VALIKKO
8.2.2018 18:56

Kehittyikö mun kielitaito?

Tein tässä pari päivää sitten Erasmus-vaihtoon kuuluvan loppukielitestin. Ennen vaihtoon lähtöä piti siis suorittaa netin kautta lähtötasotesti, jossa mitattiin koulutyyliin kuullunymmärtämistä, luetunymmärtämistä ja sanastoa. Nyt kun mun vaihto on loppunut, se piti suorittaa uudelleen, jotta tiedetään kehittyikö mun englannin kielitaito Erasmus-ohjelman aikana.
Ja no kehittyihän se, niin lopputestin kuin omien havaintojenikin perusteella.

Mun englannin kielitaito ei ollut mitenkään kovin hyvä ennen vaihtoon lähtöä ja englannista olen kirjoittanut huonoimman arvosananikin ylioppilaskirjoituksissa. Ala-asteella olin tosi hyvä (kai melkein kaikki olivat), mutta sitten yläasteella tavallaan tuhosin oman pohjani kielitaidolta kun sanaston opetteleminen tai muutenkaan kielten opiskelu ei niin napannut. Ja mä oon katunut sitä niin paljon, koska sitten lukiossa sain tehdä moninkertaisesti töitä muihin verrattuna eikä se siltikään riittänyt.
Multa on myös kysytty nyt syksyllä pariin kertaan, että millainen kielitaito pitää olla vaihtoon lähtiessä. Ja hei, älkää todellakaan pitäkö sitä esteenä! Mulla tosiaan ei ollut erityisen kehuttava kielitaito ja törmäsin vaihdossa muihinkin, jotka eivät lähtiessä olleet fluentteja mutta siellähän se paranee. Yksi syy lähteä vaihtoon on se kielitaidon parantaminen, joten älkää pelätkö sitä millainen se lähtötaso on!

Mun mielestä suomalaiset ovat vain ihan liian raadollisia kielitaidolle. Suomalaiset osaavat pääsääntöisesti todella hyvin englantia, mutta me ei osata arvostaa sitä ja ollaan aina vähän että ”no en mä oikein osaa”. Ja mä ymmärrän tosi hyvin miksi; koska suomalaiset arvostelevat toisiaan siinäkin asiassa ihan älyttömän paljon. Moni suomalainen ei uskalla puhua toisen suomalaisen läsnäollessa englantia ollenkaan, koska pelätään että se toinen alkaa nauraa. 
Mä en itsekään käyttänyt englantia missään ennen vaihtoa ja pelkäsin tilanteita, joissa mun piti puhua sitä. En oo itse ikinä kokenut sitä päin naamaa, mutta oon ollut todistamassa tilanteita kun jotkut muut haukkuvat ja naureskelevat muiden kielitaidolle. Ja se on musta niin väärin, koska hei, eikö tärkeintä ole se että yrittää? Ei sitä kieltä opi muuta kuin puhumalla, ja valitettavasti suomalaiset hyvin usein vain tukahduttavat sen toisiltaan. Suomalaiset eivät tunnu hyväksyvän toisiltaan kuin sen täydellisen kieliopin ja laajan sanavaraston.

Mä pelkäsinkin ennen vaihtoa että mitä jos mun vaihtoon lähtö kaatuu siihen etten ole tarpeeksi hyvä englannissa ja kuumottelin sitä lähtötasotestiä ihan hulluna. Mutta jo hakuprosessin aikana mä huomasin, kuinka kielitaito lähti kehittymään kun motivaatiokirjeet omalle ja vastaanottavalle koululle piti kirjoittaa englanniksi. Samoin vastaanottavan koulun kanssa piti tietysti asioida englanniksi ja mun ainakin piti tehdä sitä paljon, kun Solentissa sekoiltiin useaan kertaan 😀
Kun sitten lähdin Englantiin, mua jännitti aluksi englannin käyttäminen, koska tiesin ettei mun enkku ole täydellistä nähnytkään. Aluksi myös totta kai kommunikointi oli hitaampaa, koska ensin jännittäessäni mietin suomeksi mitä haluan sanoa ja sitten käänsin sen englanniksi. Jännittämisen myötä tuo onneksi poistui tosi nopeasti ja englannin puhumiseen tottui yllättävän nopeasti. Vaihdon alku väsytti silti tosi paljon, kun varsinkin kuuntelemiseen piti keskittyä täysillä jotta ymmärsin kaiken mitä halusinkin.

