VALIKKO
29.1.2018 10:00

Ihan ensimmäinen kerta kuntosalilla

Meistä jokainen kuntosalilla käyvä ihminen on joskus kokenut sen. Ihan ensimmäisen kerran. Kun ensimmäisen kerran vinkuttaa korttinsa kuntosaliin sisälle ja astelee ensimmäisen kerran hikiseen pukukoppiin. Meistä jokainen on ihan ensimmäistä kertaa katsonut ympärilleen ja miettinyt varmasti ääneen: ”Mitä näillä kaikilla laitteilla ja asioilla pitäisi tehdä?”  Nyt tulee rehellinen kertomus siitä, millainen oli minun ihan ensimmäinen kerta kuntosalilla.

Kun muutama vuosi sitten päätin, että haluan kasvaa suuremmaksi ja vahvemmaksi ja löytää itselleni oikean liikuntamuodon, niin valitsin kuntosalin. Kaikista edullisin vaihtoehto sopi opiskelijan ja aloittelijan budjettiin ja niinpä lähdimme kaverin kanssa samalle kuntosalille treenaamaan. Kaverin apu ja tuki kuntosalin aloittamisvaiheessa oli todella tärkeää, koska ilman häntä olisin varmasti pyörinyt ympäriinsä kuin eksynyt kana ja mennyt laitteisiin väärinpäin.

Ensimmäisellä kuntosalikerralla olin valmistautunut liikuntasuoritukseen kuin koulun liikuntatuntiin eli minulla ei ollut mitään mukana paitsi todella epämukavat ja täysin hengittämättömät vaatteet, joita ei edes treenivaatteiksi voi kutsua. Minulla ei ollut kenkiä, juomapulloa, lukkoa kaappiin, treenipyyhettä eikä edes ajatusta mistä olisin aloittanut. Päätin sitten päättömänä kanana juosta kaverini perässä ja tehdä kaiken samoin kuin hän (huomatkaa että tässä kohtaa kaverini oli kokenut ja hänellä oli itselleen suunniteltu treeniohjelma).

Ensimmäinen kerta oli suoraan sanoen aivan kamala. Hiki valui jo viiden minuutin alkulämmittelyn jälkeen. Jo tuossa vaiheessa olisi ollut hyvä, jos minulla olisi ollut treenipyyhe ja juomapullo mukana. Aluksi myös kaikki liikkeet tuntuivat vaikeilta ja epämukavilta ja olin täysin voimaton – en edes saanut jalkaprässin kelkkaa nousemaan. Kun treeni oli ohi, niin ajattelin vain, mihin soppaan olin lusikkani laittanut. Ei todellakaan tullut sellainen hyvä ja energinen fiilis niin kuin olin ajatellut vaan täysin voimaton, janoinen, nälkäinen ja väsynyt.

Ensimmäinen kerta oli suoraan sanoen aivan kamala.

Mutta ei se ensimmäinen kerta kuntosalilla ollut niin kamala kuin ne ensimmäiset päivät treenin jälkeen. Jalkani eivät liikkuneet mihinkään kolmeen päivään, koska olin niin jumissa. En päässyt rappusia ylös. En saanut jalkojani ojennettua. Hyvä kun pääsin pytylle ilman itkua ja voivottelua. Se, jos mikä oli tuskaa ja ei todellakaan sen kaiken arvoista.

Jollain ihmeellisellä tavalla minä kuitenkin halusin vielä kerran yrittää ja jo toisella kerralla olin vähemmän pihalla asioista ja liikkeetkin alkoivat tuntumaan vähemmän epämukavilta. Pikku hiljaa opin nauttimaan siitä ja muutaman kuukauden jälkeen sain jopa jalkaprässin nousemaan.

Ensimmäinen kerta ei aina ole onnistunut eikä varsinkaan silloin, kun ihminen menee epämukavuusalueelleen rytinällä. Mutta usein sitä alkaa löytämään sisäistä paloa sellaisia asioita kohtaan, jotka antavat elämään jotain haastetta ja tavoittelemisen arvoista.

Kuntosali ei ole todellakaan kaikkien paikka eikä se myöskään ole ainoa tapa liikkua. Jos joku vihaa voimaharjoittelua tai juoksumatolla uhkimista eikä vielä kymmeneskään kerta tunnu hyvältä, niin silloin laji ei varmastikaan ole itselle se oikea. Jos se olisi helppoa, kaikki sitä varmasti tekisi, mutta jos siitä ei lopulta nauttisi, niin miksi sitä väkipakolla tekisi ihan vain koska kaikki muutkin?

 

Lue myös tämä

Aloittelijan saliopas

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.