VALIKKO
13.7.2018 12:18

Onko summertime sadness ok? Voiko kesällä uupua ja tuntea ahdistusta?

Jos sä etsit blogeista vain positiivisia juttuja, mä suosittelen suosiolla skippaamaan tämän postauksen kokonaan. Tulossa on melkoinen (ihan liian pitkä) tunneryöppy ja vuodatusteksti, joten myöskin jos vähän epäselvät ajatuksen jäsentelyt ei kiinnosta, kannattaa vaihtaa vaikka edelliseen postaukseen ♡

 

Mä en ole hetkeen kirjoitellut kuulumisia, joten en oikein tiedä mistä aloittaa. Enpä oikein ole aktiivisesti kirjoitellut viime aikoina yhtään mitään, joten sekin tekee tästä aloittamisesta vaikeampaa. Mä tosiaan luulin, että mulla olisi aikaa, mutta ei sitä sitten ollutkaan ja siksi blogissa on ollut nyt tosi paljon epäaktiivisempaa. Tai kyllä mulla oli vähän aikaa, mutta se vähä vapaa-aika on mennyt viime viikkoina nukkumiseen, sairastamiseen ja lamaantuneena sohvalla makaamiseen.

 

Entä jos kesä ei olekaan ihmisen parasta aikaa?

Viime viikkojen ajan mulla on ollut henkisesti vähän huono olla, ja tilannetta pahentaa se, etten oikein tiedä mistä se johtuu. Jostain vaan kumpuaa tosi vahva negatiivinen tunne, johon sekoittuu yksinäisyyttä, ahdistusta, surua, halua päästä pois, väsymystä ja alakuloa. Vaikka mun ympärillä on kyllä ihmisiä lähes jatkuvasti, elämässä menee hyvin, rakastan työtäni ja kesän pitäisi olla ihmisen onnellisinta aikaa. Mutta kun ei ole, ja ahdistaa vaan lisää kun en ymmärrä itsekään miksi olen niin apaattinen ja koitan nyt ehkä vähän selvittää omaakin päätäni tällä maratonipostauksella.

Kesällä pitäisi juosta kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä, käydä festareilla ja nähdä kavereita. Mutta mikään ei oikein tunnu enää miltään. Olen hetkellisesti ollut iloinen kaikista kesän tapahtumista, jotka saan mahdutettua kalenteriin, mutta se kestää vain sen hetken ja tuntuu että sitten tuijotan taas elämää lasittuneesti. Uusista tapahtumistakaan en ole enää osannut oikein iloita, ja nyt kun ollaan tänään lähdössä Ruotsiin, ei mulle ole tullut lähtöhypeä tai muuta innostumista minireissusta ollenkaan. Tiedän, että siellä tulee olemaan ihan mahtavaa ja ehdottomasti haluankin lähteä, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan.

 

Mitä jos mä vaan suoritan?

Kaikki kesän tapahtumat ja menot eivät tietenkään toteudu, ja mua on ahdistanut ihan valtavasti kun tuntuu että kaikki vaan peruuntuu tai suunnitelmat muuttuu. Ei se tietenkään niin ole, mutta ne peruuntumiset sun muut on mulla päällimmäisenä mielessä. Ihan kuin mä vaan suorittaisin, mutta kuitenkin unohdan ne onnistuneet ”suoritukset”. Pelkään epäonnistua, ja tuntuu että oon maailman isoin epäonnistuja. Tuntuu, että asiat peruuntuu musta johtuvista syistä, ehkä mä en kelpaa sitten kuitenkaan tai tein suunnittelussa mokan joka johti tähän.

