti on, että aina ei tarvitse matkustaa vastaanotolle asti, vaan joskus voi myös jättää soittopyynnön. Vältetään näin turhia lisäkustannuksia, ja kaikki on tyytyväisiä.


Ennenjulkaisematon kuva; kun et näytä tarpeeksi kipeältä

Ps. Tällä hetkellä mulla on kesken projekti, jossa kirjoitan valituksen omista kokemuksistani sairaalalle jossa vietin 10 yötä marraskuussa. Siellä meinaa sattui ja tapahtui ihan tarpeeksi kaikkea. Annettiin lääkettä, joka ei mun kropalle sovi, kun olin älyttömän kovissa kivuissa, kieltäydyttiin antamasta lääkettä (koska en näytä sairaalta – muuten vaan chillailin siellä osastolla), ei käyty läpi kuvantamisen tuloksia, ja diagnosoitiin hermosärky ilman sen kummempia tuloksia… Tuossa nyt niistä vain muutama.

Kommentit

  • Nimetön Ummu

    Hitto vie, puhut asiaa.

     0
  • Nimetön Opiskelija

    Mä ymmärrän että aina kaikki ei saa aivan tasapuolista ja parasta hoitoa, mutta ärsyttävää on se että koko julkinen terveydenhuolto lytätään muutamien ihmisten virheiden tai huonojen päätösten takia. Julkinen terveydenhuolto käsittää kuitenkin lääkäreiden ja sairaanhoitajien lisäksi mm. toimintaterapeutteja, kätilöitä ja fysioterapeutteja. Jos et koe että kaikki julkisen terveydenhoidon ammattikunnat ja työntekijät ovat surkeita, ei minusta heitä kaikkia tulisi kerralla haukkuakaan.

     0
    • Katri

      Hei!
      Kiitos kommentistasi, mutta missään vaiheessa en ole myöskään ketään haukkunut tai ketään yleistänyt. Kuten jo tekstissäni mainitsin ”myös yksityisellä puolella tätä tapahtuu”, mutta valitettavasti omat kokemukseni eivät ole vain yhden kerran pohjalta, vaan viimeisen 10 vuoden ajalta.
      Olen itse kroonisesti sairas, ja julkiselta puolelta minä en apua saanut, vaan suoraan käännytettiin yksityiselle, koska uskoivat minun vakuutuksen korvaavan kaikki kulut.

      Harmi jos sinulle jäi fiilis, että lyttäsin kaikki julkisen sektorin työntekijät, se ei ollut tarkoitukseni 🙂

       0
    • Katri

      Ja lisätäkseni vielä edelliseen sen, että viimeisen 10 vuoteen on siis sisältynyt useampi käynti, jossa lähes jokaisessa on samanlainen vastaanotto.

      Lisäksi myös tekstissäni nimenomaan puhuin lääkäreistä, en maininnut sanallanikaan fysioterapeutteja tai muita alan ammattilaisia. He olivat vain otsikossani 🙂 enkä myöskään lääkäreitä yleistänyt, kerroin vain, mitä ovat omat kokemukseni, ja myös tekstissä kirjoitin, että tiedän myös heitä joilla kokemukset ovat hyviä.

      Mutta kuten itsekin sanoit, että kaikki eivät saa tasavertaista hoitoa, onko se mielestäsi ok? Koska minun mielestäni se ei ole ok. Kaikkien pitäisi saada tasavertaista hoitoa, oli vakuutus tai ei. Oli kroonisesti sairas tai ei. Erityisesti kroonisesti sairaiden kohdalla pitkäaikainen hoitosuhde yhden tai maksimissaan kahden eri lääkärin kanssa on tärkeä. Valitettavasti hyvin harva kroonisesti sairas tätä saa, vaan heitä pompotellaan lääkäriltä toiselle vuosien ajan. Ja valitettavasti yhä useampi ei koskaan edes saa hoitosuhdetta julkisella puolella. Tämä on valitettava asia, mutta myös täysin tosi. Sen tietää viimeistään siinä vaiheessa, kun on itse joutunut torjutuksi. Se ei tunnu mukavalta. Koska kaikkien täytyisi sitä hoitoa saada, huolimatta siitä mistä on kyse. Jos ei osata auttaa, täytyisi lähettää eteenpäin, ei niin, että potilas jätetään täysin yksin

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.