VALIKKO
24.2.2019 17:39

#7

Miulla on tyhjänpaperinsyndrooma. Tai oikeestaan Word-tiedoston, mutta kuitenkin on syndrooma ja se ei tunnu hyvältä. En saa tekstiä tuotettua. Järkevästä nyt puhumattakaan. Se harmittaa, koska haluaisin kertoa teille jos ja vaikka mitä, vaan tuntuu ettei ole mitään hyviä tarinoita. Ei ole edes huonoja. Ei ole siis tarinoita ollenkaan.

Pitääkö perkele palata Tinderiin, ettei kuivu koko blogi ihan kasaan? Tuolla Oulun alapuolella eli Helsingissä saattais olla yks tyyppi, joka ei välttämättä varsinaisesti riemusta hihkuis, jos mie ilmottaisin olevani jälleen Tinder-pelissä mukana. Ihan vaan tarinoiden takia tietenkin.

Eli vaihtoehtosesti jos siulla tai siun koiralla tai vaikka sen koiran serkulla, joka toivottavasti myös on koira, on joku hyvä aihe, niin kerro se ihmeessä. Lupaan toteuttaa villeimmätkin toiveet. Vähän niin ku tuo paikallinen Thai-hieromo, mutta tekstin muodossa vaan. Eikä loppu ole välttämättä onnellinen.

Tällä hetkellä miun elämän jännittävin asia on se, että ostin Kartanon tillikermaviiliperunasipsejä koska ainakin kolme päivää niistä olin haaveillut. Enkä mie jumalauta edes tykkää tillistä. Että ei ollu mitenkään hirveen hyvä ostos.

Ens viikolla mie varmaan ostan itelleni ennakkosynttärilahjaks turkiksen ja seuraavana päivänä ostotapahtumasta kaadan sen päälle Pirkan mustikkakeittoa, jonka oon ostanu pullonpalautusrahoilla, koska viimeset pennoset hupenivat minkkiturkkiin. Turkistarhaus on perseestä ja kaupan mustikkakeitto on ihan paskaa. Eli perseestä myöskin.

Haluan mummo Matikaisen tekemää mustikkasoppaa. Se on hyvää.

Eilen kerroin ohikulkeville ihmisille, että olen menossa nukkumaan päiväunia. Eivät vastanneet. Toissa päivänä harkitsin auton sytyttämistä tuleen, koska näytölle ilmestyy välillä STOP-teksti ja punainen merkkivalo. Painoin kaasua, koska minuahan ei autot määräile.

Hetken harkinnan jälkeen otin kuitenkin yhteyttä autokorjaamoon ja näyttää siltä, että miun ja golfin yhteinen taival jatkuu. Toki se pitää katsastaa parin viikon sisään, eli vielä ei ehkä kannata heittää bensakanisteria ja tulitikkuja kaivoon.

Torstaina löysin miun repusta banaanin, joka oli vaihtanut olomuotoa kiinteästä nesteeksi. Nyt sitten jymy-yllätys, joka saa ainakin miun lähimmät ihmiset hurraamaan. Rumpujen pärinää ja epävireisen viulun vinkumista… Laitoin banaanin roskiin. Ta-daa ja vautsi vauu.

Siinäpä ne tärkeimmät asiat olivat. Aika vähäpätöisiä ollakseen tärkeimpiä, mutta kuitenkin asioita. Välillä on kai ihan hyvä olla tyytyväinen siihen, että sykähdyttävin hetki elämässä on mätä banaani repussa.

Omituista huomata, ettei miun elämä aina olekaan pelkkiä Kummelin ja sirkus Finlandian kohokohtia, vaan välillä tulee tavallista ja tasasta arkea. Oikeesti tää on aika tylsää, ei riitä pelkkä mätä banaani ja käsiin kuoleva auto. Nyt äkkiä jotain sutinaa. Ja tosiaan jos joku keksii mistä voisin kirjoittaa, ni saa antaa sen keksin miulle. Ihan varmasti toteutan.

Kivaa sunnuntaita kaverit,
XoXo Emmi girl.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.