VALIKKO
13.12.2017 10:30

Mikä tekosyy ajoi minut oikeasti salitaukoon?

Aloitin taas treenaamisen. Tuntuu tosi hyvältä. Tai no ei kovin hyvältä sen jälkeen, kun lihaskivut tulivat ja jalat eivät liikkuneet rappusia ylös eikä alas irvistelemättä. Mutta kuitenkin tuntui hyvältä ja tuntuu edelleen. Siinä kun aloittelin ensimmäistä treeniäni, niin mietin, että mikä syy tai pikemminkin tekosyy sai minut pitämään niin pitkän salitauon.

Kun viimeksi treenasin tosissani ja aktiivisesti, taisi olla huhtikuu. Sen jälkeen en ole oikeastaan aktivoitunut treenaamaan. Keväällä oli pääsykokeet, joihin valmistautuminen vei todella paljon aikaa ja sen minä ymmärrän, että jotkut asiat vain menevät treenaamisen edellä ja yksi niistä on opiskelu ja unelmien jahtaaminen. Tietysti jos olisin aloittanut ajoissa lukemisen, aikaa olisi varmasti jäänyt treenaamiseen. Sitten alkoi kesä ja treenasin vain pyöräilyä. Sitten tuli syksy ja alkoi työharjoittelu ja aikuislukio ja päivät olivat jo valmiiksi niin pitkiä, etten jaksanut ajatella treenaamista. No nyt sitten joulukuun alussa ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa treenaamisen taas.

Huomaan, että suurin tekosyy treenaamattomuudelleni on ollut aika, koska sitä ei ole ollut tarpeeksi, jotta olisin voinut suorittaa kaikkea mielekästä tekemistä. Nyt kuitenkin tuntuu, että asiat helpottavat. Kouluasioita olen saanut päätökseen ja asiat tuntuvat jo paremmilta kuin syksyllä. Nyt ei enää ole niin kova kiire, vaan jopa aikaa ajatella tulevia tapahtumia. On aikaa myös treenata, mikä on ihana asia.

Myös toinen tekosyy, miksi en treenannut oli se, että tulin kipeäksi syksyllä ja sitä flunssaa jatkui todella kauan. Myös siinä samalla stressi lisääntyi ja minun oli todella vaikea koskaan kokonaan parantua. Ja eihän tietenkään kipeänä saa treenata, vaikka aikaa olisikin ollut. Nyt kuitenkin sairaudet ovat tiessään ja stressikin helpottaa.

Jos alkaisin tarkastelemaan tekosyiden sijaan sitä, minkä syiden takia minä en ole ehtinyt treenaamaan, niin en oikeastaan tiedä miksi. Oikeasti sitä aikaa olisi aina tarjolla ja jaksamista myös, jos osaisi keskittää aikaa lepäämiseen ja rentoutumiseen. Mutta kyllä minä ymmärrän, miltä se tuntuu, kun ei aika yksinkertaisesti riitä treenaamiseen. Minä todella toivon, että sellainen loppuu kohdallani nyt. Toivon, ettei aika enää tule treenien tielle, koska saan niistä niin paljon voimaa ja energiaa. Ei ihme ettei enää stressiä ole, kun saa nollata aivoja treenin avulla.

Tekosyitä tulee aina keksittyä, mutta jatkossa yritän löytää syitä, miksi teen tiettyä toimintaa. Haluan pysyä terveenä, joten sille edellytys on, että pitäisin yllä terveellisiä elämäntapoja ja liikkuisin. Haluan myös menestyä koulussa ja saavuttaa unelmani ja se vaatii taas toisenlaista tahtoa ja työtä, jota aion jokaiseen päivääni mahduttaa. Tärkeintä minulle on löytää tasapaino opiskelun ja treenin ympärille, jotta pystyisin nauttimaan molemmista asioista ja tekemään molempia asioita täysillä.

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.