VALIKKO
8.5.2018 19:38

Me kaikki olemme kesken

Keskeneräisyys. Osana ihmistä. Me kaikki olemme kesken keskeneräisessä maailmassa etsimässä elämällemme tarkoitusta, suurempaa syytä, päämäärää. Keskeneräisyys ei lopu kesken. Keskeneräisyys kantaa ja antaa ihmisille mahdollisuuden kasvaa valmiimmaksi.

Ihminen elää keskeneräisyyden keskellä. Milloin ihminen tulee valmiiksi? Ihmisellä on varaa kasvaa päivä päivältä suuremmaksi, paremmaksi ja valmiimmaksi, mutta ihmisestä ei koskaan tule sen täydellisempää kuin tästä maailmasta. On mahdotonta sanoa, kuinka kaikki inhimillinen missään määrin voisi olla täysin valmista.

Toiset ihmiset ovat hyvin kesken. Niin kesken etteivät ymmärrä omaa keskeneräisyyttään. Nämä ihmiset käyttävät aikansa toisten ihmisten aliarvioimiseen. Ihminen, joka ei ymmärrä toisen ihmisen upeutta on ihmisenä vielä niin kesken, että hänellä on aikaa kritisoida muita ihmisiä.

Usein odotamme oikeaa hetkeä saapuvaksi. Usein juoksemme aikaa kiinni. Tässä täysin keskeneräisessä valmiissa maailmassa, mihin meillä on niin kovin kiire? Ei maailma, eikä ihminen enää yhtään sen valmiimmaksi tule kuin jo nyt on. Ihmisellä on vain mahdollisuus kasvuun.

Sotkuisia kyyneleitä, elämänpyörteitä, henkisiä taisteluita, rakkaudenosoituksia, ahdistusta, pelkoa, vihaa ja onnellisuutta – tätä kaikkea kuuluu keskeneräisyyteen. Mitä muutakaan ihminen tuntisi ellei kaikkea tätä? Sanotaan, ettei täydellisessä elämässä ja maailmassa ole vihaa ja pelkoa. Mutta miten oppisimme rakastamaan ja arvostamaan elämäämme ellemme ensin pelkäisi?

Jos sinä saisit olla oma itsesi, kuka olisit?

Toivoisin niin kovasti olevani täysin valmis. Onnellinen, virheetön, ilman kipua ja tuskaa, ilman puristavaa tunnetta kurkunpohjassa, ilman menneisyyden pelkoja ja tulevaisuuden toiveita, toivoisin voivani elää juuri tässä hetkessä, halata jokaista vastaantulijaa ja antaa maailmalle sitä kaikista suurinta rakkautta ja hyvyyttä mitä kannan sisälläni. Toivon todella tätä kaikkea.

En kuitenkaan tule koskaan niin valmiiksi eikä samalla elämäni niin täydelliseksi, että voisin hyppiä vaaleanpunaisesta hattarasta toiseen ilman ainuttakaan ahdistavaa tunnetta. Elämäni ei ole laisinkaan hohdokas, täydellinen tai niin valmis, että uskaltaisin asettaa sen kultaiselle tarjottimelle. Minun sisälläni on paljon särkynyttä, paljon sellaista, mitä en koskaan tule saamaan täysin valmiiksi. Olen täysin keskeneräinen ja erehtyväinen ihminen.

Keskeneräisyys on välillä sellaista, jonka haluaisi haudata kaikkien menetettyjen kyynelten ja onnettomien hymyjen alle. Mutta mitä ihminen olisikaan ilman keskeneräisyyttään?

Keskeneräisyys on kaunista. Ihmisellä on jokaisena päivänä mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja vahvistaa itseään. Vaikkei koskaan tulisi valmiiksi, on silti mahdollisuus tulla paremmaksi ihmiseksi ja antaa itselleen mahdollisuuden rakastaa itseään jokaisena uutena päivänä hieman enemmän.

Ihmisen ei tarvitse olla mitään muuta kuin mitä hän jo on.

Kuvat: Ville Kotimäki

xoxo, Jenna

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.