VALIKKO

Elämän rakkautta

27.2.2018 21:44

Miksi ei kannata sanoa ”se oli vain koira” kun ystävän lemmikki kuolee

Lemmikki Toivo-koirani siirtymisestä sateenkaarisillalle on 1.3. aikaa 6 vuotta. Toivo oli ensimmäinen koirani/koiramme, erilainen perheenjäsen undulaattien jälkeen. Toivo eli hyvän terveen elämän 9,5 vuotiaaksi ja sitten tuli kuumetta, ripulia, oksentelua ja eläinlääkärin tutkimusten jälkeen todettiin maksasyöpä. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että lopetus heti mutta keskustelun jälkeen antoi kuitenkin antibiootit ja muutaman päivän lisäaikaa. Toivo piristyi, söi hyvin sekä jaksoi lenkkeillä. Käytin hänet toisella eläinlääkärillä, joka totesi että maksasyöpä on, sitä ei voi parantaa, mutta sanoi minulle että minä tiedän sen päivän kun Toivon elämä on lopussa, hänen mielestään ei ollut vielä se hetki.

Toivo-koira 9,5 vuotiaana jolloin maksasyöpä oli jo pitkällä, mutta hän vielä hymyili 🙂

Ajatus, että meille jäisi koiraton koti, tuntui lohduttomalle, niinpä soitin Toivon kasvattajalle (Kennel Misting’s), kerroin tilanteemme ja kyselin koiraa. Lottovoitto oli meille, että oli syntynyt pentue ja kaikkia ei vielä oltu varattu, joten meille varattiin yksi uros, muutaman viikon ja tapaamisen jälkeen kotiin saapuvaksi. Reino tuli osaksi meidän perhettä syyskuun lopussa, Toivo piristyi lisää ja yhdessä elettiin 5 kuukautta. Sitten oli tilanne se, että tajusin olevan parasta Toivon päästä pois. Varasin eläinlääkärin ja vielä sillä viikollakin seurasin aina välillä ”nyt Toivo on pirteämpi, Toivo leikki hieman, Toivo syö hyvin” ja muuta vastaavaa ja mietin että perunko nukutusajan. En tehnyt kuitenkaan niin. Viimeisenä iltana Toivoa kävi hyvästelemässä sisareni poikineen sekä vanhempani ja vaikka paljon oli myös hyviä muistoja jaettavaksi yhteisestä elämästämme, oli itkun määrä ja suru suunnaton.

Nukutuspäivänä haimme Toivon kanssa isäni mukaan eläinlääkäriin, koska Toivo oli ollut isäni hyvä ystävä näiden vuosien ajan. Ja päinvastoin. Kun nostin Toivon autosta pois ja eläinlääkärissä sisällä, Toivo ei enää katsonut minua silmiin. Rauhoittavan lääkkeen jälkeen hän käveli isäni viereen siliteltäväksi, ei tullut enää lähelleni. Toivo siirtyi kauniisti ja rauhallisesti sateenkaarisillalle. http://www.petloss.com/rbfinn.htm

Meille jäi Reino elämäämme ja rutiinit jatkuivat lenkkeineen, ruokailuineen ja silityksineen samanlaisena, mutta iso osa elämästä lähti myös pois Toivon myötä. Perheenjäsen. Hänen kanssaan vietettyyn elämänjaksoon liittyi paljon hauskoja muistoja joita on voinut muistella vielä vuosien ajan. Ja kokonaan ikävä ei koskaan häviä vaikka elämässämme on nyt Reinon lisäksi myös parivuotias Rauno. https://elamanrakkautta.fi/mielikuvituksellista-perjantaita/

Luulen että Toivon osalta tietyn merkityksen tuo myös se, että hän oli ensimmäinen koiramme. Eräs tuttuni, miespuolinen, sanoi kerran että hänen tytär pyysi kovasti koiraa, mutta hän ei ollut suostuvainen. Pitkän maanittelun jälkeen, tytär sai tahtonsa periksi ja heille tuli ensimmäinen koiran. Kuulemma jos hän olisi tajunnut aiemmin, minkälaisen rakkauden koira –tai muu lemmikki, tuo kotiin, hän olisi ostanut jo aiemmin heille koiran. Sitten tuli myös toinen koira ja rakkautta ja lämpöä entistä enemmän.

Lemmikki on monelle läheisen ihmisen merkityksessä
Kun Sinun ystäväsi tai läheisesi lemmikki kuolee, surua ei koskaan pidä vähätellä ”vain koira tai kissa tyyliin”. Tutkimusten mukaan monille ihmisille lemmikin kuolema on verrattavissa täysin ihmisen kuolemaan. Lemmikki on monelle meistä ihmisistä läheisin, turvallisin ja ehkä ainut ystäväkin. Sellainen ystävä maan päällä, jonka kanssa rakkaus on vastavuoroista. Koiran kuoleman kautta, poikkeuksena muihin lemmikkeihin, saattaa kadota myös suuri osa kodin ulkopuolista sosiaalista elämää, koska enää ei voi mennä koirapuistoihin, koiralenkillä ei treffata koiratuttuja, eivätkä ihmiset jää lenkillä juttelemaan kanssasi samalla kun haluavat silittää koiraasi.

