VALIKKO
6.3.2018 19:40

Unelmatyö ja sanoin ei

Mun unelmatyö on ollut matkaopas niin kauan, että sitä on edes vaikea käsittää. Varmaan ensimmäisen kerran ihan tosissani aloin unelmoimaan opastyöstä kun olin 10 vuotias. Myöhemmin katoin kaikki Matkaopas TV sarjan jaksot, ja vaikka siellä oli niitä kännipäissään törttöileviä suomalaisia, niin päätin silti, että musta tulee joku päivä matkaopas.

Kun pääsin Jyväskylään opiskelemaan restonomiksi, kerroin heti tutor opettajalleni, että mun unelmani on sitten tulla matkaoppaaksi. Ihan sama, vaikka restonomin koulutus antaakin eväät sinne esiemiestehtäviin, mun unelmani on tulla matkaoppaaksi. Ja sillä sipuli.

Unelmatyö oppaana

Jo ennen kuin hain restonomin alaa opiskelemaan, olisin halunnut oppaaksi. Heti kun olin valmistunut amiksesta, olisin halunnut oppaaksi. Se ei kuitenkaan ollutkaan niin helppoa, koska alhaisin ikäraja oli lähes kaikissa jopa 25 vuotta. Silloin päätin, että mähän menen jatko-opiskelemaan, ja kuluttamaan siellä nää jäljelläolevat vuodet.

Nyt vihdoin hain yhteen paikkaan töihin. Se fiilis, kun pääsin askel askeleelta hakuprosessissa eteenpäin, ja yhtäkkiä mä olinkin siellä ryhmä- ja yksilöhaastattelussa. Olin niin super onnellinen, olin niin lähellä jo unelmani toteutumista.
Pari viikkoa haastatteluiden jälkeen sähköpostiin kilahti viesti, että mua ei tällä kertaa valittu.
Tottakai olin pettynyt, koska olihan sen paikan eteen tehty töitä, ja olihan kyseessä mun unelmatyö.
Mutta kun on päässyt niin pitkälle ns. ensikertalaisena, niin olin jo siitä onnellinen. Että mua oli edes harkittu. Ja koska se ryhmähaastattelutilaisuus oli niin hienosti toteutettu, ja niin ihana, oli se kokemus jo itessään.

Eli siis harmittihan se, mutta tuon jälkeen rupesin aktiivisesti hakemaan muita työpaikkoja, ja lopulta päädyin hakemaan työharjoitteluun Australiaan.

”Meillä olisi sulle sittenkin paikka.”

Australiaan laitettu hakemus, Skype haastattelu done, ja paikka oli aikalailla jo mun.
Sitten, mun sähköpostiin kilahtaa viesti tosta opaspaikasta. Niillä olisi sittenkin töitä tarjolla mulle. Jep, siinä mun unelmatyössä.
Mietin useemman sekunnin, minuutin. Puol tuntia, tunnin. Päivän, viikon. Mitä mä teen?
Opastyö on mun unelma, ollut jo vuosia. Mutta mun unelma on myös Aussit, ja se, että saan mun opinnot suoritettua mahdollisimman pian.

Rehellisesti sanottuna mun eteen ei oo tullut yhtä vaikeaa päätöstä vähään aikaan. Oikeastaan koskaan, jos puhutaan työelämästä. Kun vertailussa on kaks unelmaa, on tosi vaikea päätös kumman unelman valitsee.

Unelmatyö jää taakse

Oon tehnyt päätökseni, hakenut jo viisumia, ja maksanutkin sen jo. Eli siis mä otin vastaan sen Australian.
Pari päivää sitten viimein pienoisen panikoinnin jälkeen tuli sähköpostiin allekirjoitettuna harjoittelupaperit Australiasta. Enää puuttuu koulun harkkavastaavan allekirjoitus, mutta se on enää pieni juttu.
Sitten kun viisumiasia on kunnossa, uskaltaa hankkia lennot, ja asunnon.

Mutta niin, lähden kesäkuun puolivälissä, ja täten jätän taakseni mun unelmatyön. Jos joku olisi multa kuukausi sitten kysynyt, että ”Australia vai opastyö?” niin olisin vastannut heti, että tietty opastyö. Niin ne ajat muuttuu. Ja tietty tähän vaikutti myös se, että ensin tuli kieltävä vastaus, niin ehdin tietysti etsiä muita paikkoja.

En sano, että tää olisi mitenkään helppoa. Ei ole. Tuntui oikeastaan aika pahalta laittaa sähköposti opastyöstä, ja kertoa, että en ota työtä vastaan. Onhan kyseessä sentään edelleen mun unelmatyö. Jostain syystä mulla kuitenkin on fiilis, että se mitä mä tarviin just nyt, on lähteä kauas pois Suomesta. Jossain missä voin oikeasti puhua vain ja ainoastaan englantia, ihan tuntemattomien keskellä.

Ausseihin koaloja kattelee 🙂

Uusi sivu elämässä

Uskon vahvasti, että saan kyllä kokea opastyön vielä joskus. Tää Australia on aika once in a lifetime kokemus, mutta opastyötä ehtii varmasti tekemään vielä myöhemminkin. Sitten kun koulu on suoritettu loppuun. Ja koulun loppuunsuorittamisessa auttaa paljon työharjoittelu Australiassa, kun saa molemmat harjoittelut siellä suoritettua. Sen jälkeen jäljellä onkin enää opinnäytetyö!

Nyt on siis aika kääntää uusi sivu elämässä, aloittaa täysin uusi luku.
Kesäkuussa nokka kohti Australiaa, ja vähän erilaista elämää! <3

Kommentit

  • Inka

    Oi Austraalia on varmasti ihana! Blogiinkin varmasti tulossa paljon juttuja sitten Aussiesta?

    Oot oikeessa, että matkaoppaaksi ehdit vielä vaikka koko elämäsi!

     1
    • Katri

      Todellakin tulee tekstiä sitten myös blogin puolelle! Voi olla, että tulee jo näistä järjestelyistä, kun viisumin hankinta ei ollutkaan niin fast forward, mitä netistä lukemalla voi ajatella 😀

      Australiassa ollessa (kunhan nyt pääsen sinne asti) yritän myös ottaa tavoitteeksi sen vähintään kerran viikossa kirjoittamisen, jos vaan on aikaa sille. 🙂

       0
  • Nimetön Henna

    Vau, mielettömän paljon onnea! <3 Australia kuulostaa enemmän kuin täydelliseltä vaihtoehdolta ja oon varma, että tuolla asenteella tuut vielä menestymään matkaoppaan työssä!

     1
    • Katri

      Voi kiitos! <3
      Kyllä sitä viisumia jo innoissani odottelen, ja matkustan JKL-HKI-JKL väliä, että saisin sen hoidetuksi.. Ei tää niin halpaa olekaan, mitä ajattelin, mut eiköhän tää kaikki oo lopulta sen rahan ja vaivan arvosia. Toivottavasti ainakin 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.