VALIKKO
30.3.2018 17:31

Eikö laiha saa olla epävarma itsestään?

Tänä päivänä puhutaan paljon kehopositiivisuudesta. Olen kuitenkin huomannut tässä yhden pienen epäkohdan. Omasta kehostaan huokuva epävarmuus ja samalla myös kehopositiivisuus usein liitetään vain muodokkaisiin naisiin. Siksi minä ihmettelinkin, että saako laiha olla laisinkaan epävarma kehostaan tai myöskään sanoa ääneen olevansa tyytyväinen siihen?

Tästä asiasta puhutaan tosi vähän, sillä ihmisillä on ehkä sellainen olettamus, että laihat ihmiset ovat automaattisesti onnellisia ja tyytyväisiä kehoonsa. Useilla ihmisillä on sellainen käsitys, että sitten kun puntari näyttää tiettyä lukemaa, on automaattisesti tyytyväinen peilikuvaansa. Mutta ei asia ihan näin ole. Myös laiha voi kokea olevansa epävarma ja haluta olla jotain aivan muuta.

Minä olen pitkään taistellut itsetuntoni kanssa. Olen koko ikäni saanut kuulla kommentteja ulkonäöstäni. Siitä, kuinka olen liian laiha ja kuinka en ole sopiva. Siitä, kuinka minun pitäisi vain syödä enemmän ja olla liikkumatta. Juuri minua ja vartaloani on ollut helppo kommentoida, koska eihän laiha siitä hetkahda. Hän on automaattisesti tyytyväinen itseensä.

Eihän laihan tarvitse liikkua tai katsoa mitä suuhunsa laittaa. Jos omaa hyvät geenit, se on ihan sama miten kehoaan kohtelee. Minulla oli aiemmin tälläinen käsitys itsestäni. Ja myönnän, että yhä ajattelen välillä niin, ettei minun edes tarvitse liikkua, koska minulla silti komeilee pyykkilauta etuosassa ja takamuksessa ei ole selluliittia. MUTTA kuitenkin liikkumisen ja terveellisten elämäntapojen taustalla on nykyään olemassa myös muitakin syitä kuin vain pelkkä ulkonäkö.

Luulen, että monet ihmiset ajattelevat, että tälläinen vartalo tulisi kurinalaisella elämäntyylillä ja salaatin puputuksella. Ja kyllä asiat olivat niin pari vuotta sitten, mutta nyt olen oppinut suhtautumaan ruokaan ja liikuntaan uudella tavalla. Liikun, koska haluan enkä siksi että minun pitäisi. Koska eihän minun pidä, jos en tahdo. Monet ihmiset usein aina yllättyvät siitä, että minäkin syön herkkuja ja joskus vain makoilen sängyn pohjalla katsoen Netflixiä. Minäkin olen kuitenkin vain ihminen.

Mutta se epävarmuus. Omasta kehostaan. Se on varmasti ikuista. Ainakin minulla. On vaikea hyväksyä kehonsa muutoksia silloin, kun on aina asettunut tietynlaiseen muottiin ja ulkopuolelta tulevat odotukset pitäisi täyttää. On vaikea hyväksyä sitä, että jos kehoni muuttuukin. Miten ihmiset sitten minuun suhtautuvat? Luultavasti he eivät välitä, mutta minä välitän.

Epävarmuutta on varmasti vaikea paeta. Uskon, että meille kaikille tulee niitä päiviä, kun peilistä tuijottaa vain itseensä tyytymätön luuseri. Kun itsestään näkee ainoastaan ne virheet eikä osaa arvostaa itseään oikealla tavalla. Kun pää täyttyy ajatuksista, jotka loppujen lopuksi ovat vain harhaa. Kun luulee olevansa täysin kelpaamaton tähän maailmaan.

Onneksi on kuitenkin myös niitä päiviä, kun rehellisesti katsottuna riisuu edestään turhat ajatukset, katsoo itseään peiliin ja toteaa olevansa aivan hemmetin upea ja kaunis ihminen. Sitä ei tapahdu tarpeeksi usein, mutta juuri sillä hetkellä, kun tajuaa olevansa kaikista eniten ainutlaatuinen ja upea nainen, on jossain todella syvällä kehopositiivisuuden ytimessä.

Mielestäni kehopositiivisuus on sitä, että hyväksyy itsensä. Hyväksyy ne huonot päivät ja osaa myös katsoa virheitään. Mutta kaikista eniten loppujen lopuksi rakastaa itseään ja omaa kehoaan niin paljon, että osaa antaa itselleen ansaitsemaansa arvostusta ja halauksia aina silloin tällöin.

Olen onnellinen siitä, että ihmiset ymmärtävät oman upeutensa ja puhuvat kehostaan sekä näyttävät kehonsa avoimesti. Sitä avoimuutta ja rakkautta itseään kohtaan ei voi koskaan olla liikaa. Mutta mitä tärkeintä, se oikeus on niin laihalle kuin muodokkaalla naisella ja miehellä. Jokainen ihminen, joka kokee olevansa upea, saa sanoa sen ääneen. Sillä tiedän, että meistä jokainen on upea sellaisena kuin on.

Kuva: Petteri Kaakinen

Lue myös tämä

Miksi laihan ulkonäköä saa kommentoida?

xoxo, Jenna

Kommentit

  • Minna Rajala

    Ehkä laihuutta pidetään jotenkin ihanteena ja siksi ei aina ymmärretä, että yhtä lailla laihoillakin voi olla epävarmuutta itsestään. Tosi hyvä postaus!

     1
    • Jenna

      Toi on kyllä totta! 🙂

       0
  • Elli Leppiniemi

    Samaistun ihan täysin! Mä olen myös ollut koko elämäni tosi hoikka, aina siellä normaalipainon alarajoilla, ja kyllä siitä on kuultu moneen kertaan. On jotenkin tosi väärin, että laihan painoa saa kommentoida, vaikka se voi olla yhtä herkkä kohta kuin lihavallekin. Mä myös koen, että muiden sanat ja mielikuvat mun kropasta, on ehkä johtanut siihen, että koen painetta pysyä tällaisena kuin olen. Varmaan typerää ajatella näin, mutta silti mä koen niin eikä se ole todellakaan kivaa. Paljon tsemppiä sulle!<3 Ihana kuulla, etten ole yksin näiden ajatusten ja kokemuksien kanssa 🙂

     2
    • Jenna

      Ymmärrän sua täysin!
      Ja just toi, että kokee paineita omasta itsestään ja ulkonäöstään, vaikka ei muiden mielipiteiden pitäisi vaikuttaa.
      Sä olet kuitenkin upea nainen! <3

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.