VALIKKO
9.9.2018 19:16

Kohti ravitsemustieteitä: Se ensimmäinen askel

Se ensimmäinen askel – omalla kohdallani jo neljäs – tuntuu aina yhtä jännittävältä. Kun samaan aikaan ei ole varma, mihin kaikkeen sitä on seuraavaksi matkaamassa ja mitä kaikkea sillä matkalla eteen tulekaan. Sitä samaan aikaan tietää suurimman päämääränsä: unelman kohti ravitsemustieteitä.

Omalla kohdallani edessä ovat neljännet pääsykokeet tulevana keväänä. Itsestäni ei tunnu laisinkaan siltä, että tässä ajassa olisi mennyt jo kolme vuotta. Tuntuu, että näin kaiken kuuluu olla. Ensimmäisellä kerralla en ollut todellakaan vielä valmis aloittamaan niin suurta urakkaa kuin yliopisto lukion jälkeen, saati muuttamaan uuteen kaupunkiin aivan yksin. Olin rehellisesti sanoen helpottunut ja onnellinen, kun paikka ei auennut. Toisella kerrallakaan en ollut kovin pettynyt, sillä tiesin, että siitäkin seurasi jotain hyvää: valmistuin ammattiin ja sain sillä tavalla käteeni muutakin kuin pelkän ylioppilastodistuksen. Kolmas kerta otti hieman aivoon. Harmitti, koska olin laittanut peliin kirjaimellisesti aivan kaiken ja vetänyt itseni samalla myös aivan piippuun asti. Tiesin myös, että niin sen kuului mennä.

Neljäs kerta ja intohimoni tätä unelmaa kohtaan ei ole hetkeksikään matkalla hiipunut. Vaikka mielessä on käynyt muitakin vaihtoehtoja, en silti ole halunnut luovuttaa unelmani suhteen tai vaihtaa sitä toiseen. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että tämä on se juuri oikea aika tavoitella unelmaani täysillä ja antaa itsestäni vielä enemmän.

Se, että paloin loppuun viime keväänä, sai minut ajattelemaan paljon. Tiedostan nyt stressini, terveydentilani, mielenterveyteni sekä yleisen jaksamiseni kokonaisvaltaisesti. Haluan voida hyvin ja samalla antaa itsestäni mahdollisimman paljon. Tiedän, kuinka paljon opiskelua on minulle liikaa ja yritän sovittaa opiskelun elämääni ilman, että se vetää kehoni ja mieleni taas matalaksi. Olen valmistautunut tähän tulevaan vuoteen antamalla itselleni lepoa, rauhaa ja päättäväisyyttä.

Jos sinulla on edessä se ihan ensimmäinen askel, niin älä missään nimessä luovuta tai pelkää sen ottamista. Tomi Kokko on kerran sanonut: ”Sä tuut katumaan sitä koko loppuelämäs, jos et sä uskalla ottaa sitä ensimmäistä askelta”, ja niin varmasti olisi myös omalla kohdallani käynyt, jos en olisi uskaltanut lähteä rohkeasti unelmaani kohti kaikista epäilyistä huolimatta. Pelkäsin aluksi paljon omaa potentiaaliani ja viisauttani, mutta tässä matkan varrella olen oppinut paljon itsestäni ja ennen kaikkea siitä suurimmasta kutsumuksestani.

On vain niin helppoa sanoa, että en aio luovuttaa. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä saattaa olla se viimeinen kerta, kun haen. Tuntuu, että tämän jälkeen olen tehnyt aivan kaiken, minkä voin unelmani eteen tehdä. Mutta samaan aikaan tiedän, että tämä kaikki on vasta alkua ja se suurempi matka, se vieläkin jännittävämpi ensi askel on vasta edessä.

#kohtiravitsemustieteitä

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.