VALIKKO
12.5.2018 10:48

27 päivän työputki ja mitä siitä on seurannut?

Huh. Tänään se on vihdoin taputeltu, nimittäin 27 päivän työputki. En olisi uskonut pystyväni tähän, mutta hengissä ollaan vielä:D Mä tosiaan teen tällä hetkellä kahta työtä päällekäin, ja näistä toinen on mun palkkatyö ja toinen on syventävä harjoittelu, joka sekin kyllä jatkuu syksyyn saakka vielä palkallisenakin. Harjoittelu on ollut kokopäiväistä, mutta nyt kesällä molemmat mun työpaikoista tulevat olemaan osa-aikaisia jotta saan työvuorot paremmin sopimaan keskenään.

Nyt kuitenkin huhti-toukokuun vaihteen kohdalla mulla on ollut tavallista enemmän tunteja näissä molemmissa Ratinan avajaisista johtuen, koska mun molemmat työt liittyvät siihen todella vahvasti. Tästä syystä mulle kertyikin nyt 27 päivän työputki ja työtunteja enemmän kuin koskaan tällaisella aikavälillä. Hyvin usein mun työpäivät ovat kokonaisuudessaan kestäneet vähän yli kahdeksasta jopa iltakymmeneen, sillä arkiaamuisin olen suunnannut heti toimistolle harkkaan ja siirtynyt sitten sieltä iltapäivällä töihin. Harkka on ollut henkisesti aika stressaavaa ja palkkatyö taas fyysisesti raskasta, varsinkin avajaiskiireiden keskellä.

 

Mä olenkin huomannut itsessäni merkkejä, että nyt ollaan menty ihan äärirajoilla. Henkisesti olen vielä kohtuu pirteä, koska osaan käsitellä stressiä aika hyvin ja henkisellä sisulla mä olenkin jaksanut eteenpäin. Fyysisesti olenkin sitten huomannut moniakin pieniä oireita. Ensimmäisenä mulle iski pieni kehon uupumus. Käsien ja jalkojen nostaminen ja liikuttaminen oli aina vain rankempaa, ja lihakset tuntuivat painavan miljoona kiloa. Olo oli kuin jyrän alle jääneellä ja tuntui siltä, kuin olisin tehnyt todella rankkoja salitreenejä vaikken ole sellaisille ehtinyt uhrata ajatustakaan. Kaikki mun liikkeet alkoivat pikkuhiljaa hidastua ja esimerkiksi mun kävelemistahti hidastui todella paljon, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

 

Väsymys iski seuraavana ja kroppa tuntui pitävän ihan täysillä kiinni unesta. Mä en välttämättä enää reagoinut yhtään mitenkään herätyksiin ja nukuin vain niiden kymmenien herätysten ohi. Mun keho on näinä viikkoina oikein vaatinut tarpeeksi unta, eli siis jos olen vielä myöhään illalla töiden jälkeen tehnyt blogijuttuja, jotka ovat venyttäneet nukkumaanmenoa vaikkapa tunnilla, niin keho on vaatinut sen tunnin lisää unta aamulla.

Seitsemän tuntia tuntuu olevan se vakio, ja ennen kuin olen nukkunut seitsemän tuntia, ei ole toivoakaan että heräisin oikeastaan mihinkään herätyksiin näin kärjistetysti. Musta on totta kai hyvä että keho pitää huolen itsestään näin. Toki se on sitten vaikeuttanut aamuja, kun olen meinannut monesti myöhästyä tämän takia, mutta onneksi vain meinannut! Ja hahah, ainakin olen oppinut tekemään aamutoimet ja meikkaamaan jopa puolet lyhyemmässä ajassa kuin normaalisti.

