VALIKKO
18.2.2019 20:41

#6

Haudihau taas aika lähtee laukalle.

Hiljasta on ollu, vaan ei ole enää. Tai voi olla, että kuullaan seuraavan kerran kesällä, ei sitä ikinä tiedä. Vaan onneks työ tiedätte miut melkosen hyvin jo, että kukaan tuskin odottaa sellasta säännöllistä kerrontaa tunturielämästä. Enkä mie itseasiassa kerro siitä nytkään sen kummemmin, toisella kertaa sitten. Ehkä. Tai viidennellä.

Tänään ajattelin puhua eli kirjoittaa niinkin iloisesta ja toisaalta toivottavasti ei kuitenkaan kovin ajankohtaisesta aiheesta kuin omista hautajaisistani. Tuli tuossa kebabia syödessä puheeksi, että millaiset hautajaiset sitä haluaa itselleen, kun sen aika joskus on. Jos on.

Mie saatan nimittäin olla hyvinkin kuolematon, ei voi tietää. Tai sitten mie oon kissa, sekin on ihan täysin mahdollista, ellei jollei jopa todennäköistä.

Helvetin hienot juhlat tulee niistä totta kai. Pelkkiä valkosia kukkia ensinnäkin. Ei sinisiä punasia ruusunkukkia kanna kukaan käsissään miun haudalle onko selvä. Sitten ruoka. Jättikatkaravunpyrstöjä, hampurilaisia, sipsejä, aurajuustoa ja joulukinkkua ainakin. Jälkiruokaa ei tule, koska en miekään sellasta koskaan syö ja ne on miun juhlat. Eli ette syö työkään. Ei siis myöskään kahvia tarjoilla niissä karkeloissa. Kokista kylläkin.

Yhden tähden jallua tarjoillaan mielin määrin. Ykkösjuttu olis, jos tuon kansallisaarteen asemaa havittelevan juoman vois varastaa iskän viinakaapista, mutta ikävä kyllä mie oon ns. hoitanu sen homman himaan jo tuossa kymmenen vuotta sitten, joten Alkoon marsmars. Joistain asioista on vaan tingittävä.

Paras osa koko juhlista tulee olemaan miun viimeisen toiveen toteutuminen, eli äitikarhu vetää ensimmäisen ja erittäin suurella todennäköisyydellä myös viimeisen kerran ihan rehelliset kännit.

Ensin miulla oli tähän sellanen ajatus, että kuinka hienoa olis, jos joka kerta kun Surppa kertoo miusta jonkun hyvän asian, kumoais hän pikkumukin, eli siis shotin. Siinä on vaan vaarana se, että Surikka lähtee jälleen kerran juhlista vesiselvänä. Tätä ideaa täytyy siis jatkojalostaa hieman.

Musiikkina on varmasti Ultra Brata, Ed Sheerania, jotain simppeliä jumputusta ja miun tunnusbiisi, eli Titan Maailma loppuu tänään. Paitsi kirkossa soitetaan täysillä Toton Africaa tietenkin.

Toivon jokaista soluani myöten, ettei kukaan koita pitää sellasta puhetta, jossa muistellaan Emmi Karoliinan hyvyyttä. Siitä saattais tulla vähintäänkin kiusallista myös.

”Emmi tullaan aina muistamaan lapsirakkaana, urheilullisena hyväntekijänä, joka kulki määrätietoisesti kohti unelmiaan.”

Tässä kohtaa pystyn luottamaan rakkaaseen isääni, joka ilman mitään epäilystä keskeyttäisi tuon onnettoman kaunokuvia yritteliäästi maalailevan puhujapoloisen todeten, että hän on varmaan väärissä juhlissa nyt ja totaalisen erehtynyt henkilöstä. Anteeksi häiriö.

Hautajaiset pidetään Ruokolahden Rantalinnassa jonain lauantai-iltana, joka ei vielä toistaiseksi ole tiedossa. Jatkot ihan ehdottomasti Ravintola Alppimajassa, joka sijaitsee niin ikään rakkaassa kotikunnassani. Nnnoin.

Toki jos jatkan eloani tähän malliin voi rocktähden lailla lähteminen olla hyvinkin se miulle ominaisin kohtalo. Sama kai se on, pysähtyykö sydän heroiinin yliannostukseen vai hampurilaispainotteisen ruokavalion seurauksena tukkeutuneeseen verisuoneen. Kuka näitä laskee jne.

Tsemppiä lopputalveen, alkukevääseen tai mitä tää aika nyt ikinä siulle onkaan. Tsemppaa silti, pystyt vähän parempaan vielä. Vitsi vitsi, ota suklaata, viiniä, villasukat ja joku kiva kirja vaikka ja mee peiton alle. Saat ottaa jotain muutakin ja mennä jonnekin muuallekin jos haluat, kunhan vaan nautit, koska ei oo järkee mököttää tässä elämässä.

Muiskiskis,
Emmi Girl

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.