VALIKKO
11.10.2017 18:07

Vastoinkäyminen, vai uusi mahdollisuus?

Vastoinkäyminen on ehkäpä yksi niistä inhottavimmista asioista, joita meistä jokainen joskus elämänsä aikana kokee.
Olet suunnitellut meneväsi jonnekin tärkeään tapahtumaan, ja yhtäkkiä iskee kunnon flunssa. Joudut korkean kuumeen takia lopulta jättämään tapahtuman välistä, jotta et saisi mitään ikäviä vielä pidempiaikaisia jälkitauteja.
Siinä meni se tapahtuma pilalle, tapahtuma jota olit odottanut ehkäpä jo useamman kuukauden ajan.

Kuulostaako tutulta?
Varmasti monelle on jotain tämän suuntaista tapahtunut, eikö totta?


Nick Vujicic

Olin Nordic Business Forumin live stream tilaisuudessa Jyväskylän Paviljongissa viime viikon maanantaina ja tiistaina. Puhujista mieleenpainuvin oli jalattomana ja kädettömänä syntynyt, nykyään ammatiltaan motivaatio puhuja Nick Vujicic.
Nyt jos joku ei tästä huikeasta tyypistä ole vielä kuullut, niin tsekatkaahan alla oleva video. Joka on siis vain yksi hänen motivaatio puheistaan, monien muiden joukossa.

Nick on jo vuosia ollut roolimallini. Kun aikoinaan olin yleisurheilun lopettamisen partaalla, eksyin katsomaan hänen motivaatio puheita YouTubesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun jaksoin kuunnella koko 12 min motivaatiopuheen ilman minkäänlaista taukoa, tai häiriötekijöitä. Oikeastaan tuijotin vain ruutua, ja kuuntelin.
Siitä lähtien olen ollut Nickin fani!

Miten Nick liittyy tähän?

Hän puhui juurikin siitä luovuttamisesta.
Siitä, että vastoinkäyminen voikin olla uusi mahdollisuus.
52 virhettä, onkin 52 uutta mahdollisuutta.
Kun on tehnyt virheen, tietää seuraavalla välttää samaa virhettä. Ja täten seuraavalla kerralla osaa taas paremmin.
Ja jos taas tekee jonkin virheen, niin sama meininkin jatkuu. Seuraavalla kerralla on taas viisaampi. Eikä tämä kierre todellakaan loputtomiin jatku, sillä jossain vaiheessa on siinä pisteessä, kun kaikki mahdolliset virheet on tehty. Ja lopulta onnistuu.

Siitähän vasta mahtava tunne tuleekin. Kun on yrittänyt monia kertoja, ja vihdoin onnistuu!

Opit käytäntöön

Olen viime aikoina pyrkinyt entistä enemmän siihen, että kitkisin omasta elämästä sen negatiivisuuden pois.
Ajattelisin asioiden valoisaa puolta, ja myös yrittäisin muita johdatella samaan suuntaan.

Mutta ei se kuitenkaan aina helppoa ole.
Blogiani aiemmin lukeneet tietävät varmasti mahdottoman suuresta jatkuvasta epäonnestani.
Kuinkakohan monelle olen tässä muutaman kuukauden aikana ehtinyt sanoa, että toivottavasti selkävammani olisi nyt se viimeinen vamma. Onhan tässä käyty jo koko kroppa lävitse.

Mutta eihän se viimeinen ollut.
Turha toivo.

Kuva Pinterestistä

Noin viikko sitten treeneissä alkuverryttelyn aikana jalkani luiskahti tatamilla, ja nilkka hieman vääntyi.
Jatkoin menoa, koska en tuntenut minkäänlaista kipua. Tiedä sitten olinko oikeasti niin syvässä adrenaalisessa flow tilassa treenin aikana, etten yksinkertaisesti keskittynyt muuhun kuin siihen treeniin. Voi hyvinkin olla.

Seuraavana aamuna jalkapöytä oli kipeänä.

Ei siinä auttanut muu kuin mennä lääkäriin, saada Buranan resepti, ja tuomioksi kolmen viikon ajan kevyempää treeniä.
Jos vääntäisin jalan uudelleen, niin siitä sitten vasta tulisikin isompi ongelma, ja pidempi tauko. Näin lääkärin sanoja lainaten.
Eli varovaisuus ennen kaikkea.

Nooh, eihän siinä nyt mitään sen kummempaa, kuin kunnon draivi keskivartalon tekemiseen. Kun valmentaja kielsi sen kevyesti heittämisenkin..

Eihän tästä kulunut kuin muutama hassu päivä, kun heräsin siihen, että selkää jomotti.
Kyllä, sen pirun selkäkivun piti nyt juuri iskeä samaan aikaan.

Mitäs treeniä sitten keksisi…

Uusi ajattelutapani..?

Aiemmin olisin vain voivotellut kotona, ja miettinyt, että miksi näin. Taas.
Mutta nyt, kiitos Firstbeat mittauksen ja sen analyysin, voin miettiä, että ehkä – huom ehkä! – loukkaantumisriskini on koholla epäsäännöllisen uni- ja ruokarytmin takia. Ja sen, että en yksinkertaisesti ehdi palautua tarpeeksi edellisistä treeneistä.

Voisiko loukkaantumiskierteen lopettaminen olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kiinni? Unen ja ruokailun säännöllisyydestä..?
Se jää loppujenlopuksi nähtäväksi, ehkä pystyn noin vuoden päästä kertomaan tilanteen 😉

Nyt pystyn katsomaan enemmän positiivisemmin asioita.
Tottakai ärsyttää, että pitää keventää treenitahtia, ja jättää joitakin treenejä välistä.

Mutta, otsikkoa lainaten.

Vastoinkäyminen, vai uusi mahdollisuus?

Koen tämän enemmän uutena mahdollisuutena.
Mahdollisuutena panostaa nyt muutaman viikon ajan muuhun elämään, tehdä koulutehtäviä, nauttia syyslomasta vanhempieni ja kissani luona koulutehtävien parissa.. Tavata ystäviä kotipuolessa, ja ehkä piipahtaa entisen TKD seurani treeneissä (kevyesti treenaillen).

Koen tämän kaiken myös mahdollisuutena tutkia omaa elämää ja tapoja. Ja yrittää muuttaa niitä, joissa on parantamisen varaa.

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Kommentit

  • Lasse

    Mahtavaa tekstiä tämäkin. Kannattaa yrittää olla optimistinen, vaikka elämä kohtelisi kuinka kaltoin. Se positiivinen asenne yleensä aina kuitenkin kantaa pitkälle. Otin itse avioeron keväälle, ja vaikka 11,5 vuoden suhde päättyi, mikä on tosi raskasta, niin mä olen koettanut olla positiivinen. Tuntuu, että liki kaikesta voi selvitä, kun vaan pystyy pitämään sen optimistisen ja elämäniloisen elämänasenteen. Jatka säkin siis samaa ratkaa, vaikka elämä potkisi päähän.

    Onneksi löysin takaisin blogisi pariin pienen tauon jälkeen, sillä näistä teksteistäsi saan virtaa.

    Tsekkaanpa jossain vaiheessa ehtiessäni myös tuon Nick Vujicicin videon. Hyvältä nimittäin kuulosti, ja oon ihan addiktioitunut motivaatiovideoihin.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.