VALIKKO
4.4.2019 15:41

Vuosi Australiassa

Vuosi on lähestymässä loppuaan, ja vajaan 2kk päästä kaikkien aiempien tekstieni ja suunnitelmieni vastaisesti suuntaakin takaisin kotiin. Suomeen. Kirjoittelin tänne aiemmin farmityöstä Australiassa, ja siitä, että lasken päiviä 88:sta alaspäin, ja olin myös ihan onnellinen työstä ja hostellissa asumisesta.

Valitettavasti aika pian tuon tekstin jälkeen alkoi alamäki, ja voisin melkeinpä sanoa, että elämäni on ollut aika fyysistä ja henkistä helvettiä (pahoittelen kielenkäyttöä, jota ei täällä blogimaailmassa välttämättä aina katsota hyvällä) viimeisen kuukauden ajan. Ne jotka mua seuraavat Instagramissa, tai ovat mun ystäviä Facebookissa, tai ovat lukeneet mun englanninkielistä blogia, niin varmasti tietävät melkeinpä tän kaiken jo.

En kadu ollenkaan sitä, että lähdin tänne Australiaan aika ekstempore päätöksellä vajaa vuosi sitten (10kk jos tarkkoja ollaan). Jätin silloin taakseni sen kaiken tutun ja turvallisen, yhtäkkiä mä vaan istuin koneessa matkalla toiselle puolelle maapalloa. Oli aika kreisiä. Vuosi ei edes ollut mun suunnitelmissa, mutta tänne sitä vain jäi, ja tänne sitä jää kaipaamaan…

En myöskään kadu farmityön kokeilua, nimittäin Australian Rajalla ohjelmaa seuranneena farmityön kokeilu oli oikeasti yksi unelmani. Siellähän niitä ratsioita tehtiin ja heitettiin paperittomia pihalle – tää ei oo mikään feikattu juttu, juuri oli vähän aika sitten uutisissa miten Victorian osavaltiossa ei uskalleta enää mennä farmille töihin ratsioiden pelossa, ja työntekijöistä on suuri pula.
Mä halusin kokea millaista se työ on, ja ihan oikeasti sanoisin, että JOKAISEN täytyisi edes kerran elämässään tehdä farmityötä.
Sen jälkeen kun itse puurtanut jopa 12h päivässä kahden 5min tauon voimin +40 helteessä, niin alkaa arvostamaan niitä kaupassa olevia tuotteita samantien. Sitä näkee banaanitkin ihan eri tavalla, ja voi kyllä olla, että ei myöskään välttämättä halua syödä (tai edes nähdä) banaaneita oltuaan vaikkapa vaan pari päivää banaanifarmilla töissä. Ja en siis tarkoita, että siellä mitään etovaa tapahtuisi, sen rottien ja hämähäkkien poispesun lisäksi, mutta kun haistelee niitä banaaneita koko päivän, niin ei välttämättä enää siellä kaupassa ollessa tuoksuttele samalla tavalla.

Päivät jäi kesken

Mun oma kroppani ei yksinkertaisesti kestänyt farmityötä.
Ja pistin pillit pussiin aikalailla viime hetkellä, luulen, että jos olisin pidempään jatkanut, olisi seuraava kohde Cairns:in sijaan ollut pikkukylän sairaala.

En saanut 88 päivää täyteen.
En edes puolia siitä.
Ja kyllä, musta tuntu älyttömän pahalta luovuttaa, koska mä halusin todistaa itselleni (ja muille), että kyllä kroonisen kivun kanssa pystyy mihin tahansa.
Edelleen uskon sen olevan niin, mutta onko kaikki sitten sen riskin arvoista?
Tässä vaiheessa oon ihan ylpeä itsestäni, että selvisin sen 20.5 päivää. Puolikas päivä oli viimeinen päivä, kun lähdin töistä vain 2.5h työpäivän alettua. Kipu meinas aiheuttaa pyörtymisen kesken työpäivän. Tähän täytyy sanoa, että mä olin onneksi supervisorin suosiossa, eli sen sijaan, että olisin joutunut odottamaan työpäivän loppuun, tai tilaamaan taksin 40km päähän hostellille, mä sain toiselta supervisorilta kyydin.