Mutta loppujen lopuksi kielitaito kehittyy todella nopeasti kun sitä kieltä vain uskaltaa käyttää. Mulla suurin muuri oli se puhumisen uskaltaminen ja nykyään ei ole mistään uskaltamisesta enää kysettäkään. Pian kuuntelutaitokin kehittyi niin paljon, että esimerkiksi tunneilla ei tarvinnut seurata kaikella aivokapasiteetilla mitä opettaja puhui, mutta pysyin silti tosi hyvin mukana. Ja todella nopeasti keskustelut muuttuivat aina vain spontaaneimmiksi, ja aloin puhumaan ilman että välttämättä tiesin miten päätän lauseeni. Englanti alkoi tulla mun suusta koko ajan vaan luontevammin eikä mun tarvinnut miettiä yhtään mitä sanon ja miten se ja tuo pitikään sanoa. En enää pelännyt avata suutani enkä enää miettinyt että mitä kieltä käytän, aina jälkeenpäin en edes välttämättä muista millä kielellä joku tietty keskustelu on käyty.

Totta kai virheitä tulee edelleen, eikä mun englanti ole vieläkään täydellistä eikä varmasti tule koskaan olemaan. Mutta olen hyväksynyt ne virheet ja tiedän, että selviän niistä huolimatta. Jos kesken keskustelun tajuan että sanoin esimerkiksi tuplakiellon kun suu käy nopeampaa kuin aivot, huomaan sen heti ja osaan nauraa asialle. Oon tajunnut ettei se kielitaito ole niin vakavaa kuin mitä Suomessa annetaan ymmärtää. Kyllä sua ymmärretään vaikket täydellistä kielioppia osaisikaan.

Kielitaito ja eniten se varmuus vieraan kielen puhumiseen ovat olleet yksiä parhaita juttuja koko vaihdossa, koska niistä on mulle varmasti eniten hyötyä sitten tulevaisuudessa. Nyt sitten vaan täytyy pyrkiä pitämään sitä taitoa ja varmuutta yllä, ja yhdeksi keinoksi olen päättänyt sen, että katson elokuvat ja sarjat aina mahdollisuuden tullen englannin tekstityksillä. Koska nyt mustakin on tullut sellainen ihminen, joka ei siedä niitä huonoja käännöksiä heh 😀

×××
Muista liittyä lukijaksi esimerkiksi Bloggerin kautta! 🙂

Kommentit

  • Oi tää oli tosi kiva postaus ja mukava lukea, miten vaihdon aikana se kielitaito kehittyy 🙂 Varmasti juuri se oma kynnys käyttää englantia virheistä huolimatta vaikuttaa siihen kielitaidon kehittymiseen. Musta tuntuu kanssa, että suomalaiset on tdella arkoja puhumaan enkkua jolleivat osaa sitä oikeaoppisesti sanoa :/ Miettii, että kuitenkin suurin osa suomalaisista osaa englantia paremmin kuin moni muu maailmassa 😀 Itsellä on onneksi enkku aika hyvällä mallilla nykyään, kun joutunut käyttämään sitä niin paljon opinnoissa ja töissä, koska on se vaan rikkaus pystyä kommunikoimaan koko muun maailman kanssa ♥

     0
  • Tuija

    Kiva postaus tää 🙂 Mie vihasin englannin kielen opiskelua koulussa 😀 En ikinä oppinu lausumaan ja kielioppi on kamalan monimutkaista. Yo-kirjoituksissa enkku meni rimaa hipoen yli! Mutta vaikka en ossaa puhua enkkua, niin ymmärrän kyllä melko hyvin kun muut puhhuu. Ruotsin kielen kanssa oli ihan eri juttu! Se jotenkin istuu miun suuhun paljon paremmin. Tosin, enpä siitäkkään muista mittään, koska viimeksi opiskellut sitä 7 vuotta sitten eikä sitä Savossa kuule ikinä 😀

     0
  • nastamuumio

    Juuri niin se on, että jos jossain muussa maassa kysyt, osaatko englantia, ne sanoo osaavansa, vaikka ne osaisi suunnilleen kolme sanaa.

