VALIKKO
22.8.2019 15:06

#11

Otetaanpa tähän torstaihin sellanen pikkunen tarina pyykinpesusta. Helposti saattaa ihmisen mieli kuvitella, ettei kyseisestä arkipäiväisestä askareesta sen kummempaa tarinaa synny.

Eipä vissiin. Se on kuulkaa sellanen juttu, että ku meikä muija pyykkää, niin yks kaks ja täysin yllättäen on taas tarinaa teille sekä jälkipolville kerrottavana.

Hommahan lähti todella lupaavasti käyntiin, kun varasin pyykkivuoron täysin onnistuneesti siihen tarkoitetun applikaation avulla. Kympin suoritus, arvioisin omaa toimintaani.

Sen jälkeen tosi helppo osuus, eli pyykkinyssäkkä kantoon, pesuaine sekä avaimet mukaan ja ns. nokka kohti viereisessä rapussa sijaitsevaa pyykkitupaa. Tälle osalle suoritusta antaisin arvosanaksi kymppimiikan.

Sellanen tarkentava ja tarinan osalta tärkeä tieto, että miun asuttama talo on sillä tavalla jännä, ettei siinä ole varsinaista rappukäytävää, vaan kulku asuntoihin tapahtuu suoraan ulkoa. Että ne rapuset on siinä ulkona ilman mitään käytäviä. Sille talotyypille saattaa olla ihan joku oma nimityskin, mutta mie en sitä tiedä.

Se ei siis ole Miika, mikä sen kympin perässä on, vaan miinus. Tämä harmittava kokonaisarvosanaa laskeva merkki tuli siitä syystä, että kotiavainten sijaan ronkin pyykkituvan lukkoa Ravintola Teatterin avaimilla. Eeei auennut ovi alkuunkaan sillä.

Siinä mie pyykkituvan ovella keltanen yömekko päällä tuijotin työpaikan avaimia ja sanoin ihan ääneen, että voi ei. Melkosen mahtipontista.

Oliko puhelin mukana? No ei tietenkään, koska mitä ihminen muka tekee puhelimella pyykkiä pestessä?

Eikä siitä puhelimesta mitään hyötyä olisi edes ollut, koska ei miulle kukaan sitä ovea avais. Mie en nimittäin ihan virallisesti välttämättä saata asua kyseisessä asunnossa.

Heitin pyykkinyssäkän ja oheistuotteet maahan ja kirmasin oman rapun eteen ja portaita ylös. Luojalle kiitos, keittiönikkuna oli auki. Siinä sitten huhuilin kaiteen yli keittiöön suunnilleen näin: ”Heei tytöt, Emmi täällä! Mie lukitsin itteni ulos, päästäiskö joku miut takaisin sisälle?”

And same in English, koska ainakin yksi miun kämppiksistä on ulkomaalainen ja käyttää kommunikointiin englantia.

Ei sieltä kukaan mitään vastannut. Ei tietenkään. Sehän olis ollukin ihan liian helppo juttu, että joku olis vaan päästäny miut ovesta sisälle. Luonnollisesti miulle jäi yksi vaihtoehto, eli keittiönikkunasta sisään kiipeäminen.

Pienen hetken puntaroin mahdollisia tapaturmaisia vaihtoehtoja, joita tuli mieleen yllättävän paljon, kun kuvittelin itteni kiipeämään yli kaiteen ja ikkunasta sisään. Vaan ei auttanut itku markkinoilla, oli toimittava.

Siinä karmeista tukevaa otetta hakiessani ja itselleni ”älä katso alas” –mantraa hokiessani rupesin ensimmäistä kertaa tämän suorituksen aikana havainnoimaan ympäristöäni. Tavallaan tuttu, mutta ei sitten kuitenkaan ihan identtinen oman keittiön kanssa.

Tavallaan ei mikään ihme, ettei ollut identtinen, koska ylöspäin vilkastessani tajusin roikkuvani väärän ikkunan karmeissa. Ei piru. Pakki päälle, rappuset ylös ja oikeaan ikkunaan roikkumaan. Tällä kertaa pidin turpani kiinni, enkä huhuillut yhtään ketään pelastamaan.

Sen lisäksi unohdin edellisessä kerroksessa hokemani mantran ja ihan pikkusen vilkasin alaspäin siinä vaiheessa, kun toinen jalka oli sijoitettuna ikkunanlaudalle ja toinen rappusten kaiteen päälle. Yllättävän korkealta näyttää pudotus kolmannesta kerroksesta siitä kulmasta tarkasteltuna.

Omaksi ja myös varmasti kaikkien teidän yllätykseksi mie en pudonnut. Mie menin siitä ikkunasta sisälle, pyyhkäsin hiukset silmiltä, nappasin oikeat avaimet matkaan ja ihan muina muijina jatkoin pyykkäämistä.

Onks kenellekään muulle käyny näin? Ai ei oo? Jännä juttu.

Äitille lähettäisin taas sellasia terveisiä, että ei oo mittää hättää, kerrassaan hyvin pyyhkii!

Pyykkäämisiin!

XoXo, Emmi Girl

Kommentit

  • Nimetön AlienAted

    Tekevälle sattuu; hauska tarina, vaikkei tietenkään hauskalta tuntunut juuri tapahtumahetkellä pahimmassa kohdassa kertojalle.
    Kiva että joku muukin tykkää jallusta ja RayBan Aviator aurinkolasikehyksistä.
    Edellistä persekuvajuttuasi diggasin kanssa.
    Voimia, elämän kolhiessa pientä kulkijaa.
    Nimim. ” Jo lähes melkein fanisi ”

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.