VALIKKO
20.1.2018 14:32

Kulttuurishokki: Sopeutuminen

Taas olisi seuraavan kulttuurishokki-sarjan osan vuoro! Tämä onkin jo toiseksi viimeinen osa, ja tosi hassua ajatella että mun ensimmäinen postaussarja näkee päätöksensä näin pian. Musta tuntuu, että just nyt olen jo paluushokki-vaiheessa vaikka olenkin vielä Englannissa, mutta ehkä huominen postaus valottaa tätä teille hiukan lisää.
Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.

 Millainen vaihe on sopeutumisvaihe? 
× Uusi kulttuuri alkaa tuntua kodikkaalta
× Alkaa ymmärtää, ettei mikään maa ole toista parempi
× Uuden kulttuurin tavat alkavat tuntua normaaleilta, vaikkei välttämättä kaikkea rakastaisikaan
× Elämäntilanteen hyväksyy sellaisenaan ja arki tuntuu luontevalta, se kuluu eteenpäin aivan kuin kotimaassa
× Olo tuntuu hyvältä uudessa kulttuurissa, ei alkuihastus-vaiheen ruusuiselta vaan arkisen mukavalta

 Millainen sopeutumisvaihe on ollut mun kohdalla? 

Mulla sopeutuminen näkyi ehkä eniten siinä, että joululomalla odotin pääsyä takaisin Englantiin ja kaipasin sinne takaisin. Lähtö takaisin oli tosi helppo ja olin todella innoissani että pääsin takaisin ”kotiin”. Ensimmäiset päivät Suomi-loman jälkeen Englannissa olivat todella ihania, mulla oli tosi kotoisa olo ja viihdyin täällä paremmin kuin hyvin. Sama jatkui siitä eteenpäinkin, ja oli ihan mahtavaa päästä takaisin niihin mun Englanti-rutiineihin ja -arkeen. Englannin kielen käyttäminen päivittäin tuntui erittäin luontevalta ja sitä oli todella kiva päästä käyttämään taas joulun jälkeen. Oli sellainen fiilis, että elämä on helppoa näin.

Sopeutuminen sujui mulla loppujen lopuksi todella helposti ja tuntuu että siihen auttoi se, että pääsin hetkeksi jouluna Suomeen. Sain pienen maistiaisen sitä, millaista elämä siellä oikeassa kodissa onkaan ja pääsin silloin mielessäni vertaamaan elämää siellä ja täällä keskenään. Tajusin myös, että aika samanlaistahan se elämä on näissä molemmissa maissa ja siihen vaikuttaa varmasti suuresti se, että englantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan, kuten kirjoitin shokkivaiheessa Lewisin kolmiomallin kertovan.

Mitä ajatuksia tämä herätti? 🙂 Jättäkää vaan rohkeasti kommenttia, jos tämä kulttuurishokki-sarja kiinnostaa vielä, viimeksi nimittäin vuorovaikutus jäi aika vähiin heh.
Tähän tekstiin käytetyt lähteet:

×××
Tänään ollaan menossa Stonehengelle, joten jos se kiinnostaa, muista seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi tai Snapchatissa @ellimarias 🙂

Kommentit

  • Sini

    Ois kyllä siistiä, jos englannin kielen käyttäminen alkaisi tuntua luonnolliselta! Vaihto-oppilaana olossa ois varmasti monia hyötyjä.

     0
  • Taru

    Mä oon niin tykännyt tästä postaussarjasta! 🙂 Oikeesti mielenkiintoista lukee sun vaihtokokemuksista kun sitä ei oo itse kokenut koskaan! 🙂

     0
  • Anna Eveliina

    Jatka ihmeessä, tätä on todella kiva lukea! 🙂 Itse kun olen ollut ulkomailla korkeintaan 2 viikkoa, niin siinä nyt ei kovin ehtinyt mitenkään sopeutua uuteen, joten itsellä on vaikea kuvitella, että asuisin missään ulkomailla, kun tämä omaan asuntoon muuttaminenkin oli niin pelottavaa 😀 Ps. vaikka vanhemmat asuvat vain vajaan kilometrin päässä xD

     0
  • Nea

    Nää postaukset on kyllä tosi kivoja! Mä en oikeen osaa sanoa, oonko vielä päässyt tähän vaiheeseen asti, vaikka joitain sellaisia piirteitä jotka sopii tähän 'sopeutumiseen' oon huomannut jo itsessäni ennen joulua! Kirjoita vaan lisää, näitä on kiva lukea 🙂

    http://nea-amalia.blogspot.co.uk/

     0
  • nastamuumio

    Kiinnostaa ehdottomasti lukea näitä opiskelijavaihtoon liittyviä ajatuksia ja fiiliksiä! Lisää vaan tulemaan, kun ehdit 🙂

    Mua on aina hiukan harmittanut, ettei elämäntilanne antanut nuorena mahdollisuutta lähteä vaihtoon. Aikuisena olen ottanut vahinkoa takaisin ahkeralla matkailulla, mutta se ei ole lainkaan sama asia kuin asua maassa pitkään ja omatoimisesti. Sinun vaihtosi seuraaminen on kiinnostavaa, kun samalla miettii, olisiko itse pärjännyt vastaavissa tilanteissa.

     0
  • Tiia Emilia

    Jatka ihmeessä! Tykkään lukea paljon tätä sarjaa vaikken juurikaan oo kommentoinut! 😀 Kiva lukea sun kokemuksista! 🙂

     0
  • Kata

    Mä toivoisin kovasti että enkku alkaisi tuntua luontevalta käyttää, mutta lähes mahdottomuushan se on Suomessa kun sitä pääsee niin harvoin käyttämään. Töissä ollessa silloin tällöin pääsee käyttämään ja joskus silloinkin meen täysin lukkoon jos on päiviä jolloin muutenkin ajatukset on muualla kun töissä:D
    Joskus mulla oli brittikaveri Turkista ja hänen kanssa juttelin melkeen päivittäin koneella, sekin alkoi pikkuhiljaa tuntua luontevalta kun sitä kieltä käytti siten – toki ihan eri juttu olisi puhua!

     0
  • ELLI

    Se on tosiaan ollut yks parhaista jutuista! 🙂 Englannilla selviää kuitenkin oikeastaan missä vain niin on ollut ihan huippua että se alkaa vihdoin sujua sillä tavalla kun haluan 🙂

     0
  • ELLI

    Toi on kyllä hei totta, Suomessa on niin vaikea oppia vierasta kieltä kunnolla kun ei täällä niinkään tarvitse käyttää muita kieliä. Ja puhumalla ja kieltä käyttämällähän sen kielen aina oppii, ei niinkään koulun penkiltä. Mä myös ymmärrän ton täysin että menee lukkoon kun tulee yhtäkkiä eteen sellainen tilanne missä pitää käyttää vierasta kieltä 😀 Sitä pitäisi päästä käyttämään päivittäin ettei sitä hämmennystä tapahtuisi mutta Suomessa sitä tosiaan tapahtuu tosi harvoin… Nyt mullakin on sitten se haaste edessä että mites tätä kielitaitoa ylläpidetään haha 😀

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.