Peruuntumiset, suunnitelman muutokset ja tämä ajattelutapa johtaa ihan valtavaan yksinäisyyden ja ahdistuksen tunteeseen. Mun ympärillä kyllä on ihmisiä, mutta haluaako ne muka oikeasti olla mun seurassa? Eivät he varmasti tekisi noin, jos ihan oikeasti välittäisivät, eihän? Mitä jos musta taas yritetään vain hyötyä jotenkin? Onko se edes sallittua tuntea itsensä yksinäiseksi joukossa? Mulla tuntuu olevan vain yksi ihminen, joka on se mun tuki ja turva, mutta riittääkö se? Sattuu myös niin paljon kirjoittaa tuo edeltävä lause, koska totta kai mä luotan muihinkin kavereihini ja heidänkin kanssa mulla on hyvä olla. Mutta just nyt mulla on silti yksinäinen olo ja tuntuu tosi väärältä ajatella ja tuntea näin, koska eivät ne mun kaverit ole mitään väärää tehneet.

 

Saako some ahdistaa?

Mua on myös vähän ahdistanut some, vaikka siitä niin kovasti pidänkin. Mutta miksi mun Instagram-kuvat ei näytä tuolta, miksi ne eivät enää tavoita ihmisiä? Miksi mä en jaksa olla niin aktiivinen, miksi mun postausten sisältö ei ole tuollainen tai miksi mun sisältö ei kelpaa samalla tavalla kuin tuon toisen, vaikka olen tehnyt asiat samalla tavalla. Miksi mä en jaksa enää panostaa samalla tavalla, vaikka rakastan tätä hommaa ihan yli kaiken.

Miksi mua ahdistaa katsoa muiden somesisältöä ihanasta kesästä ja miksi mä en jaksa enää edes selata InstaStoryjä tai Instagramin feediä loppuun asti. Instagram on se isoin juttu mikä mua ahdistaa, ja mun tekisi mieli pitää siitä pitkä paussi, mutta sitten kuitenkaan en halua. Tekisi mieli huutaa että antakaa mun olla ja erakoitua johonkin mökin laiturin nokkaan, mutta sitten taas en halua tuntea itseäni yksinäiseksi.

 

Kiitos ja anteeksi

Mua ahdistaa, kun syksyllä pitäisi aloittaa opparin teko ihan täysillä, mutta mulla ei ole hajuakaan aiheesta. Miten ihmeessä mä voisin valmistua jouluna, mutta kun mun oikeastaan täytyy. Ahdistaa myös työtilanne, sillä toisen työn jatkosta ei ole vielä varmuutta enkä mä millään haluaisi luopua siitä. Tuntuu niin sekavalta, enkä ymmärrä mistä tämä surullisuus kumpuaa. Ihan kuin jotain puuttuisi mun elämästä, mutta en todellakaan tiedä mitä, kun mulla tuntuu olevan kaikki mitä toivoa voi.

 

Kiitos paljon sulle, kun luit. Ja anteeksi tällaisesta vuodatuksesta, mun blogin ei pitäisi olla tällaista varten, mutta joskus tuntuu hyvältä kirjoittaa ajatukset ihan rehellisesti. Suomessa tuntuu vallitsevan käsitys, ettei negatiivisia fiiliksiä saa näyttää, jossei joku ole oikeasti todella huonosti, mutta mä haluan vähän kapinoida sitä vastaan. Kyllä mä uskallan sanoa ääneen, että just nyt elämä ei tunnu hyvältä ja olen surullinen ja väsynyt, vaikka en tiedä mistä se johtuu. Negatiiviset tunteet ja hetket kuuluu elämään, ja ehkä niiden käsittely tällä tavalla auttaa pääsemään niistä yli. Toivottavasti se tapahtuukin pian ja ensi postauksessa siirrytään taas positiivisempiin aiheisiin 🙂

 

Onko tällaiset summertime sadness -fiilikset sallittuja? Voiko joku samaistua tällaiseen oloon?

 


×××
Ruotsin reissua voi taas seurata parhaiten Instagramista @ellileppiniemi ja Snapchatista @ellimarias

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

Kommentit

  • Emilia

    Hei tosi hyvä postaus. Uskon osaksi tietäväni mistä puhut. Kummallinen ahdistus ja alakulo valtaa oman mielen silloin tällöin, välillä sitä ei näy ja sitten taas iskee kuin tyhjästä ja tuhat kertaa pahempana. Vaikka kuten sinäkin kirjoitit, kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Sulla on kivoja reissuja tiedossa, nauti ♥ toivottavasti fiilikselle löytyy joku selitys ja pystyt järkeillä asian kans!

