VALIKKO
11.8.2019 21:40

#10

Tänään mie olen miettiny ihan hirvittävän paljon asioita. Tässäpä teille parillinen määrä esimerkkejä tähän sunnuntai-iltaan, olkaa hyvät.

Ensinnäkin semmonen, että miks miulla ei ole poikaystävää? Johtuukohan se siitä, että mie oon halukas seurustelemaan lähinnä sunnuntaisin? Vaiko siitä, että esimerkiks tänään julkasin miun Instagramin tarinaosiossa kuvan sukkahousujen läpi pilkottavista jalkakarvoista?

Vai johtuuko se kenties siitä, että miulla ei ole sosiaalisessa mediassa kuvia miun pyllystä? Tosi monilla nimittäin on. Vielä en ole päässyt tutkimuksessa niin pitkälle, että osaisin kertoa tarkoittaako pyllykuvat somessa automaattisesti poikaystävää.

Tietysti askarruttaa myös sellanen, että onkohan ne sitten ne somepyllypoikaystävät sellasia kokoaikaisia, vai onko niitä mahdollisuus saada sunnuntaiversioina? Mitään maanantaikappaletta en enää välitäis ottaa, niistä alkaa olemaan jo tarpeeksi kokemusta. Siitäkin sitten lisää myöhemmin.

Mie onneton en todennäköisesti edes taivu vaadittavaan asentoon, että saisin perseestäni otettua kuvan. Toisaalta en myöskään näe sellasta tilannetta tulevaksi, että mie käyn istumaan laiturille, kiskasen bikinipöksyt sydämeen asti ja vedän toisen pakaran itään sekä toisen luonnollisesti länteen niin, että väliin jää nyrkin mentävä aukko.

Samalla kaveri selän takana ottaisi iPhonella kuvaa ja kannustais pidättämään kakkaa. Myö tehdään miun kavereiden kanssa vähän erilaisia juttuja. Tokihan faktinen tosi on se, että ihminen vieroksuu helposti kaikkea itselleen epänormaalia. Mie siis olen vähän konservatiivinen ja kapeakatseinen ainakin tässä asiassa. Myönnettäköön.

Ja enhän mie sitä päätä missä kenenkin perseen paikka on. Somessa, sohvalla, jonkun toisen sylissä vaiko b) jossain aivan muualla. Vaan sen mie päätän, että näillä puheilla siirrän oman pyllyni kohti Kontumarketin karkkihyllyä.

Toinen useastikin mietityttänyt asia on semmonen, että pitääkö raiteilla menevälle vaunulle jotenkin viittoa, että se pysähtyy kohdalle ja ottaa kyytiin? Aina yhtä hauskaa seisoa siinä ja vähän epäröivästi vilkuilla saapuvaa kulkinetta samalla hitusen liian suurieleisesti hiuksia haroen.

Sen jälkeen, (jos) kun pääsee kyytiin, voikin avata laukun sisällä puhelimesta HSL-sovelluksen ja selvittää, että koska se oma pysäkki mahtaakaan olla. Ai se olikin tuossa äsken juuri, ei kun hetkinen eihän tämä edes ole oikea spora.

Pitääkö painaa nappia, että tämä pysähtyy? No niin, ovet eivät aukea, mie jäin nyt tänne ikuisesti jumiin, otsatukka valuu hikeä ja paniikki yltyy. Aivan aivan, olivatkin liikennevalot tämän pysähdyksen syynä, matka jatkukoon.

Yllättävän jännittävänä on pysynyt tämä elämä täällä kaupungissa. Äitille terveisiä, hyvin menee!

Jos haluat ja ihmettelen paljon mikset haluaisi katsella miun jalkakarvakuvia sun muita edesottamuksia, ni kannattaa ottaa seurantaan Instassa @emmikaroliiinas ja toki myös tämän blogin Facebook-sivu täältä, jotta saat ajankohtasta tietoa postauksista ja silleesti kivasti jeppis juu.

Lisää tarinoita puuttuvista poikaystävistä, perseistä ja muusta perseilystä luvassa ensi viikolla hetimiten, joten pysyhän taajuuksilla!

XoXo, Emmi Girl

Kommentit

  • Sari

    Ai että näistä nauttii, siun elämän iloa pirskahteleva asenne on justii eikä vaa melkeen kohillaan.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.