    Suomessa ei riitä mikään, eikä me todellakaan olla reiluja kommentoidessamme suomalaisia englantia puhuvia ihmisiä. Jotkut ihmiset oppii kieliä helposti, jotkut ei sitten millään, vaikka olisivat kuinka huippuja muuten omalla alallaan.

    Olisi tosi suuri helpotus, jos kaikki ymmärtäisivät sen, että jokainen voi olla hyvä jossain, mutta juuri kukaan ei voi olla hyvä kaikessa.

     0
  • Tuuli

    Hei tulipa ihanan lohdullinen olo tästä postauksesta! Voin sanoa omasta kielitaidostani ihan samaa, että harmittaa kun en yläasteen aikana tajunnut kunnolla laajentaa sitä sanavarastoani, mikä on väistämättä vaikuttanut siihen nykyiseen osaamistasooni. Työskennellessäni myyjänä, englantia tarvitsi usein päivittäin, mutta pidempien keskustelujen käynti tuntuu edelleen lähes mahdottomalta, kun sanoja ja kielioppia joutuu hakemaan koko ajan :/

    Ihana kuulla, että lopulta englannin puhuminen ei tuottanut siulle enää suurempia vaikeuksia vaihdossa ollessasi! 🙂 Niinhän se on, että turha pelätä niitä virheitä, sillä natiivi englantilainen ymmärtää kyllä usein mitä yrität sanoa, vaikkei se täysin oikein menisikään! <3

     0
  • Niina

    Kiitos ihana Elli tästä postauksesta! <3 Mäkin haluaisin niin osata paremmin englantia ja oli ihanaa kun pääsin useaksi tunniksi puhumaan perhetutun kanssa englantia 😀 Mua just jännittää puhua englantia jos on muita suomalaisia paikalla. Ja siihen on syynä just me suomalaiset! :/ Mä rakastan englannin kieltä ja aion rohkeammin käyttää sitä. Koska mitä väliä vaikkei kaikki olis oikein? Pääasia vaan, että toinen ymmärtää mitä puhut ja jos ei niin voi selittää uudelleen 🙂 Todella hyvä postaus, tää rohkas mua tosi paljon!

     0
  • Saara

    joo itsellä oli aika sama kun lähdin, enkusta kirjotin lukiossa B ja oon aina saanu kuulla miten huono enkku mulla on, sitten kun olin jenkeissä ja aloin vaa puhumaan välittämättä virheistä niin sitä tajusi, että kyllä sitä osaa iha nriittävän hyvin ja vaan puhumalla se kehittyy! Suomessa meillä on tosi hyvä englannin kielentaito, mutta esim. lukiossa se opiskelu on niin tarkkaa että vaikka osaisi hyvin puhua niin itellä kieliopin takia tuli huonot numerot ja sitten itse jäi tuijottamaan liikaa sitä numero, vaikka loppujen lopuksi se ei kerro mitään siitä miten pystyy kommunikoimaan enkuks:D Itse pidän yllä just kattomalla kaikki ilman tekstejä ja kun pitää yhteyttä jenkkilään 🙂

     0
  • Taru

    Oon huomannut ihan samaa ulkomaanreissuilla! Vaikka aina ajattelen että mun englanti on heikko niin silti kaikilla matkoilla mua on ymmärretty ja mä oon ymmärtänyt mitä mulle puhutaan! 🙂

     0
  • inka nitta

    Kieliä pitäisi kyllä vain uskaltaa puhua niin oppisi paljon paremmin. Mä en oo ikinä ymmärtänyt tota kielitaidolle nauramista… :/

     0
  • Kata

    Siis ihana teksti! Nyt tosiaan vaan pidät sitä kielitaitoa yllä <3 Mutta joo kyllä, mä en uskalla puhua kauheesti englantia jos suomalaisia on lähellä, koska ihan oikeesti oon törmännyt monesti siihen "sä sanoit nyt ton väärin". No mä kyllä joskus meen lukkoonkin jos pitäis yhtäkkiä ruveta puhumaan englantia enemmän:'D
    Mutta hittovie esimerkiksi kun matkustin perheeni kanssa New Yorkiin jossa minä tietysti jouduin hoitamaan kaiken puhumisen, ymmärsin minä heitä JA he ymmärsivät minua. Ei missään puhuta kirjakieltä, kyllä meidät ymmärretään vaikka pieniä virheitä sattuisikin lauseen sekaan:)