     0
  • Nicola

    Jotenkin vain pystyn samaistumaan tuntemuksiisi. Ja toivottavasti alakulosi syy aikanaan selkenisi. Iso virtuaali hali sinne.! <3

     0
  • Ira

    Tsemppiä kovasti! Itse olen kokenut nyt kesällä paljon juurikin yksinäisyyden tunteita, kun kaikilla muilla tuntuu olevan paljon kavereita ja superhauskaa heidän kanssaan. ”Kuitenkin minulla on kavereita ja ystäviä ja mieskin , joten miten minulla olisi muka oikeus olla yksinäinen? Sehän on vain oma vikani kun en itse järjestä.” Tällaista sitä päässä pyörii, juurikin esim. Instafeediä selatessa. Et siis ole ainoa, ja toivon että sinullekin, että ahdistus helpottaa edes vähän 🙂

     0
  • Tuija

    Ihana Elli <3 Hyvä, kun kirjoitit tästä aiheesta. Toivottavasti kirjoittaminen helpotti siun oloa. Äläkä huoli, tottakai tuollaiset tuntemukset on sallittuja. En itekkään ymmärrä sitä, miksei saisi sannoo ääneen sitä, miltä oikkeesti tuntuu! Tsemppiä, ei tarvii potea huonoa omaatuntoa, jos et aina jaksa. Aina ei oo pakko jaksaa 🙂

     0
  • Tollaset fiilikset on ihan normaaleja, toi mitä puhuit yksinäisyydestä oli ihan kuin omasta suustani. Ja hei, onneksi some on vain somea, ja jos tuntuu että kaipaat breikin niin ehdottomasti sellaisen otat. Lisäksi kun vertailusta puhutaan, mä oon nimenomaan pitkään ihaillut bloggailua, postaustyyliä ja -tahtia ja muutenkin someaktiivisuutta ja esim instailua, ja samalla ehkä jopa vähän kadehtinut, miten oot niin nopeesti saanu näin hienosti kasvatettua sun blogias. Voit oikeesti olla ylpeä itestäs <3 ja voit kans luottaa siihen, että jos joskus päättäisit ottaa vaikka viikon tai kuukauden täysloman somesta, olis sulla edelleen kasa seuraajia odottamassa kun tulet takaisin ❤

     0
  • Niina

    Tämä oli todella rehellinen ja hyvä postaus! Ei aina mene hyvin eikä tarviikkaan! Sellaista elämä on. Lukijat arvostavat ehdottomasti rehellisyyttä ja aitoutta. Kaipaavat myös sitä, kun bloggaaja kertoo ettei kaikki ole aina niin ihanaa!

    Mulla on joskus ollut myös tuollainen kesä.. Tai ihan kokonaan onneks, mutta tuollaisia fiiliksiä. Meillä kaikilla on varmasti välillä huonoja kausia ja negatiivisia tunteita ja ne onneks osa vaan tätä elämää. Tänä kesänä ei oo ollut kertaakaan sellaisia paska fiilis oloja, vaan oon mennyt rennosti koko kesän ja tehnyt asioita, joita tekee mieli tehdä ja joihin on aikaa. Oli sitten talvi tai kesä, niin ei siitä tekemisestä tai tekemättömistä asioista kannattaisi stressata. Meillä on vaan juuri tämä hetki ja se on tärkeää. Ei se mitä jäi eilen tapahtumatta tai mitä huomenna tapahtuu. <3 Se auttaa, kun elää juuri tässä hetkessä ja nauttii siitä.

