VALIKKO
18.1.2019 17:25

Kun työelämä vie mennessään kesken opintojen

kuvat © Emilia

Kerroin vuosikoosteessa, että opinnot olivat ehkä vuoden 2018 heikoiten sujunut juttu. Lupailin avata sitä nyt alkuvuodesta ja tässä sitä nyt ollaan. Niille jotka eivät tiedä, mä tosiaan opiskelen ammattikorkeakoulussa monimuotona liiketaloutta. Musta tulee tradenomi ja mun suuntautuminen on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Monimuotokoulutuksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja tässä postauksessa selvensin tuota suuntautumislinjaani.

 

Mun opintojen taustat

Mulla oli tosiaan tavoitteena valmistua jouluksi eli olen nyt opiskellut 3,5 vuotta. Tavoite ei siis toteutunut, mutta uusi yritys nyt keväällä kun määräaikakin on menossa umpeen. Mullahan on jo yhtä pistettä vaille opintopisteet kasassa, mutta silti puuttuu opinnäytetyö eikä mulle ole vielä kirjattu suoritettua harkkaa eivätkä vaihtosuorituksetkaan näy kirjattuina. Eli toisin sanoen olen opiskellut enemmän kuin olisin saanut 😀 Siitä huolimatta olen pohtinut, valmistunko ollenkaan.

Ensimmäiset kaksi vuotta meni koulussa tosi hyvin, kävin säännöllisesti kuukausittain koulussa kaikilla lähipäivillä. Sain hyviä numeroita kursseista ja tenteistä, ilmoittauduin ajoissa kursseille ja palautin tehtävät ajallaan. Vaihtosyksy kului aika samalla tavalla, osallistuin lähes kaikille tunneille ja panostin kouluun ehkä enemmän kuin koskaan.

 

Epäonnistuneet opinnot viime vuonna

Vuosi 2018 oli kuitenkin työntäyteisempi kuin mikään muu aiempi vuosi. Suunnitelma oli napata harkkapaikka vaihdon jälkeiseksi kevääksi ja siinä onnistuin. Työelämä kuitenkin vei mukanaan kesällä niin kovin, että mulla jäi harjoittelun oppimispäiväkirja viimeistelemättä. Ja palauttamatta ja siitä se alamäki sitten alkoi.

Kesällä en tajunnut ilmoittautua kursseille, kun unohdin koko ilmoittautumiset. Onnistuin kuitenkin änkemään itseni viime tipassa kahdelle pakolliselle kurssille, joiden piti valmistaa opinnäytetyön tekemiseen ja jotka jäivät multa vaihdon vuoksi suorittamatta. Niiden lisäksi hoksasin ilmoittautua intensiivikurssille, joka järjestettiin Pietarissa, kun siitä tuli erillinen sähköposti-ilmoitus. Pohdin myös paljon opinnäytetyön aihetta, joka tuntui ylitsepääsemättömältä.

 

Syksyllä kävin pari kertaa koulussa tuon intensiivikurssin vuoksi. Sen kurssin tehtäviä tein joten kuten, ja parhaimmillaan palautin tehtävän junassa matkalla Pietariin, kun se piti palauttaa ennen matkaa 😀 Intensiivikurssilla tuli toki tehtyä tehtäviä ahkerasti ja koin oppineeni paljon. Sen jälkeenkin sain kuin ihmeen kaupalla itseni palauttamaan raportin ajallaan.

Mutta siihen se sitten jäi. Ne kaksi oppariin valmistavaa kurssia vain jäivät, enkä laittanut tikkuakaan ristiin niiden suhteen. Joulukuun puolessa välissä vasta hoksasin, että hitto ne kurssit. Olin ollut töissä niin paljon ja vapaa-ajalla niin väsynyt tai muissa riennoissa, etten ehtinyt urhata ajatustakaan niille kursseille. Muistan tuolloin pohtineeni monet illat, että valmistunko sittenkään määräajassa. Nuo kurssit kun tulisi suorittaa ennen opparia, ja nyt niiden lykkääntyminen tarkoittaisi myös opparin ja valmistumisen lykkääntymistä.

 

Vihdoin kaikki järjestyy

Joulun annoin itseni rauhoittua ja siirsin kaikki koulujutut mielestä pois. Nyt alkuvuodesta oli kuitenkin otettava itseä niskasta kiinni. Tutkin paljon mun opintosuorituksia ja laitoin sitten erittäin nöyrän sähköpostin opettajalleni, jossa tiedustelin valmistunko ollenkaan. Otettiin puhelinpalaveri, joka oli kieltämättä vuoden paras tähän mennessä. Opettaja oli aluksi sitä mieltä, että pakolliset olisi suoritettava, mutta kun kuuli että mulla on opintopisteitä jo 209/210, tilanne muuttui täysin.

