VALIKKO
27.4.2018 19:28

Kun kaikki oli valmiina, päätin muuttaa elämäni suuntaa

Kaikki oli valmiina elämää varten. Koko elämä oli ikään kuin pakattuna ruskeisiin pahvilaatikoihin odottaen uutta elämää saapuvaksi. Kaiken piti olla varmaa. Sen varmemmaksi elämä ei olisi voinut tulla. Yhdessä hetkessä kuitenkin olinkin varma siitä, että haluan muuttaa elämäni suuntaa.

Kaiken piti olla valmiina. Muuttamaan uuteen paikkaan. Kaikki oli suunniteltu. Koko elämä odotti ottajaansa. Koko elämä odotti, että jonakin päivänä täysin kokonaisena se saisi elää. Niin muuttui suunnitelmat. Muuttui koko elämä. Kun koko elämä odotti ruskeissa pahvilaatikoissa, olikin aika purkaa ja aloittaa alusta.

Elämä ei aina ymmärrä omaa suuntaansa. Elämä ei aina tiedä omaa paikkaansa. Elämä ei odota. Elämä on täysin avoinna uusille kokemuksille ja uusille unelmille. Elämä on mahdollisuuksien maailma. Kun kävelee kadulla, huomaa olevansa kuin Liisa ihmeellisessä Ihmemaassa. Mitä vain ja kenet vain voi kohdata.

Elämä ei aina tiedä, miksi niin kovasti pitää juosta. Miksi niin kovasti pitää ja täytyy? Miksi ei antaisi elämälle lupaa vain haluta ja tahtoa tehdä. Se on niin ihmeellistä, miten niin valmiissa maailmassa on niin kiire elää. Kiire olla jossain siellä, missä ei ole vielä kukaan. Kiire tehdä jotain sellaista, mitä ei tule tekemään. Ehkä elämä onkin jossain siellä odottamassa ottajaansa tai ehkä elämä onkin juuri tässä tarttumassa kiinni. Siitä otteesta niin helposti hiipuu.

Mitä niin kovasti odotat, että samalla unohdat elää?

On aikaa kaikelle, mutta samaan aikaan ei ole aikaa yhtään millekään. Samaan aikaan juoksee viisareiden kanssa kilpaa, odottaa elämältä kaikkea suurta saapuvaksi ja samalla unohtaa elää itse itselleen. Jokainen päivä on uusi päivä. Ja jokaisena uutena päivänä elämä antaa mahdollisuuden elää hieman enemmän.

Elämässä mikään ei ole varmaa. Sen varmemmaksi se ei muutu. Elämä voi kääntää suuntansa. Minä päivänä tahansa. Kaikki oli täysin varmaa. Varmaa oli se, mitä minä haluan ja mihin suuntaan aion elämässäni matkata. Päätin kuitenkin muuttaa elämäni suunnan. Päätin alkaa kulkea kohti tuntematonta. Kohti jollekin toisella täysin mahdotonta. Päätin alkaa elää elämääni muusta maailmasta huolimatta. Miten helppoa se onkaan elämää omaa elämäänsä kaiken muun keskellä. Ei se olekaan, mutta kaikkensa sitä antaa, jotta elämä täysin kokonaisena ottaisi lämpimään syliinsä.

Sen varmemmaksi ei elämä voi muuttua. Mikään muu ei ole varmaa kuin epävarmuus siitä, että jokaisena uutena aamuna elämällä on jotain vieläkin ihmeellisempää tarjota. Jos en koskaan olisi antanut itselleni lupaa elää, olisin yhä odottamassa elämääni saapuvaksi.

On elämäni aika. On unelmieni täyttymisen aika. Silloin kun aloin purkamaan elämääni ruskeista pahvilaatikoista, olin täysin varma siitä, että nyt minä elän juuri siellä ja sitä elämää, mitä minun kuuluukin elää. Elämäni ei ole muiden asettama vaatimus vaan elämäni on minulle itselleni asettama elämys.

Minä valitsin matkata kohti suurinta unelmaani peloista ja epävarmuudesta huolimatta. Matkani määränpää häämöttää jo, mutta samaan aikaan se on kaukana. Silti tiedän, että elämä avasi minulle juuri oikean oven ja jonakin päivänä antaa minun astua sisään.

Tahdo elämältä enemmän. Ja opit löytämään elämäsi suunnan.

Kuvat: Ville Kotimäki

xoxo, Jenna

Kommentit

  • Jasu

    Aivan ihania kuvia! Kehystäisin ton ensimmäisen ♥️

     2

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.