    Jos some ahdistaa, kannattaa siitä pitää pieni tauko 🙂 Mua ahdisti joskus vanha blogi tosi paljon ja siihen auttoi kyllä pikkubreikki. Ja hei Elli, sun kuvat on aina tosi upeita! <3 Mulla ois vaikka mitä kaikkea sanottavaa sulle, mutta en ehkä halua tästä postauksen kokoista kommenttia 😀 Todella paljon tsemppiä ja haleja <3

     0
  • Voi sinua ❤❤

    Meillä on lähes 10 vuotta ikäeroa, mutta tunnistan kirjoituksessasi niin paljon itseäni.

    Kuinka pitäisi olla parempi, suorittaa, mutta pelkään epäonnistumisista ja syytän itseäni ihan typeristä asioista. Ja some ahdistaa. Silti siellä roikun.

    Kyllä tuollaiset surullisemmat ja negatiivisemmat fiilikset ovat kesälläkin sallittuja. Elämäähän tämä on.

    Jos kuitenkin surumielisyys ja tietynlainen alakulo jatkuvat pidempäänkin (useamman viikon), kannattaa yrittää päästä jonnekin juttelemaan, edes muutaman käyntikerran verran. Sekin voi jo helpottaa ja avata niitä omia fiiliksiään paremmin

    Kaikkea hyvää sinulle ❤

     0
  • Nimetön Mugs

    Samaistun. Minulle jo kuumuus aiheuttaa tukalan ja lamantuneen olon. En nauti helteistä sitten yhtään. Minusta on mukava lukea kaikenlaisia ajatuksia, ei tämmöisten pitäisi olla paheksuttavia, ja oli ainoa stooripostaus etusivulta jonka jaksasin avata. Tsemppiä sinulle kesälamaantumisen selvittämisessä, ja jaksamisia opparin tekoon. Kannattaa mennä omaan tahtiin ja luoda tilanteen mukaan omanlaisia kesäperinteitä. Löydä oma tyylisi. 🙂

     0
  • Kata

    Voi harmi että siellä on nyt tuollainen aika meneillään 🙁 Mullakin on sillon tällön tuollaisia, mutta ei ne ikinä kesään ole osunut koska onhan kesä yleensäkin sitä ”parasta aikaa”. Ei se silti taida katsoa vuodenaikaa, se vaan tulee 😉

    Se olis varmaan ihan hyvä yrittää höllätä nyt, etenkin tolla instagramin saralla jos se tuntuu siltä pahimmalta. Tai jos et kykene siihen kokonaan niin julkaiset yhden kuvan silloin tällöin kun siltä tuntuu. Some on paha juttu jos se stressaa, muakin stressasi aikoinaan mutta nykyään osaan olla sen kans ihan iisisti 🙂 Oon huomannut useiden lopettavan kokonaan bloggauksen kun some on alkanut ahdistamaan ja stressiä tullut siitä kun ei voi postata montaa poustia viikossa. Siks oon itse päättänyt etten oikeesti ota asiasta stressiä, koska se liika stressi blogista saattaa johtaa siihen. En halua lopettaa tätä sillä tää on kuitenkin yks ihana harrastus minkä parissa oon ollut pitkään <3

    Ihan hyvä että kirjoitit nämä ylös blogiinkin, totta kai tänne saa jakaa ja pitääkin niitä elämän huonoja asioita, jos haluaa. Itse oon sellanen joka haluaa pitää blogin positiivisena paikkana, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö haluaisi lukea sitä muualta, luen muutamia blogeja joissa käsitellään usein elämän ahdistavia asioita. Ja silloin tällöin itsekin jaan huonoja hetkiä, todella harvoin tosin.

    Hirveesti tsemppihaleja sinne Elli <3 Ihanaa minireissua myös :3 Yritähän nauttia jotenkin <3

     0
  • Sini

    Varmaan muistakin kommenteista huomaat, että on tosi hyvä kirjoittaa myös negatiivisemmistakin aiheista! Ei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja kyllä sitäkin voi silloin tällöin avata myös blogin puolella. Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia niin hyvin. Sun kannattais kyl pitää Instagramista taukoa, kun se kerta ahdistaa noin paljon. Ja kyllä kesälläkin saa olla apealla mielellä, ei se katso vuodenaikaa!