Siihen loppui mun työni, ja heti seuraavana yönä klo 03.25 lähdin bussilla vielä pohjoisempaan pienelle lomalle. Sinä yönä tuli nukuttua vajaa 1h. Bussimatka kesti 2h, ja heti kun olin nukahtamassa alkoi takareisi krampata niin pahasti etten pystynyt koukistamaan jalkaa penkin ollessa pienessä takakenossa. Tästä siis tiedän, että selkä oli oikeasti viimeisenä päivänä töissä todella lähellä sitä hajoamispistettä, ja on ollut huonossa kunnossa farmilta lähdön jälkeen (viimeiset 2vk siis).
Mutta hei, mä tapasin petivaatteita palauttaessani suomalaisia baarissa, ja mulle tarjottiin olut. Join rohkaisuryypyt, koska eihän suomalainen kieltäydy ilmaisesta oluesta? 😉

Vuosi lähes takana, mitä edessä?

Eli mitäs nyt, kun en saakaan toisen vuoden viisumia?
Jäänkö Suomeen pysyvästi?
En jää. Tai ainakaan Suomeen jääminen ei ole tämänhetkinen suunnitelmani.
Aion ehdottomasti palata Australiaan, koska sydämeni on jo nyt jättänyt osan itsestään tänne. Ja nimenomaan Brisbaneen.
Ja hei, enhän mä ole edes 9kk aikana ehtinyt näkemään ihan Australian pohjoisterritoriaa! Tai länsiosaa! Eli paljon on vielä näkemättä, todella paljon!

Ne jotka tietää mut, tietävät, että minä pidän lupaukseni. Vuonna 2015 kävin Singaporessa, ja lupasin siellä tavanneille, itselleni ja ystävilleni ja perheelleni suomessa, että palaan takaisin. Sinä samana vuonna hain kouluun, ja laitoin ensisijaiseksi sellaisen jossa oli vaihto-opiskelumahdollisuus ulkomailla (Singapore oli listalla), ja vuoden 2016 lopulla palasin takaisin Singaporeen vaihto-opiskelijana 5kk reissulle. Vähän samanlainen suunnitelma Australian kanssa – minähän palaan takaisin. Pian. Sinällään hassua kirjoittaa tästä, koska enhän ole vielä edes Suomessa.

Kaikki muuttui

Mä olen muuttunut täällä ollessa täysin.
On jopa huvittavaa, miten vuosi sitten mulla oli todella tarkkaan suunniteltu suunnitelmat, mitä aion tulevaisuudessa tehdä.
Ja sitten yksi tällainen ekstempore vuoden reissu muuttaa kaiken.

Se matkaoppaan työ? Se mun unelmaduuni?
Ei se ole sitä enää. Ei se ole enää unelma.
Tuntuu, että koko matkailuala ei ole enää mun unelma.
Haluan tehdä jotain enemmän hyödyllistä. Auttaa muita.
Joten sen takia mun uusi suunnitelma onkin, että toukokuun lopussa palaan suomeen, menen töihin mun entiselle pomolle (tää on jo vahvistettu hänen kanssaan). Paiskin ihan älyttömästi duunia, näen samalla kavereita, vietän perheen kanssa aikaa, ja nautin suomessa olemisesta. Luen samalla englannin tasokoetta varten, haen stipendejä, ja sitten toivottavasti noin 6kk kuluttua, eli vuoden 2020 alussa, palaan takaisin Brisbaneen opiskelijaviisumin kanssa.

Ei, en aio niitä AU$50.000 koulutuksia, en ole miljonääri, ja sellaisia summia ei ihan jädekiska ja grillityöllä noin vain saada…
Aion seurata unelmiani ja hakea individual support koulutukseen, ja siitä nimenomaan children’s disability.
Näin on siis matkailualan unelma muuttunut hoiva-alaan.
Mulla on älyttömän kova halu auttaa muita, niitä, jotka ei välttämättä pärjää normaalielämässä ilman apua. Auttaa niitä äitejä ja isiä, joilla on erityishoitoa tarvitseva lapsi. Antaa näille älyttömän ihanille vanhemmille tauko, antaa heidän mennä kahdestaan vaikkapa pienelle lomalle, ja itse olla sen ajan tämän lapsen kanssa.

Kannattaa muuten seurata the_flyingkiwi Instagramista! Hän on ollut mun yksi suurin inspiroiva henkilö, joka on videoillaan aikalailla edesauttanut tätä tulevaisuuden suunnitelmaani. Tekee aivan mahtavaa työtä!
Tämäkin koulutus siis maksaa jonkin verran, noin AU$7.000, eli ei sekään mikään ilmainen ole. 😉 Mutta oon aika varma, että kovalla työllä, ja mahdollisimman vähän rahaa käyttämällä, tuun varmasti tuon summan saamaan kasaan noin 6kk-12kk työnteolla.
Ja siis tuo summa + hieman ekstraa täytyy olla tilillä viisumia hakiessa, nimittäin se pitää todistaa Australian valtiolle, että on tarpeeksi varoja maksaa oma koulutus ja asua koulutuksen ajan maassa.
Hyvä käytäntö mielestäni.

