VALIKKO

Elämän rakkautta

4.3.2018 09:05

Ihmisen poika

Eilen tuli 23 vuotta siitä kun ainokaiseni Kalle syntyi. Kalle tuli Helsingistä luokseni viikonlopuksi. Ja tapaamaan myös isäänsä ja bonusäitiä sekä isovanhempia. 23 vuotta sitten hän sukkelana poikana tuli maailmaan parissa tunnissa ja nyt samassa ajassa Helsingistä tänne.

Kun lapsi on syntynyt ja odotuksen aikana on mielessä käynyt paljon varmasti hyviä ajatuksia millaisin silmin maailmaa katsovan lapsen haluaisi ja mitä haluaisi lapselleen opettaa. Sitä kuinka paljon muu ympäristö siihen vaikuttaa ei pysty edes kuvittelemaan. Toki sillä että onnistuu itse kasvattamaan lapsen itsetuntoa, muiden hyväksyntää ja avarakatseisuutta, on vaikutus myös siihen kuinka paljon ympäristö lapseen vaikuttaa.

Irja Askolan tekstissä on paljon omia ajatuksiani sisällä:

”Puolitoistavuotiaan pullein pohkein
seisot laiturilla lokkeja kuunnellen
opit lintu sanoo krääk krääk
kaupungissa mummi
kantaa eteesi korean kirjan
ja opettaa lintu sanoo titityy titityy
ja yhä uudelleen mummi sirkuttaa
oikeaa vastaustaan : titityy

sininen Saimaan rannalla
kävelemme käsityksin
yhdessä katselemme lokkeja
aalloille kuiskaan toivomukseni
mäntyjen oksille ripustan sen:
kunpa pelotta
pitäisit kiinni siitä
mikä on sinulle totta
uskoisit siihen
minkä olet itse kuullut ja kokenut
silloinkin kun muut muuta väittävät
ja ylitsemme lensi lintu
ja sanoi krääk”

 

 

Itseensä uskovia askelia omalle ihmisen pojalleni. Ja muillekin ihmisen pojille sekä tytöille. Tuetaan heitä näkemään asiat omin silmin, omin kokemuksin ja uskomaan että ne ovat oikein.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.