Hän sanoi mulle, että kun mulla on noin paljon suorituksia, eiköhän me saada hyväksiluettua ne puuttuvat niin, että jää enää opinnäytetyö. Ette tiedäkään kuinka lohduttavaa se oli kuulla! Oppariin mä nimittäin uskon pystyväni tänä keväänä, mutta jos sen lisäksi pitäisi suorittaa kaksi muuta kurssia, olisi se kyllä jo liikaa töiden kylkeen.

 

Siinä samalla puhelimessa sain neuvoja, kuinka saisin nuo mun vaihtoajan suoritukset kirjattua. Sovittiin myös, että ensi kuussa yrittäisin päästä koululle paikanpäälle, jotta voitaisiin katsoa kaikki hyväksiluvut kuntoon. Tehtiin selvä suunnitelma, millä mun pitäisi päästä melko helposti eteenpäin.

Vihdoin tuntuu siltä, että koulujutut alkaa järjestyä! Syksyllä kaikki oli ihan kaaosta sen suhteen ja menetin toivoni täysin. Mutta nyt mulla onkin tosiaan enää opinnäytetyö tekemättä, ja vihdoin myös aiheita siihen tuntuu löytyvän töiden kautta. Mä olen aina puhunut monimuodon puolesta, ja edelleenkään en olisi valinnut toisin. Silti en olisi koskaan arvannut, kuinka työelämä voisi viedä mukanaan näin lujaa että unohdan opiskelut. Viimeiseen vuoteen musta ei nimittäin ole edes tuntunut yhtään siltä, että opiskelisin 😀 Oma syyhän se vain on ollut, kun olen ollut niin keskittynyt töihin.

 

Ehkä tää tästä. Vähän on pää vielä sekaisin ja koulujuttuja on tosi paljon järjesteltävänä. Opparistakaan ei tule helppo tai kevyt urakka, mutta täytyy pyrkiä aloittamaan se mahdollisimman ajoissa. Sain kuitenkin paljon uskoa ja toivoa, joten ehkä mä pystyn tähän ja saan paperit vielä tänä vuonna.

 

Työelämä vai opiskelu? Kumpaan sä panostat enemmän?

 


×××
Muistathan seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

Kommentit

  • Kata

    Ohh varmasti helpottavaa kuulla että kaikki järjestyi ja sait hyväksi luettua loput. Yhtä pistettä vaille niin kuulosti vieläpä ihan reilulta ratkaisulta 🙂 Ihan hyvä että saitte puhuttua puhelimessa nuo kaikki asiat läpi, varmasti vierähti iso kivi harteilta sulla 🙂

    Mä en yhtään pidä opiskelusta, ja se ei todellakaan oo mun vahvimpia puolia se pänttäys, luku ja kokeet. Mun vahvuus on ehkä enemmänkin se, että opin tekemällä sitä hommaa ihan käytännössä. Osa musta haluaisi vielä joskus lähteä opiskelemaan, osa taas ei, sillä enemmän pidän kuitenkin töiden teosta. Mä meen sellaseen paniikkiin aina tenteissä ja kokeissa että kaikki tuntui tipahtavan päästä – tää oli tosin vuosia sitten kun viimeksi olin koulussa, en nyt tiedä miten vanhempana olisi, veikkaan että sama juttu. 😀 Tsemppiä oppariin <3

     0
    • Elli Leppiniemi

      Jep todellakin! 😀 Ja hei vähän sama juttu mulla, siksi oon monimuotokoulutuksessa kun en halunnut kokonaan koulun penkille. Jonkun ammatin kuitenkin haluan lukion jälkeen heh. Jos sitä ei tarvittaisi, olisin mäkin vain tyytyväisenä töissä. Kiitos paljon! ♡

       0
  • Nimetön Jenny

    Mulle itselleni ei luultavasti sopisi monimuoto-opiskelu, mutta kiva kuulla, että sä sait asiat järjesteltyä valmistumisen suhteen 🙂

     0
    • Elli Leppiniemi

      Joo, kaikille tämä ei sovi ja se on ihan ok 🙂 No niinpä! ♡

       0
    • Elli Leppiniemi

      Niinpä, onneksi! 🙂 Kiitos kovasti ♡

       0
  • Emilia Alexa

    Jeee, hyvä sinä murmeli kun jaksat painaa molemmat loppuun!<3 Mää tsemppaan sua henkisenä tukena :-*

     0
    • Elli Leppiniemi

      Ihana sinä! ♡

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.