VALIKKO
21.1.2018 19:10

Mä en halua lähteä täältä

Tänään on se päivä, kun mä lennän kotiin Suomeen pysyvästi ja jätän Englannin toistaiseksi taakseni. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta se sattuu niin paljon enkä ole hetkeen ollut henkisesti näin rikki.

Mä olin tosi kiinnostunut Englannista jo ennen vaihtoa, Englannin kulttuurista sun muista ja kirjoittelinkin siitä vähän tässä Miksi juuri Englanti? -postauksessa. Mutta en mä silti arvannut, että Englanti nappaisi näin ison palan mun sydämestä, vain yhden lukukauden aikana. Se on kuitenkin niin älyttömän lyhyt aika, että en etukäteen osannut yhtään odottaa kuinka kovaa rakastuisinkaan tähän maahan.

 

Viimeiset päivät yksin olivat ihan hirveitä. Ihan rehellisesti halusin niin kovasti vaan kääriytyä peiton alle, katsoa Netflixiä ja teeskennellä, ettei aika oikeasti kulu. Musta tuntui, että mä vähän lamaannuin. Mulla oli tosi paljon suunnitelmia mitä halusin toteuttaa vielä tammikuussa, mutta aika hurahti liian nopeasti taas. Ensimmäiset päivät Englannissa tammikuussa menivät viimeistä koulupäivää valmistellessa, sitten pari päivää meni ihan vaan rentoillessa ja sen jälkeen oonkin etsinyt työharjoittelupaikkaa ihan apinan raivolla. Ja siinä välissä oon käynyt kävelemässä ympäri Southamptonia ja koittanut estää silmiä kostumasta.

 

Oon somettanut nyt tammikuussa reaaliaikaisesti ennätyksellisen vähän ja olen vain koittanut nauttia viimeisistä hetkistä täällä. Oon käynyt kävelemässä mun lempipaikoissa, ottanut viimeiset kuvat Polaroidilla ja istunut keskustassa katsellen ohi kulkevia ihmisiä. Oon viipynyt kaupassa pidempään, ihan vain kierrellen ja katsellen uusia tuotteita. Oon katsellut jo lentoja takaisin Englantiin, kun tajusin kuinka paljon multa jäikään näkemättä ja kokematta sellaisia juttuja, mitkä olisin ihan ehdottomasti halunnut. Osa siksi, että koin parhaaksi säästää rahat jotka niihin juttuihin olisi kulunut, jotkut sen takia, etten just nyt halunnutkaan matkustaa yksin ja loput siksi, etten tajunnut ajan juoksevan niin nopeasti.

 

Mä oon hymyillyt paljon vähemmän kuin normaalisti ja laskenut kauhulla jäljellä olevia päiviä lähtöpäivään. En oo pitkään aikaan ollut henkisesti näin rikki, ja ehkä jopa vähän huvittaa kaiken tämän alakuloisuuden läpi sanoa, että se johtuu asuinmaasta niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mutta jotenkin mä tunnun kuuluvani tänne. Englanti on antanut mulle niin paljon näinkin lyhyessä ajassa, ja monia sellaisia asioita mitä esimerkiksi Suomi ei voi mulle koskaan antaa. Ja se on ihan korvaamatonta, enkä haluaisi päästää siitä irti.

 

On näissä viimeisissä päivissä ollut paljon silti hyvääkin. Sain esimerkiksi viimeisestä koulupäivästä todella hyvää esiintymiskokemusta, kävin leffassa todella usein ja sain vielä uusia tuttavuuksiakin. Kirjoitin tämän tekstin jo torstaina, mutta nyt viimeisenä viikonloppuna poikaystävä on ollut täällä mun kanssa ja suunnitelmissa oli leffaa, syömistä, Stonehenge ja Lontoon kiertelyä vielä hieman. Ja uskon että se on ollut tosi hyvä juttu, koska viimeiset päivät yksin olivat henkisesti niin rankkoja, kun vaan mietin koittavaa lähtöpäivää. Kun mulla on seuraa ja paljon tekemistä, ajatuksetkin ovat varmasti pysyneet poissa lähdöstä.

 

Katsokaa kuinka onnelliselta mä näytän näissä satunnaisissa Englannissa otetuissa kuvissa. Suomalaisuus on tosi iso osa mua ja tiedän, että kokonaisuudessaan Suomi olisi ”parempi” paikka asua. Suomella on edelleen isoin osa mun sydämestä, mutta mitä jos siitä huolimatta tuntuu siltä, että mun pitäisi asua muulla?

