VALIKKO
21.2.2018 10:06

Luovuttaminen ei kuulu sanavarastooni

Se alkoi ala-asteella. Hiihtokilpailuissa. Olin aina viimeinen, mutta en koskaan jättänyt kisaa kesken, vaan paahdoin menemään hiki otsalla maaliin asti. Liikuntatunnilla itkin, kun en osannut kuperkeikkaa. Kotona päätin kuitenkin yrittää niin kauan, että onnistun. Ja minähän onnistuin!

Ala-aste toi minulle paineita. Syviä traumoja, sieltä liikuntatunnilta, mutta ennen kaikkea paineita siitä miltä näyttäisin muiden silmissä. Kun minun piti tehdä kärrynpyörä, pelkäsin niin paljon kun en osannut. Kaikki nauraisivat minulle.

Vähän aikaa sitten oppitunnilla vastasin väärin. Hetken kuulin päässäni naurua ja alemmuuden tunnetta epäonnistumisestani. Hetkeksi koin, miten olisin voinut vain vajota pöydän alle. Kun katsoin tuota hetkeä uudelleen ajatuksieni läpi, huomasin ettei kukaan nauranutkaan minulle. Kukaan ei moittinut minua. Huomasin, että vaikka minä välittäisin siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja vaikka kuinka yrittäisin miellyttää ja onnistua kaikessa, niin lopulta ei kukaan edes huomannut sanojani ja epäonnistumistani.

Se oli helpotus. Ei minun tarvitsekaan olla mitään enempää tai vähempää kenellekään toiselle. Minun tarvitsee olla vain oma itseni ja tehdä niitä asioita, joihin osaamiseni riittää, mutta myös tavoitella niitä asioita, joita en vielä kunnolla hallitse.

Minä niin kovin pelkään epäonnistumista. Minä itse koen epäonnistumiset suurempana kuin pitäisi. Pelkään tuottavani pettymyksen itselleni ja muille ihmisille. Mutta koskaan en ole luovuttanut. Sillä minua ei ole luotu luovuttajaksi.

Monet ihmiset ovat kuitenkin olleet epäuskoisia ja nauraneet unelmilleni. Olen myös sitä itse ollut. Olen miettinyt, että onko tässä elämässä mitään järkeä ja pitäisikö minun työntää pääni ulos vaaleanpunaisesta pilvenhattarasta ja astua oikeaan, kylmään ja pimeään maailmaan. Olen miettinyt tuleeko suurin unelmani koskaan toteutumaan. Tuleeko minusta oikeasti koskaan ravitsemusterapeuttia?

Vielä minä kuitenkin menen eteenpäin. Kolmannen kerran tässä minä olen. Täydellinen visio päässäni saavuttaa unelmani ja parantaa tämä maailma. En vieläkään ole luovuttanut, vaikka en ole päässyt lähellekään maaliviivaa. Minä kuitenkin tiedän, että jossakin se maali on ja jokaikinen päivä olen lähempänä sitä.

Sitä kai kutsutaan jonkinlaiseksi suuremmaksi voimaksi. Kun sisälläni tunnen ja tiedän, missä minun kuuluu olla ja mitä minun kuuluu tehdä. Minun kuuluu yrittää. Antaa kaikkeni. Epäonnistua, jotta onnistuminen tuntuisi ansaitulta. Minun kuuluu elää niin kuin minä itse haluan. Vaikka sitten siellä vaaleanpunaisen pilvenhattaran sisällä, jos se saa minut tuntemaan itseni onnellisemmaksi.

Vaikka matkallani on ollut niitä ihmisiä, jotka eivät ole uskoneet kykyihini tai jotka ovat nauraneet minulle päin naamaa, niin en siltikään halua saavuttaa unelmiani näyttääkseni kenellekään kuinka sisukas olen. Haluan näyttää itselleni, että mitä tahansa elämässä voi saavuttaa, jos vain uskoo itseensä. Vaikka kukaan muu ei uskoisi ja juuri silloin itseensä uskominen on kaikista vaikeinta, niin pitää vain luottaa siihen omaan sisäiseen ääneensä, joka kaikista eniten haluaa onnistua.

Se, etten koskaan voittanut hiihtokilpailuja, ei saanut minua koskaan lopettamaan hiihtämistä. Se, että vastasin väärin tunnilla, ei saanut minua lopettamaan kurssia kesken. Se sai minut entistä motivoituneemmaksi onnistumaan seuraavalla kerralla paremmin. Ja minähän onnistuin!

xoxo, Jenna

Kommentit

  • Nimetön Snalla

    Upee postaus ja kuinka samaistunkin tähän. Mulla ollu muuten sama juttu koulun hiihtokilpailuissa ihanaa et on muitakin samassa tilanteessa ja on upee lukee näin kauniita postauksia❤

     2
    • Jenna

      Ihana kuulla <3 !

       0
  • Nimetön k

    Mulla kans toi hiihtokilpailujuttu 😀 Tsemppiä ja toi on oikee asenne <3

     1
    • Jenna

      Meitähän on sitten monta. 😀 ja kiitos <3

       0
  • Minna Rajala

    Mahtava asenne, pidä tuo! 🙂 Sitä ei koskaan tiedä, miten lähellä onkaan onnistumista, ennen kuin yrittää.

     1
    • Jenna

      Juuri näin se on! 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.