 

Pahinpana oireena pitkästä työputkesta olen huomannut ihmeelliset pääkipuilut, joka ei lähde pois särkylääkkeillä. Päätä saattaa jomottaa jo heti herätessä ja se vain pahenee jos liikutan niskaani. Kipu on niin vahva, että välillä mun silmissä jopa sumenee tai osa näkökentästä on täysin sumeana. Mulla on ollut tällaista paljon lievempänä aiemminkin, ja ollaan epäilty aurallista migreeniä tai vastaavaa. Nyt kuitenkin epäilen niskanikamien jumeja, ja haluan ensimmäisenä sulkea ne pois ja tästä syystä suunnitelmissa on käydä jäsenkorjaajalla tai vastaavalla ensimmäistä kertaa koskaan.

Koti meillä on ihan myrskyn jäljiltä. En edes muista koska olisin siivonnut ja esimerkiksi mun vaatekaapin lattialla on valtava vaatekerros. Kaikki tavarat tuntuvat olevan hukassa kaiken epäjärjestyksen vuoksi, mutta täytyy nyt todellakin koittaa saada tavarat paikoilleen. Mä nimittäin voitin Zadaan arvonnasta meille kotisiivouksen, eikä se olisi todellakaan voinut tulla parempaan ajankohtaan! Kohta meilläkin on taas siistiä.

 

Mua myös harmittaa ihan suunnattomasti se, etten ole ehtinyt viettää niin paljoa aikaa Mishan ja poikaystävän kanssa kuin mitä haluaisin. Välillä tuntuu että olen kamala koiranomistaja, mutta onneksi meitä on kaksi, jotka ovat tuohon koiraan sitoutuneet ja elämäntilanteesta riippuen toinen saattaa hoitaa koiraa toisinaan enemmän. Vastaavasti Misha myös on iso piristys poikaystävän elämässä, ja he ovatkin ihan parhaita kavereita keskenään. Onneksi vierelle on löytynyt just tuo tyyppi, joka ymmärtää ja auttaa mua tässäkin tilanteessa parhaansa mukaan ♡

Tosiaan huomenna on mun ensimmäinen oikea vapaapäivä tämän hullun työputken jälkeen. Se on toki äitienpäivä, joten veikkaan etten saa pelkästään vain rentoutua, mutta kyllä mä koen tästäkin olevan mulle apua. Luksukselta ovat myös tuntuneet ne päivät, kun mulla on ollut pelkkää harkkaa, koska silloin saan vaan olla iltapäivän ja illan. Puolikkaassakin päivässä keho ehtii palautua yllättävän hyvin, ainakin mun kohdalla. Joka tapauksessa, itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut ja jollain hullulla tavalla nautin tästä. Parasta on se, että tiedän olevani oikealla reitillä unelmia kohti ja tiedän että tämä kiireinen aika palkitsee mut vielä.

 

Kuvat ovat ihan aiheeseen liittymättömästi meidän Tallinnan reissulta, ja kuvat minusta nappasi ihana Ane ♡ Asun näet paremmin täältä.

 

Saa nähdä minkälaisia työputkia tässä kesän aikana tulee vielä eteen:D Töitä nimittäin riittää, mutta toivotaan nyt ettei ihan näin pitkäksi venähtäisi ilman yhtäkään vapaapäivää, heh. Olipas muuten ihana kirjoitella tällaisia ihan rehellisiä kuulumisia ja fiiliksiä teille! Blogimaailmassa vallitsevalle kiiltokuvaelämälle tällaiset kuulumiset ovat varmasti kivaa vastapainoa ja just sitä ihan oikeaa elämää.

 

Onko sulla työkiireitä tai loppurutistuksia koulussa?

 


×××
Tykkää blogista myös Facebookissa!

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

Kommentit

    • Elli Leppiniemi

      ♡♡♡

       0
  • Viivi Nurminen

    Oon joskus tehnyt samanlaisia melkein 30 päivän työputkia juuri kahden työn takia. Yleensä nämä putket syntyy juuri sesonki aikoina tai niin kun sulla avajaisista tai muusta tämmöisestä. Pakko myöntää kyllä itekkin ettei noi työputket mitään herkkua ole ja olen ihan oman jaksamisenkin puolesta jo lopettanut niiden tekemisen. Rehellisesti haluan tehdä elämässäni muutakin kuin olla töissä. Aina.

