VALIKKO
31.7.2018 20:02

Hetken mulla jopa oli sellainen lapsuuden kesä -fiilis

Muistatko ne lapsuuden kesät? Kun kesä alkoi sen jälkeen, kun koulussa oli laulettu Suvivirsi. Ympärillä oli todella vihreää ja kauniita kukkasia oli kaikkialla. Päätösjuhlan jälkeen saatiin jätskit ja suunniteltiin kovaan ääneen mitä kaikkea tehdään kesällä. Heitettiin hullujakin ideoita ja nauraa räkätettiin päälle.

 

Kesäloman ensimmäisenä päivänä herättiin jo ennen kahdeksaa, ihan vaan tottumuksesta, mutta myös innosta kesää kohtaan. Ikkunoista paistoi ihana aamuaurinko, herätettiin sisarukset ja syötiin aamupalaa lastenohjelmia katsellen. Sitten juostiin pihalle ja käytiin kysymässä naapurin lapsia leikkimään. Ulkona pelattiin pihapelejä, hypittiin trampalla, käytiin pyöräilemässä, tutkimassa autiotaloja, hypittiin sadettimien yli ja uitiin meidän altaalla. Iltaisin katsottiin leffoja perheen kanssa, syötiin vähän herkkuja, kuunneltiin aikuisten tylsiä keskusteluja ja katsottiin auringonlaskuja. Naurettiin jatkuvasti ja unohdettiin kellon ja päivien kulku.

Kesään kuului aina perinteinen laivareissu ja lukematon määrä sukulointeja. Käytiin huvipuistoissa, tehtiin pitkiä pyörälenkkejä ja pidettiin koulukavereihin yhteyttä harvakseltaan. Sadepäivinä katsottiin Voicen musiikkivideoita ja ukkosella yritettiin nähdä edes yksi salama. Kesät kuluivat vain olemiseen, läheisten seuraan ja leikkimiseen.

 

Meininki on niin erilaista nykyään. Nykyään kesä tuntuu olevan pieni sanaton kilpailu siitä, kuka tekee, näkee ja kokee eniten yhden kesän aikana. Kuka postaa eniten ihania kesäjuttuja ja kuka hehkuttaa ja nauttii kesästä eniten. Kenellä on nyt sitten ollut oikeasti se elämän paras kesä, joka lapsena todettiin olleen joka kesä. Kenen festarit ovat olleet rankimmat, kuka on ruskein ja kuka on istunut eniten terassilla.

 

Tällainen saa mut ajattelemaan, että suoritetaanko me kesällä aina vaan enemmän, mitä aikuisemmaksi tullaan. Miksi kesä ei ole enää sitä samaa oleilua ja nauttimista? Miksi kesästä pitää olla mahdollisimman paljon todistusaineistoa ja matskua muille jaettavaksi, ihan reaaliajassa? Mä en ole tässä nyt itsekään mikään paras puhuja, sillä keräänhän Instagramiin kohokohtiin tämän kesän juttuja. Mä kuitenkin ihailen ja kadehdin sitä sellaista lapsuuden kesää, kun vain läheisimmät tyypit tiesivät mitä kuuluu ja mitä on kesän aikana tehty.

 

Mä olenkin vähentänyt reilusti somen käyttöä tuosta syystä. Yksi ihana ihminen sanoi mulle aiemmin kesällä, että haluaa jakaa kuulumiset rehellisesti kavereiden kanssa eikä vain somen välityksellä. Se kolahti, ja pari viikkoa mulla on ollut samanlainen fiilis. Instagramin feed-kuvissa mulla oli lähes viikon tauko ja Storyyn olen päivittänyt ympäripyöreämpiä juttuja ja paljon harvemmin. Snäpin MyStory on jäänyt melkein kokonaan pois. Toki mulla on tämä blogi, koska tämä taas tuntuu enemmänkin ajatusten purkamiselta kuin sellaiselta oman elämän pönkittämiseltä.

 

Mä kaipaan enemmän läsnäoloa ja haluan olla itsekin enemmän läsnä, ja siksi mun mielestä kuulumiset ja muut on tärkeää jakaa kavereiden kanssa kasvotusten. Iso osa someseuraajista on tuntemattomia, mutta miksi mä haluaisin heillekään luoda sellaista kuvaa, että mun kesä on se kaikista paras kesä? Mä mieluummin jaan juttuja someen nykyään vähän viiveellä, koska miksi en nauttisi just siitä hetkestä ilman viiden Snäpin ja kolmen InstaStoryn kuvaamista. Pieni salaperäisyys omasta elämästä saattaa myös vähän erotella jyvät akanoista ystävien suhteen. Kuka oikeasti on tosi ystävä ja kuka vaan luulee tuntevansa sut.