Lapsettomille ihmisille lemmikki voi olla lapsen asemassa, sitä hoivataan vanhemman roolin kaltaisesti ja lemmikin kuolema vastaa suuruudeltaan lapsen kuolemaa. Myös perheen lapsille lemmikki voi olla sisaruksen kaltainen rooliltaan, jopa rakkaampi sisarusta ajoittain, koska lemmikin kanssa ei tule koskaan riitoja eikä vanhempien huomiota tarvitse jakaa ja lemmikki on aina lähellä antaen rakkautta eikä sillä ole ”muita kiireitä”.
Lemmikin kuoleman surua ei kannata vähätellä myöskään siksi, että lemmikin kuolemaan liittyy usein omistajan vaikea päätös eutanasiasta. Nykyisin harvoin eläin kuolee luonnollisesti eikä ole enää paikkoja tyyliin ”elefanttien hautausmaa” tai kuten ennen vanhat eläimet menneet kuolemaan latojen taakse. Päätös eutanasiasta ja vienti eläinlääkärille on niin tunteita täyttävä kokemus, että kuolemaa ja tuota tapahtumaa, ei kannata vähätellä.

Lemmikin kuoleman suru on vaikea myös siksi, että sitä on vaikea surra julkisesti. Vaikka lähipiiri ei surua vähättelisikään, voi Sinusta itsestäsi tuntua olleen yleisen ilman piirin kannalta että lemmikin poismenoa ei saa surra julkisesti tai paljon. Nykyisin onneksi tilanne on muuttunut siten, että lemmikin poismenon takia voi olla töistä pois sairauslomalla, surra rauhassa ja totutella uuteen elämänrytmiin. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005274244.html

Koska Toivo ei enää katsonut minua autossa tai eläinlääkärillä silmiin, kysyin asiaa, koska se vaivasi mieltäni, sekä eläinlääkäriltä että kasvattaja Tuulalta. He molemmat kertoivat, että Toivo oli hyvästellyt minut jo kotona eikä halunnut enää katsoa minua silmiin ettei minulle tulisi tunne, että minun täytyykin viedä hänet pois sieltä. Toivo ei halunnut enää kotiin vaan halusi sateenkaarisillalle ja saada viimeisen käskyn ”vapaa”.

Monia meistä, kuten minuakin, kiinnosti se miksi Toivo käyttäytyi niin lähdön hetkellä ja samoin ehkä Sinuakin lemmikkisi mietteet ja käyttäytyminen poislähdön hetkellä. Tunsiko lemmikki hätää, surua, halusiko se pois? Tähän löytää hyvin apua ja keskustelua eläinkommunikoinnin kautta http://www.animalstalk.fi/, http://www.petteriwahlman.com/. Minäkin olen tätä kautta saanut tietää mitä ajatteli meidän yhteisestä elämästämme ja poislähdön hetkestä. Itse suoritan tällä hetkellä eläinkommunikoinnin mestari-kurssia. Mielenkiintoinen uusi maailma avautunut ja muutaman kuukauden kuluttua voin palvella Sinua näissä asioissa. Eläimillä ja lemmikeillä on paljon meille sanottavaa ja opetettavaa.

Hyviä päiviä Sinulle ja lemmikillesi ja muille rakkaillesi. Nauti jokaisesta olemassa olevasta päivästä. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua Sinulle kun ystäväsi lemmikki lähtee sateenkaarisillalle, että osaat lohduttaa suuressa surussa. Hyvillä muistoilla jaksaa sitten eteenpäin.

 

Kennel Misting’s http://www.skotlanninterrieri.fi/kasvattajat-2/
Valokuvat: http://www.studiotaikalyhty.fi/newsite/

Kommentit

  • Kalle

    Vanhana ukkonakin muistelen ajoittain lapsuuden parasta kaveria, dreeveri Jonia.
    Sääli hyvää kaveria. Koulu alkoi viemään oman ajan, ja hänen osaksi jäi pelkkä juoksunaru.
    Varmasti turhautui pihalla istumiseen, ja niinpä ajoittain onnistui repimään itsensä vapaaksi karkumatkalle. Pienen metsästyskoiran veri veti, ja olisi tarvinnut päivittäin liikuntaa edes tienvarren hajumaailmaan tutustumiseen. Sellaistakaan asiaa ei ymmärretty.
    Auto koitui hänen kohtaloksi.

     0
    • Mari Kiljunen

      Kiitos Kalle kommentista ja muistosta. Ehkä Jonin teki mieli metsälle tai sitten Joni lähti etsimään Sinua koulusta, kun Sinua ei pihalla näkynyt. Joni on seurannut elämääsi tähtenä taivaalla ja ymmärtää varmasti miksi Sinulla oli kiireitä. Kiitetään Jonia yhteisestä ajastanne ja lähetetään terveiset tuulen mukana sateenkaarisillalle <3.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.