VALIKKO
6.6.2018 18:33

Jos on jo hyvä kroppa, niin tarvitseeko sitä treenata?

On kai ihmisillä toisinaan sellainen käsitys, että treenaaminen keskittyisi ainoastaan ulkonäköön. Onhan se pyykkilautavatsa ihan kiva ja sitä kehtaa esitellä kesäisin rannalla. On myös ne piukeat pakarat pöksyissä myös aika ihanat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että automaattisesti teräksinen vartalo tekisi ketään onnellisemmaksi tai paremmaksi. Ja mitä jos se teräksinen kroppa jo on, tarvitseeko sitä sitten treenata enää lisää?

Fakta on se, että meissä jokaisessa on jotain parannettavaa – oli kyse sitten ulkonäöstä tai sisäisestä kauneudesta. Jokainen varmasti näkee meissä itsessään virheitä ja puutteita, vaikka toisen silmiin ei osuisi mitään moitittavaa. Varsinkin silloin, kun itseään haluaa jatkuvasti kehittää, ei koskaan osaa olla tyytyväinen itseensä. Ja vaikka olisikin ihan sinut itsensä kanssa, silti on valmis tekemään vielä enemmän töitä itsensä eteen.

Jossakin vaiheessa elämää ihmisestä tehtiin objekti. Kun keholle annettiin lupa liikkua ja syödä, jotta keho näyttäisi paljon paremmalta. Eihän ihminen ole pelkästään ulkonäköä vaan paljon myös kaikkea muuta. Ja myös sen kaiken muun lisäksi on kymmeniä muita syitä liikkua ulkonäön lisäksi. Silti yhä usein kuulen tämän kyseisen kommentin:

”Eihän sinun tarvitse liikkua, kun olet jo niin hyvässä kunnossa!”

On totta, että geenit vaikuttavat paljon ulkonäköömme – siihen olemmeko luonnostaan hoikkia tai lihavia, mutta se ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta antaa ympäristötekijöiden vaikuttaa ulkonäköömme ja terveyteemme.

Olen saanut hyvät geenit. Minä en lihoisi, vaikka söisin mättöruokaa joka päivä. Minä en lihoisi, vaikka en koskaan olisi alkanut harrastamaan liikuntaa. Minä lihon kylläkin silloin, kun kropassani vallitsee krooninen stressitila ja hormonitoimintani on aivan sekaisin. Minun ei olisi pakko liikkua, jos ainoa motivaationi olisi ulkonäkö, mutta minä haluan, sillä minua motivoi monet muut asiat.

Ihmiset ehkä ajattelevat, että hoikka kroppa saadaan puputtamalla salaattia ja harrastamalla aktiivisesti liikuntaa. Minä en kuitekaan pelkällä salaatilla elä enkä ole aktiivisesti päässyt treenaamaan pitkään aikaan. Kyllä minä silti syön paljon ja riittävästi. Kun meitä ihmisiä on niin erilaisia. Toinen on luonnostaan hoikempi kuin toinen.

Ja ehkä minun ei tarvitsisi liikkua, kun kerta olen jo niin hoikka, mutta en liiku ulkonäön takia, vaan terveyden, jaksamisen, hyvän fiiliksen ja rentoutumisen kannalta. Kun kaikki nämä asiat ovat kunnossa, se ulkonäkö tulee ikään kuin kirsikkana kakun päälle.

Myönnän kuitenkin, olen ollut myös paremmassa kunnossa. Olen ollut niin tikissä ja ylipumpannut itseni täyteen rautaa, että en ole kuin voinut hymyillä peilikuvalleni. Mutta kuitenkin enemmän minä nautin siitä, että sisälläni teräksinen sydämeni ja sieluni hymyilee, vaikka reidessä olisikin hieman selluliittia. Tämä on kuitenkin vain elämää ja minä olen ihminen, jonka keho muuttuu jatkuvasti. Ei sen vakavampaa.

Kuvat: Petteri Kaakinen

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.