    Töissä ollessani joudun välillä käyttämään Englantia ja sitä myötä oon vähän rohkaistunutkin. Silti vähän jännittää aina jos joku muu on kuulemassa siinä. Ajattelin oikeesti olevani tosi huono enkussa.. Rohkaistuin aika paljon siitä kun muutama vuosi sitten töissä palvelin pari miestä jotka olivat ilmeisesti jenkeistä ja kysyi oonko mä oikeesti suomalainen kun osaan niin hyvää englantia. 😀 Se fiilis yay!

    Tää sun tekstisi rohkaisi paljon tän homman kanssa! Moni vaihdossa ollut on sanonut samaa mitä sinä, eli joo kyllä se ihminen vaan sopeutuu kieleenkin jos noin voi sanoa 8)

     0
  • Paula

    Suomalaiset ei oikeasti uskalla puhua englantia, koska meillä ollaan niin tarkkoja siitä kieliopista et suurin osa pelkää sanovansa väärin asioita. Hauskaa on silti se että Amerikassa suurin osa ei tiedä sanojen to ja too eroa ja milloin toinen kuuluu laittaa. Ystäväni oli vaihdossa Coloradossa ja siellä ollut kielen opettaja sanoi että hän osaa paremmin englantia kuin moni koulun oppilaista. Oon itse tavannu monia englantia puhuvia ja aina sanon "Sori jos sanon sit jotain väärin." Ne aina vastaa et ei haittaa ja arvostaa sitä et oon edes kieltä opetellut niinkin hyvin.
    Tosi kiva kuulla että sun kielitaito on parantunut 🙂 Ihmettelisin kyllä jos ei olisi edes sujuvammaksi muuttunut 😀 Kannattaa kyllä harjoittaa sitä ja toi elokuvat ilman suomalaisia tekstityksiä on on tosi hyvä idea. Iteki teen tota aina välillä

     0
  • Sini

    Tosi kiinnostava ja hyvin tehty postaus! Tästä oli kyllä kiva lukea, koska toi kielitaito on asia, joka todellakin meitä suomalaisia mietityttää. Tosi rohkaisevaa kuulla, että se voi parantua noinkin paljon ja että pienet virheet eivät haittaa!

     0
  • ELLI

    Oot ihan oikeassa! Itsekin törmäsin tuohon, varsinkin kirjoittamisen kohdalla kun luokassa sai kuulla natiivienkin pohtivan miten joku englannin sana kirjoitetaan. Siitä todellakin huomasi, ettei se just täydellinen kielioppi ja osaaminen ole mitenkään tärkeää 🙂 Ja hahah jep, niinpä 😀

     0
  • ELLI

    Jep se on tosi inhottavaa :/ Ja niinpä, puhumalla se kielitaito kehittyy aina parhaiten ja sillä sen kielen oikeasti oppii! 🙂

     0
  • ELLI

    Näin just! Se että pärjää vieraalla kielellä ei todellakaan edellytä täydellistä kielioppia ja laajinta mahdollista sanavarastoa 🙂

     0
  • ELLI

    Kiva että sulla on ollut noinkin samanlainen tilanne kuin mulla! Hei totta, toi on hyvä pointti että meillä taso on niin korkealla, että hyviä numeroita on vaikea saada. Ja se sitten heikentää sitä motivaatiota varmasti osaltaan 😀 Kiva kuulla myös että sulla on samat metodit kielitaidon ylläpitämiseen, ehkä ne toimii sitten myös mulla! 🙂

     0
  • ELLI

    Toi on niin totta 😀 Ja hei loistavia sanoja muutenkin ja oot tuossa ihan oikeassa! Ei sitä muistakaan asioista mennä niin hanakasti toisten osaamista kommentoimaan kuin kielitaidosta, ja tärkeintä pitäisi ehdottomasti olla se että edes yrittää 🙂

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.