Töitä siis saa ehdottomasti tehdä opiskelijaviisumilla myös.
Eihän täällä muuten suurimmalla osalla paikallisistakaan olisi varaa niihin 50.000 dollarin opintoihin.

Mitä siellä farmilla tapahtui?

Tää saattaa kiinnosta joitakin.
Eli mitä tapahtui, että hyvä muuttui yhtäkkiä huonoksi?
Farmityö postauksessa kerroin, että hostelli oli luvannut mulle uutta työtä JOS mun selkä ei kestä sitä työtä mitä sain.
Mä jouduin parin päivän sairaslomalle, koska selkä meni niin huonoon kuntoon, että jouduin jopa käymään päivystyksessä.
Pari päivää töihin paluun jälkeen sain tietää, että työntekijöitä piti vähentää, ja päättivät mut sitten poistaa töistä toisen tytön lisäksi (hänkin oli edellisellä viikolla sairaana muutaman päivän).
Mulle itselleni tää oli siinä vaiheessa helpotus, koska mun selkä oli oikeasti todella huonossa kunnossa. Ja ton olisi pitänyt olla mulle jo merkki, että ”hei Katri, farmityö ei ole sen arvoista.”

Viikon ajan mua pidettiin tyhjän panttina hostellissa, ja se hetki kun menin maksamaan seuraavan viikon vuokraa, mulle kerrottiin, että valitettavasti eivät voi luvata mulle mitään työtä enää. Tää oli käytännössä katsoen aika huvittavaa, koska he ottivat koko ajan uusia tyyppejä hostelliin, ja samalla heittivät siis vanhoja työntekijöitä pihalle. En ollut ainut, jota mietitytti tämä hostellin logiikka. Niin, ja mähän siis laitoin ihan virallisille tahoille tästä palautetta, ja ehkä lievästi sanottuna kuumotti lähettää kaikki omalla nimellä. Tietäen, että tämä Fair Work voi olla yhteydessä hostelliin, jolloin hostelli saa tietää, että minä olen se joka heistä valitti. Aika näyttää tuleeko heiltä sieltä mulle sähköpostia asiasta, tai soittoa. Jotenkin on sellainen kutina… Mutta mikään ei muutu, jos kukaan ei laita huonosta kohtelusta palautetta.

Lisäksi olin part-time sopimuksella, joten jos lakitekstejä ymmärsin oikein, oli heidän puoleltaan laitonta heittää mut pihalle ilman joko viikon varoitusaikaa, tai sitten, että olisivat maksaneet viikkoa vastaavan työmäärän palkan mulle.
Muutama päivä kun olivat heittäneet meidät työstä pihalle selityksellä ”tarvitaan vähentää työntekijöitä”, ottivat samaan työhön 5 uutta työntekijää… Eli oli näköjään hyvin suuri tarve työntekijöiden vähennykseen?

Jostain syystä tuolla työpaikassa en ollut supervisorin suosiossa, enemmänkin olin joutunut hänen ”mustalle listalle”, töissä ihan henkisestikin sanoilla ”alennettiin” koko ajan. Valitettiin asioista, mitä en ollut tehnyt. Huudettiin päin naamaa, että saan potkut kun olen niin hidas (vaikka olin sillä hetkellä ollut itse asiassa nopeimpien joukossa).
Vesi ja wc tauotkin näytti olevan ongelma kyseiselle supervisorille, kun hänellä aina oli niin myrtynyt ilme. Mun hymyäni hän ei saanut hyytymään, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Ja ehkä tää olikin hänelle ongelma, että olin omissa oloissa viihtyvä, ja oikeasti nautin työstä.

Muutto Tullyyn

Mähän sitten päätin hakea muuta farmityötä, ja Facebookin kautta löysin pienestä 2000 asukkaan kylästä – Tully:sta farmityön banaanifarmilta. Tuossa työssä pääsikin sitten työskentelemään paikallisten kanssa, jotkut tehnyt samaa työtä vuosi vuoden perään. Eräälläkin naisella oli kuusi vuotta täynnä samassa työssä. Rispektit hänelle, monet (minä mukaan lukien) lopetettiin hyvin pian.

