VALIKKO
18.1.2016 19:28

Turhautunut fiilis

Turhautunut fiilis, mutta miksi?

Istuin tänään terveystalon vastaanoton aulassa, ja mietin, että onko tässä kaikessa oikeasti järkeä. Ihan rehellisesti sanottuna siitä on todella pitkä aika kun viimeksi olen treenannut ilman mitään urheiluvammaa. Minulle on tullut enemmän kuin tutuksi puoliteholla treenaaminen, ja vaikka kuinka ihmiset kauhistelevat sitä, että loukkaantuneena pitäisi levätä, niin minun kohdalla se tarkoittaisi, että olisin pitänyt tähän mennessä lepoa viisi vuotta. Eli jokainen voi itse päätellä olisiko se kuitenkaan se paras vaihtoehto 😉 Valitettavasti se on vain niin, että jotkut joutuvat treenaamaan vaikka olisikin jokin loukkaantuminen, vaikkei se helppoa ole, niin joskus se on vain tehtävä, jotta pystyy pysymään rakkaan lajinsa parissa.

Mutta onko tässä oikeasti mitään järkeä?

Olen miettinyt sitä itsekin todella (liian) usein, ja aina se iskeytyy uudelleen päin kasvoja, kun tulee uusi vastoinkäyminen. Olen juuri alkanut pääsemään eroon ikuisuuden kestäneestä olkapään vammasta. Olen kuluttanut siihen ihan liikaa rahoja, ja olen menettänyt tarpeeksi monta kertaa hermot, mutta silti treenaan yhä. Lisäksi olen myös useasti harkinnut moukarinheiton lopettamista, sillä se saattaisi alkuun kuulostaa kaikkein järkevimmältä vaihtoehdolta. Mutta jokin pitää minut vielä kiinni siinä lajissa, ehkäpä rakkaus lajia kohtaan, mutta myös se, etten koe olevani valmis lopettamaan vielä – jotakin on saavuttamatta. Joten tavallaan tämä on kyllä todella ei-järkevää, mutta samalla kyllähän tässä järkeäkin on.

rage-1015611_1920

Aikalailla kuvaa turhautunutta fiilistäni tällä hetkellä, ja varsinkin lääkärissä käynnin jälkeen…

Nyt kun olkapäävamma on alkanut väistymään, tuli uusi vaiva kuvioihin. Kävin viikko sitten lääkärillä epämääräisen salaperäisesti alkaneen lonkkakivun takia. Tuolloin lääkärikin myönsi tapaukseni olevan erikoinen, eikä ole koko lääkärinuransa aikana törmännyt vastaavasti alkaneeseen kipuun. Onhan se erikoista, kun kipu alkaa täysin yllättäen kesken yöunien, eikä jalalle pysty laittamaan ollenkaan painoa. Viikko sitten määrättiin kevyempää treeniä fiiliksen mukaan ja uudelleen käymään, jos ei ole parantunut viikossa. Jos taasen parantuu, niin kyseessä olisi ollut jokin omituinen kramppi.

Eihän se mihinkään viikossa häipynyt, joten kävin uudestaan lääkärillä tänään. Tosin valitsin toisen lääkärin, sillä edellisellä ei ollut aikoja tälle viikolle. Diagnoosina tuli lonkan limapussin- ja lihasten kiinnityskohdan tulehdus. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vedän nassuuni seuraavat 10 päivää buranaa, ja pidän kylmäpussia jalalla vähintään kolmesti päivässä. Tämän lisäksi paljon venyttelyä, mutta muuten 2 viikon täyslepo kaikesta treenistä, joka rasittaa lonkkaa –> Molemmat lajini tuntien tämä tarkoittaa siis oikeastaan taukoa aivan kaikesta. Vaivanihan on siis yleinen 40-50 vuotiailla, joten fyysisesti keski-ikäinen(kö?) 😉 Jos jotakuta kiinnostaa lonkan tulehduksen oireisto tarkemmin, niin siitä voi lukea täältä. Samaisesta vaivasta kärsineet saavat vapaasti jakaa kokemuksia tästä! 🙂

Vaikka yleensä kaksi viikkoa kuluu nopeasti, niin tällaisessa tapauksessa se kuluu todella hitaasti. Sillä ei ole niitä perus treenejä, joissa käy, ja joihin menee sitä vapaa-aikaa. Jos jollakin on ideoita miten kuluttaa aikaa opiskelijabudjetilla, niin niitä saa ja pitää kertoa mulle… 🙂positive-725842_1280

Jotain positiivista..?

Jos tästä jotain postitiivista pitää keksiä, niin ehkäpä se, että pohjalta on tunnetusti vain yksi tie, ja se on ylöspäin!