 

college (*saatu, mainoslinkki) Junkyard × vaaleanpunaiset farkut (*saatu, mainoslinkki) Junkyard

 

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Vähän tosiaan on nyt vaikeaa ja edelleen tämän postauksen fiilikset ovat läsnä. Mulla on silti tuollaisista jutuista huolimatta ollut tosi kivaa, koska eivät ne sulje toisiaan pois, ja esimerkiksi viikonloppu oli kivoin aikoihin. Elämään tuli iso muutos, jonka suhteen mulla on ollut tosi sekavat ajatukset, mutta en todellakaan kadu. Näin myös pitkästä aikaa paljon rakkaita ihmisiä ja hetken mulla jopa oli se sellainen lapsuuden kesä -fiilis ♡

 

Minkälainen on sun muistama lapsuuden kesä?

 


×××
Jos tykkäsit, liity ihmeessä lukijaksi Bloglovinin tai Blogit.fi -sivun kautta!

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

Kommentit

  • Niina

    Lapsuuden kesät olivat kyllä ihania <3 Mä oon mielestäni vuoden ympäri sellainen tekevä ihminen, monta rautaa tulessa ja aina jotakin tekemässä 😀 Sekin kannattaa myös muistaa, että jotkut nauttii, kunon paljon kaikkea, vaikka kyllä mä osaan myös ottaa rennosti tarvittaessa 🙂 Somettaminen, etenkin Insta on viime aikoina tullut mulle tärkeäksi. Varmaan, koska lopetin Snapchatin käytön kokonaan. Se oli hyvä päätös, koska turha postailla samankaltaisia juttuja kahteen eri paikkaan 😀

     0
    • Elli Leppiniemi

      No niinpä ♡ Mä olen myös, ja rakastan sitä kun elämässä on paljon tekemistä, mutta ehkä tätä on jatkunut nyt niin pitkään että kaipaan pientä breikkiä. Mulle kun se rentoutuminen on ollut tosi vaikeaa viime vuosina, omaa aikaa on vaikea ottaa tai sitten se ei vaan auta rentoutumaan. Ja hei muakin helpotti ihan älyttömästi kun vähensin hiukan somea edes vain viikoksi! Nyt taas on helpompi hengittää sen osalta 🙂

       0
  • Tää oli kyllä ihan sikahyvä postaus, tosi hyvin kirjoitettu <3 Mäkin helposti jään seurailemaan muiden päivityksiä ja ihailemaan sitä, miten he viettävät kesänsä ihan täysillä – ehkä lähinnä sen takia, että mulla kesät ovat aina tuntuneet vilistävän vaan nopeasti ohi ilman, että olisin saanut siitä kunnolla mitään irti. Nyt mä oon kuitenkin yrittänyt kääntää sen niin päin, että otan muiden julkaisuista inspiraatiota ja samalla viettää itse hyvän kesän, itseni takia. Ja nyt voinkin sanoa, että mulla on takana hyvä kesä (joka onneksi saa jatkua edelleen <3).

     0
    • Elli Leppiniemi

      Kiitos Sanna ♡ Niinpä, ja musta olisi tärkeää muistaa ettei se kesä välttämättä ole sen huonompi vaikkei olisikaan tehnyt niin paljon asioita niiden kesäkuukausien aikana! Ei se kokemusten määrä määritä mitään kuitenkaan, vaan just se että on ollut hyvä olla 🙂 Ihanaa että pystyt sanomaan noin, niin pitääkin ♡

       0
  • Sini

    Toi on kyllä niin totta, että kesät tuntuvat nykyään suorittamiselta ja pelkästä olemisesta jää huono omatunto: miksen hyödyntänyt kesää ja tehnyt sitä, tätä ja tuota? Vaikka tärkeintä on juuri se akkujen lataaminen eikä loman itsessään pidä olla väsyttävää. On hyvä juttu, että osaa elää hetkessä ilman someakin, vaikka somessa on myös ne omat hyvät puolensa!

     0
    • Elli Leppiniemi

      Näin juuri! Ja se on väärin että tuntee syyllisyyttä vain olemisesta, koska just nimenomaan se saattaa oikeasti tehdä kesästä sen ihanan kesän. Oot ihan oikeassa niin tuosta somesta kuin siitäkin, ettei kesän pitäisi väsyttää vaan päin vastoin! ♡

       0
  • Katja

    Tosi kiva fiilistelypostaus <3 Itse asiassa mäkin mietin yksi päivä, että millainen kesä oli lapsena. Ei ollut kiire mihinkään eikä mistään töistä puhettakaan. Silloin sai vain nauttia, mutta edelleen nautin kesästä vaikka olenkin töissä. Nautin siitä vain hieman eri tavalla. Täytyy sanoa, että kyllä sitä joskus ikävöi lapsuuden kesiä!

     0
    • Elli Leppiniemi

      Hih kiitos ♡ Lapsuuden kesät oli ihania, pääsispä niihin takaisin! Ja joo totta, tuo miten kesästä nauttii on muuttunut tosi paljon tässä vuosien saatossa eikä se välttämättä ole huono asia 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.