Lähdin matkaan junalla, vaikka monet ihmetteli sitä, miksi maksan niin paljon junamatkasta kun edullisemmin ja nopeammin pääsisi yhdistämällä lennon ja bussimatkan. Mulla oli kuitenkin jostain syystä fiilis, että haluan kokea sen junamatkan nyt. Vaikkakin myös siitä junamatkasta oli mulle sanottu, että ei kannata, tylsät maisemat, pitkä matka. Mun kokemus oli täysin vastakohtainen. Maisemat oli upeat, ja 17h 25min matka meni kuin lentäen. Mähän siis hemmottelin itseäni hieman, maksoin ekstraa ja otin sleeper vaunun, johon pedin lisäksi kuului myös aamupala ja lounas.

Hostellin piti olla Tully:ssa hyvä, mutta taas kerran, mun oma mielipiteeni siitä oli täysin vastakohtainen. Tässä vaiheessa voisin sanoa, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten laitan alle muutaman kuvan tästä ”hyvästä” hostellista, joksi mulle sitä suositteleva kutsui.

Tiedän, että nää kaksi kuvaa nyt lähinnä näyttää, miten välinpitämättömiä ihmisiä siellä asui. Ja nimenomaan, tää paikka sopii hyvin niille, jotka tykkää juoda kännit joka päivä, ja tykkää polttaa pilveä. Sen lisäksi, jos oma henki ei yhtään kiinnosta, niin töihin vievät ja hakevat shuttle bussin kuljettajat ovat yleensä vähintään darrassa, tai jopa juoneet muutaman kaljan ennen rattiin istumista.

Hostellin pitäjille valittaminen? Hah, yritin, ja niin yritti huonekaverinikin. Heitä ei kiinnosta. Heitä yksinkertaisesti kiinnostaa vain se raha. Omasta mielestä vaikutti myös epäilyttävältä, että vaikka hostellilla oli maksupääte, ottivat he viikottaisen vuokran vastaan ainoastaan käteisellä. Veronkiertoa?

In conclusion

Mulla on täällä vielä se lähes 2kk aikaa. Lento Suomeen on hankittuna Toukokuun viimeiselle viikolle. Tämä myös tarkoittaa sitä, että täysi vuosi ei tule täyteen, koska vuosi olisi täynnä vasta 15.06. Mun Suomessa odottavan työn kannalta kuitenkin parasta on, että lähden toukokuun lopussa. Ja noh, mitä aiemmin lähden täältä pois, sitä nopeammin pääsen tänne takaisin. 😉

Aion tän jäljellä olevan ajan nauttia paikassa, joka tuntuu eniten kodilta, eli Brisbanessa. Yritin jopa löytää jotain väliaikaista työtä täältä, mutta sellaista on hankala löytää vain muutamalle kuukaudelle. Lopulta tajusin, että vaikka nyt onkin low season, niin mulla on lähes joka viikonloppu töitä työpaikassa jossa olin harjoittelijana, ja siitä saatava palkka riittää mainiosti elämiseen. Lopun ajan pyrin käyttämään opinnäytetyön kirjoittamiseen, koska noh, oppari pitäisi saada tän kevään aikana valmiiksi. Ja mä en ole lähelläkään valmista… Lisäksi mun armas koneeni oli huollossa pari  viikkoa, joten en päässyt kirjoittamaan opparia, enkä blogia. Miettikää sitä stressin määrää!! 😉 Myös tempparit jäi kattomatta!

Nyt on taas koneen osalta rauha maassa. Kalliin kamerani ehdin valitettavasti kadottamaan kuvineen kaikkineen, ja sen lisäksi selkäni on myös magneettikuvausten perusteella hajalla. Näistä lisää myöhemmin. :*

Ja tää vuosi on ollut älyttömän opettava monella muullakin tapaa, eli varmasti on tulossa tekstiä lisää myöhemmin! Focus on ensisijaisesti nyt opinnäytetyön kirjoittamisessa.

Kommentit

  • Ansku

    Vitsi sä olet kova mimmi! Ei voi, kun arvostaa sun asennetta elämää kohtaan. Ja hei, suunnitelmat muuttuvat, joten kuuntelee vaan sisintäsi, niin et päädy alalle joka ei aidosti kiinnosta tai vastaa arvojasi.

     1
  • Lentävä joogamatto

    Olet tosi vahva ja rohkea! Toivottavasti haaveesi toteutuu, ainakin sulla on hyvät suunnitelmat 🙂

     1
  • Pikkukettu

    Kiva lukea blogiasi, koska oma tyttäreni on parasta aikaa siellä ja kokenut jokseenkin samoja asioita kuin sinäkin. Palaa suomeen toukokuun lopulla, ja hänelläkin on varmaan paljon kerrottavaa matkalta. Hienoa, että uskallatte kaikkea mikä ei tullut 35 vuotta sitten omaan mieleen edes unissa. Mukavaa loppuaikaa Aussissa :).

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.