    Omaan työntekoon sokeutuu ja jos on vielä sama luonne kun mulla, ettei ylimääräsistäkään vuoroista tai tunneista voi kieltäytyä on paletti aika hyvin jo siinä vaiheessa kasassa. Raha ei ole niin arvokasta kun vapaa-aika läheisten kanssa, joten sen takia luovuin toisesta työstäni.

     0
    • Elli Leppiniemi

      Jep, nyt kesällä luulisi ainakin olevan helpompaa ja esimerkiksi täysin vapaa viikonloppu mulle osuu vihdoin parin viikon kuluttua. Nuo avajaiset vaan tosiaan lisäsivät työmäärää ihan hulluna! Mutta puhut kyllä täysin asiaa, elämässä täytyisi olla muutakin kuin työt. Syksyllä mullakin tulee varmaan olemaan helpompaa, kun voi olla että toinen näistä töistä loppuu silloin. Ehkä siksi jaksankin nyt kohtuu hyvin, kun tiedän että tämä on vain määräaikainen tilanne todennäköisesti 😀 Tää työmäärä todellakin on tehnyt vapaa-ajasta moninkertaisesti arvokkaampaa, samoin kuin läheisten kanssa vietetystä ajasta. Mutta jep, toisinaan täytyy osata katsoa tilannetta uusin silmin ja mä oon varma että oot tehnyt oikean päätöksen kun luovuit toisesta työstäsi ♡

       0
  • Sini

    Olipas kiinnostavasta aiheesta tää postaus! Jännä kuulla, millaisia oireita sulle on tullut tuosta kiireestä johtuen. En oo esimerkiksi tosta kuullu ennen, että kävelytahtikin vois ton seurauksena hidastua 😮 Mulla on vielä ensi viikko normaalia koulua ja sitten alkaakin tämän kevään viimeinen koeviikko. Vähän pelottaa jo, koska motivaatio ei ole ihan huipussaan, mutta jospa tästä nyt vielä selvittäisiin!

     0
    • Elli Leppiniemi

      Kiva kuulla että tykkäsit! ♡ Ja kyllä, mä olen ollut aina melko nopea kävelijä, niin on ollut tosi huvittavaa kun nyt vaan löntystelen paikasta toiseen 😀 Paljon tsemppiä sulle koeviikkoon, nekin osaavat olla yllättävän rankkoja!

       0
  • Niina

    Huh huh! Oot kyllä supernainen! <3 Muista kuitenkin oikeesti levätä ja rentoutua 🙂 Mä oon kans tehnyt pitkiä putkia, pisin tais olla joku kolme viikkoa ilman vapaapäiviä. Tein sillon vakkarityötä ja sen lisäksi työharjotteluu! Ei kiitos enää koskaan. Kaksi vuotta tuollaista työ, koulu, työharjottelu rumbaa jaksoi, mutta sen jälkeen oonki osannut arvostaa vapaa-aikaa tosi paljon! Tuossa tulee kyllä taitavaksi ajankäyttäjäksi ainakin 😉 Vaikka tykkäänkin tehdä paljon töitä ja kaikkea muuta, niin kyllä vapaa-aika on myös tärkeää. Ainakin joskus! 😀

     0
    • Elli Leppiniemi

      ♡ Muistan, ja lepäämiselle ja palautumiselle onkin tullut tässä jo ihan uusi merkitys 😀 Ja niinpä, vapaa-aika tuntuu kultaakin kalliimmalta tällaisessa elämäntilanteessa ja jep, itsekin olen oppinut tosi hyvin aikatauluttamaan elämääni tämän ansiosta. Just näin, itsekin nautin suuresti vapaa-ajasta, ja kaiholla odottelen ensi kesää josko silloin olisi sitten taas jopa kesälomaa haha 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.