     0
  • Miina

    Voi Ellii.. <3 Mä pystyin samaistumaan tähän tekstiin aivan täysin – mulla on jotenkin hyvin samanlainen fiilis ollut tässä hetken aikaa. Olen ollut jotenkin aikaansaamaton tai tuntuu just että mikään ei oikein tunnu miltään. Mulla on työkuviot aivan auki, jotka ehkä aiheuttaa mulle tän pahimman epätietoisuuden ja tuo somejuttu on tuntunut aivan samalta! Blogin päivittely on jäänyt nyt vähemmälle, kun olen jotenkin ajatellut ettei kukaan jaksa sitä kuitenkaan lukea..

    Välillä osaan ottaa ilon irti tästä kesästä, niin hetkittäin tuntuu että elämähän on ihan kivaa eikä ole huolenhäivääkään, mutta heti kun joutuu takaisin arkisten asioiden keskelle, niin tuntuu ettei jaksa just innostua mistään kivoistakaan jutuista! Oon kans sellanen supersuorittaja et saan helposti niistä kivoistakin jutuista sellasia mitkä "pitää vaan suorittaa"

    Toivottavasti tämä on kuitenkin ohimenevää ja elämästä osaisi myös nauttia edes hetkittäin! Alakuloisuus tietty kuuluu elämään, mutta inhoan tuota fiilistä kyllä itsekin, etenkin jos ei oikein tiedä mistä se johtuu. 

    Oli ihan mahtavaa kun kirjoitit tästä aiheesta, sain itsellekin tästä tekstistä uutta mietittävää.

    PS. ihanat nämä kuvat! <3

     0
  • Jenny

    Voin samaistua niiin paljon! Mulla on ollu jo ainakin viis kesää putkeen jonkin asteisia summer sadness -fiiliksiä :/ Yläkouluaikoina olin tosi yksinäinen ja se tuntui kesällä erityisen pahalta. Sit lukiokesistä kului 2 lähes pelkästään opiskellen. Ja 17-vuotiaasta lähtien oon joka kevät ja kesä stressannut työpaikoista, joita mun on ollut aina hankala saada. Tänä kesänä (kuten monena edellisenäkin) suurin syy näihin alakuloisiin fiiliksiin on kuitenkin ollut se, kun haluaisi kovasti tehdä kaikkea, mutta vaan kerran tai pari kesässä on seuraa tekemisiin 🙁 Ja sit jotenkin kaikki negatiiviset ajatukset ja tunteet painaa päälle, kun opiskelut ja arki eivät ole samalla tavalla viemässä ajatuksia niistä pois. Paljon tsemppiä sulle, ja yritä ottaa rennommin niiden juttujen kanssa, mitkä eniten ahdistaa. Myös puhuminen ja kirjoittaminen auttavat, joten hyvä, että päätit kirjoittaa tästä! Toivottavasti tunteet kääntyvät positiivisemmiksi ajan myötä, mutta sitä ennen ole itsellesi armollinen <3

     0
  • Taru

    Hei tää on ihan kun mun suusta tuon viimeisen kouluvuoden ajalta! Mä tiiän että ei varmasti auta yhtään, mutta mä toivon sulle paljon tsemppiä ja yritä vaan käyttää kaikki mahdollinen aika siihen että rentoudut! <3

     0
  • Kurja kuulla, että olo on ollut alakuloinen, mutta kirjoittaminen ja asioista puhuminen varmasti auttaa. Pystyn täysin samaistumaan tuohon tunteeseen, että kesästä meinaa helposti tulla suorittamista. Koeta pysähtyä ja tehdä niitä asioita, joista aidosti nautit – ja somen voi hyvällä omalla tunnolla jättää kesällä vähemmälle, itsekin oon ollut siellä ihan tosi epäaktiivinen. Tsemppiä! <3

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.