×××
Voit liittyä lukijaksi Bloglovinin, Bloggerin tai Blogit.fi-sivun kautta 🙂

 

Kommentit

  • Kata

    Tuo viimeinen lause… Siis kun sanoit että katsokaa kuinka onnelliselta näytät näissä satunnaisissa Englanti-kuvissa, voin samaistua. Mä näytän aina ulkomailla otetuissa kuvissa paljon onnellisemmalta – ihan kun ois elementissään tai jotain:'D Ja niin, kyllä sullakin on ihan erilainen hymy ja katse, sellainen mitä näen omissani aina <3 Se on erilaista.
    Itsekin rakastan Suomea, mutta haluan silti aina muualle. Meillä nyt on vähän eri kun sinä taas haluat ihan asua muualla, minä taas reissata mahdollisimman paljon muualle, u know.:)

    Mutta joo, tuo lukuvuosi oli varmasti elämäsi huikein kokemus ja nyt ainakin tuon jälkeen tiedät että haluat ja voisitkin luultavasti muuttaa muualle – vaikka sinne Englantiin. Tiedän että oot vähän suru sen takia että joudut lähtemään, mutta ajattele mitä mahdollisuuksia sulla on kuitenkin tulevassa sitten <3 Ehkä jonain päivänä on mahdollista että muutat muualle:)

    Jotenkin tosi koskettava teksti ja sain ajatuksistasi kiinni tässä <3 Varmasti haikea fiilis lähteä ja tulla takaisin Suomeen, hali sulle <3

     0
  • Saara

    Hieno teksti ja on ihan superia että Englanti on antanut sulle niin paljon! Muista että ikinä et voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja sä voit aina palata takaisin! 🙂

     0
  • Sini

    Oot kyllä ihan oikeassa, että näytät näissä kuvissa niin onnelliselta! Harmi kuulla, että sulla on nyt tosi vaikeeta jättää Englanti. Jospa pääsisit sinne kuitenkin pian uudestaan♥

     0
  • Niina

    Näytät kyllä niin onnelliselta näissä kuvissa! <3 Mua harmittaa sun puolesta, että sun pitää jo palata Suomeen :/ Toisaalta varmasti ihana nähdä kaikkia läheisiä, mutta jos joku maa/kaupunki vie sun sydämen niin turha sitä on vastustella! Uskon, että tuut varmasti käymään Englannissa monen monta kertaa ja ehkä asumaankin :)<3 Kovasti tsemppiä!!

     0
  • ELLI

    Kiitos kovasti ♡ Ja jep, oot oikeessa! Omaan tulevaisuuteensa voi vaikuttaa ja mä toivon että onnistun muuttamaan vielä joskus uudelleen ulkomaille 🙂

     0
  • ELLI

    ♡ Juuri näin, Suomessa ei ole mitään vikaa mutta silti sydän vetää muualle ainakin tällä hetkellä. Ja jep, onneksi ulkomaille muuttaminen uudelleen ei ole mikään mahdottomuus ja ei sitäkään tiedä mitä Suomi voi tarjota mulle nyt just. Täytyy nyt vaan keskittyä hankkimaan uusia mahtavia kokemuksia Suomesta 😀 Kiitos paljon Kata, tää sun kommentti toi mulle vähän lohtua nyt!<3

     0
  • ELLI

    ♡ Niinpä, toi aika oli ihan liian lyhyt ja kaduttaa niin paljon etten ollut koko vuotta. Ja siis joo, mun tekisi mieli napata nyt täältä Suomesta tärkeimmät tyypit mukaan ja lähteä uudestaan 😀 Ja oot oikeessa, Englantiin tuun varmasti jatkossa matkustamaan tosi usein ja sen asumisenkin eteen aion tehdä kaikkeni 🙂 Kiitos paljon!<3

     0
  • Sofia

    Nää kuvat on tosi kauniita ja niistä huomaa kyllä selkeästi, että oot nauttinut Englannissa olemisesta 🙂 Tää aika on mennyt kyllä tosi nopeasti, koska musta tuntuu, että sä olisit ihan äsken vasta lähtenyt Englantiin. Mut ihan mahtavaa että viihdyit siellä noin hyvin! ♥

     0
  • ELLI

    ♡ Toivotaan todellakin parasta että joskus elämä antaisi myöden ja voitaisiin muuttaa Englantiin (tai miksei johonkin muuhunkin maahan) pidemmäksi aikaa. Toi on kyllä "tosi hyvä" pelko, koska noin taitaa käydä tosi usein että tajuaa tykkäävänsä vaihtomaasta ihan liikaa :/ Halattiin kun tavattiin<3

     0
  • ELLI

    ♡ Niin mustakin tuntuu, enkä käsitä miten tää aika on hurahtanut ohi niin nopeasti… 🙁 Ja niinpä, kiitos paljon Sofia<3

     0
  • Saara

    mulla tuli tuo samanlainen lamaantumisen tunne viimevuonna floridassa, ja nyt kun kävi siellä taas niin pois lähtö oli kamalaa, sinne jäi nimittäin pysyvästi osa musta vaikka en ikinä uskonut että jenkkilä vois tuntua mulle niin kodilta.

     0
  • ELLI

    Kiva että samaistut, vaikkei se tunne olekaan mukava! Tuota mäkin pelkään, että koenko sitten taas nämä samat fiilikset uudelleen kun joskus menen käymään takaisin… :/

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.