VALIKKO

Elämän rakkautta

13.6.2019 12:04

Kummisedän muistolle

Lauantaina on kummisetäni siunaustilaisuus ja olen muutaman viikon, hänen pois nukkumisesta lähtien, lukenut muistolauseita. Aluksi siksi, että lähetin kummitädilleni sekä heidän pojilleen muistolauseet osanotto tekstiviestien ohessa ja nyt adressiin. En itse pääse siunaus- ja muistotilaisuuteen, koska samaan aikaan meillä on lakkiaistemme 30-vuotismuistelujuhlat, joita olen järjestänyt 1,5 vuotta. Tärkeintä on kuitenkin eloon jäävät muistot kummisedästä.

Osanottolauseet
Osanottoniviestien mukana lähetin kummisetäni pojille Sinikka Svärdin ja S. Hautamäen Äidin menetys- runon, jonka voi mielestäni muotoilla vaihdellen äiti ja isä sanaa, jommankumman muistolle

” Tämän matkan taivallettuani
olen vahvempi,
ymmärrän enemmän,
näen selkeämmin.
Pahimman yli päästyäni
voin ajatella sinua äiti/isä
hymyillen,
iloita siitä
kuinka paljon sinulta opin,
kuinka teit minusta sen,
mikä olen nyt.
Kun mustien päivien ketju
ensimmäisen kerran katkeaa,
minä kuiskaan tuuleen:
Kiitos.”

Kummitädilleni ja hänen lapsenlapselle lähetin lyhyemmät, koska ajattelin että viestejä osanottoon tulee varmasti paljon puheluiden ja käyntien lisäksi.

”Tänään syttyi taivaalle uusi tähti, merkiksi siitä että joku meille todella rakas ja tärkeä lähti ikiuneen”

Koska en pääse osallistumaan siunaus- ja muistotilaisuuteen, lähetin adressin kukkalaitteen sijaan. Siihen kirjoitin Henry Scott Hollandin mielestäni todella kauniin Kuolemaa ei ole

”Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen. Minä olen minä, Sinä olet sinä. Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä. Kutsu minua tutulla nimelläni. Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla, miten ennen puhuit. Älä käytä erilaista äänensävyä, älä pakota itseäsi juhlallisen tai surulliseen puhetapaan. Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille, joista nautimme yhdessä. Leiki, hymyile, ajattele minua, rukoile puolestani. Anna nimeni olla kotiväen puheissa, niin kuin se on aina ollut, puhukaa minusta ilman kliseitä, ilman varjojen häivää. Elämä tarkoittaa kaikkea. Se on sama mitä se on aina ollut, katkeamaton jatkuvuus. Miksi minun pitäisi olla pois mielestäsi, vaikka olen poissa näkyvistäsi. Odotan sinua, välimatkan päässä, jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana. Kaikki on hyvin.”

Vaikka luopumisen suru on suunnaton, tuo varmasti hymyn huulille edes hetkeksi kun yrittäisimme muistella surun keskellä niitä hauskoja hetkiä ja lämpimiä tunteita joita saimme yhdessä poisnukkuneen kanssa kokea. Kuten Maya Angelou on sanonut:

”Ihmiset eivät muista mitä sanoit.
He eivät muista mitä teit.
Mutta he muistavat ikuisesti, mitä sait heidät tuntemaan.”

Omalta kohdaltani voin sanoa tunteiden merkityksen, koska kolarin jälkeen muistini asioiden ja tapahtumien suhteen on lähes nolla ajalta ennen kolaria, mutta muistan tunteita joita ihmiset – läheiset, ystävät ja tuttavat, ovat herättäneet minussa ja joita olen saanut jakaa heidän kanssa.

Lämpimiä, hyviä ja paljon tunteita sisältäviä hetkiä Sinun viikonloppuun

https://www.stoori.fi/?s=oman+hautapaikan

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.