 

 

Alla olevan videon kaltaisia on tullut katsottua ja kuunneltua aiemminkin vastoinkäymisten yhteydessä. Varsinkin silloin kun jouduin pitämään miltei vuoden taukoa taekwondosta, ja kolme kuukautta moukarinheitosta. Ne oli rankkoja aikoja, ja piti saada itsensä motivoitua uudelleen! Tai oikeastaan olla menettämättä motivaation pienimpiä rippauksia.

Kommentit

  • Lasse Lindqvist

    Tsemppiä Katri!

    Urheiluvammat ovat erittäin turhauttavia. Itsellänikin on valitettavasti niistä kokemusta erityisesti viime vuodelta. Vuoteen mahtui murtunut nilkka, murtunut sormi (ns. vasarasormi) ja pitkäkestoinen kynsivallintulehdus isovarpaassa. Köyhälle ja erittäin kiireiselle opiskelijalle, joka pelaa amatööritasolla jalkapalloa, nuo vammat olivat vähän liikaa. Oli turhauttavaa, kun olin ollut huippuiskussa puulaakifutisturnauksemme maalivahtina ja juuri silloinkin kun meni hyvin sattui se, että eräs vastustaja tuli pelitilanteen jälkeen potkimaan härskisti näpeille. Seurauksena siis tuo sormen murtuminen. Mitä tästä opin? Kannattaisi pelata muualla kuin puulaakisarjoissa, ja samaan aikaan tiedän, että vastaavia vammoja voisi tulla vaikka pelaisi miten huipputasolla tahansa. Vammojen kanssa on vain opittava elämään, oli sitten amatööriurheilija tai ammattilainen.

    Kiitos motivointivideosta! Teen parhaillaan pro graduni loppuhiomista. Todella turhauttavaa puuhaa. Motivoin itseäni selviämään urakastani aivan samoin kuin motivoin itseäni aina ennen urheilusuorituksia. Äsken kävin purkamassa kaiken stressin salilla, nyt tämä video vielä päälle, niin mä kyllä selviän urakastani. 🙂

    P.S. Vielä aiempaan avantouintikeskusteluun sen verran, että jos sä opiskelet Rajakadun Kampuksella, niin siitähän on lyhyt matka Tuomiojärven avantopaikalle. Käy kokeilemassa kokeilukortilla, jos tulee sellainen fiilis että haluat päästä pulahtamaan.

     0
    • Katri Vuorvirta

      Kiitos Lasse kommentista!:)

      Jep vammat tulee kalliiksi, varsinkin jos haluaa sitä hyvää ja nopeaa hoitoa, ja päättää lähteä käymään yksityisen puolen erikoislääkärillä… :’D
      Auts, kuulostaa kivuliailta nuo murtumat, toivottavasti ei kuitenkaan ollut samanaikaisesti molemmat..? Itse olen onneksi *koputtaa puuta* säästynyt murtumilta.

      Hyvä, että videosta on hyötyä! Itse olen ladannut kännykkään muutaman videon pelkkänä äänitiedostona, niin voi motivoida itsensä aamulla lähtemään kouluun, jos ei muuten koulu nappaa 😀

      Rajakadun kampuksella tosiaan opiskelen, tässä viimeisen viikon aikana olenkin ehtinyt harkita tuota kokeilukorttia useamman kerran (kuulostaa kyllä niin hienolta asialta), ja ehkäpä jopa ensi viikon aikana käyn sellaisen hakemassa! 🙂

       0
  • Lasse Lindqvist

    Ei onneksi ollut samaan aikaan nuo murtumat. Parantelin pitkään nilkkaani vain, jotta kesällä pääsin pelaamaan futista ja telomaan sormeni 😀 Mä en kuitenkaan sormeni telottuani pystynyt olemaan poissa tositoimista, vaan ainoastaan vaihdoin maalivahdin paikalta kenttäpelaajaksi. Oli onni, ettei sille sormelle käynyt mitään. Ehkä vastustajat vähän varoivat, kun näkivät millaiset viritelmät mulla siinä oli pelien aikana.

    Ja juu, yleensä sitä haluaa hyvää ja nopeaa hoitoa, vaikka tulisi paljonkin kalliimmaksi.

    Hyvä idea pitää noita motivointivideoita aina mukana. Taidanpa itsekin tutustua useampiinkin mokomiin, sillä mä olen perso just tuon kaltaisille motivoinneille.

    Mahtavaa että innostuit kokeilukortti-ideasta! Jos on jotain kysyttävää avantouinnista, vastailen mielelläni 🙂

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.