VALIKKO
30.12.2015 16:37

Miksi me haluamme sopia joukkoon?

Kuntosali. Se on minulle kuin toinen koti. En sanoisi, että salilla käyminen on minulle enää harrastus. Se on enemmänkin elämäntapa. Terveelliset elämäntavat ovat osa minun elämääni ja ilman niitä kaikki olisi todella erilaista. Mutta kai tämä innostus jostain lähti? Kyllä vain. Olin henkisesti todella väsynyt elämääni ja fyysisesti en voinut hyvin. Päätin, että teen elämälleni jotain ja kaksi vuotta sitten astuin kuntosalin raskaista ovista sisään ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta ”tavalliseen” elämään. Se jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Mietin todella paljon, että tätäkö todella halusin? Elämä pyörii vain omien treenien ympärillä, ihastelen koko ajan saavutuksiani peilistä, mutta samalla myös löydän itsestäni jatkuvasti parannettavaa ja haluan kehittyä koko ajan enemmän ja enemmän. Tätäkö se todella on? Kilpailen itseni kanssa, enkä koskaan kuitenkaan ole valmis. En ole sopiva. En tule sopimaan joukkoon. Kaiken lisäksi se jatkuva ruokavalion kontrollointi. Syön koko ajan. Vaaka esiin ja lihat tulille! Valkuaista kuluu kuusi kappaletta päivässä. Ei se edes ole nautinnollista. Rahkakin on todella pahaa. Eikä pidä unohtaa lisäravinteita, joita ahdan kurkustani alas toivoen, että jonakin päivänä ne täyttäisivät tehtävänsä. Järjetöntä! Kuka oikeasti jaksaa joka päivä punnita kaikki ruokansa ja varmistaa, että saa oikean määrän kaloreita? Minä. Ruoka ei ole enää nautinto, vaan pelkkää matematiikkaa ja polttoainetta. Kuulostaako tutulta? Luulin, että tulisin paremmaksi ihmiseksi olemalla niinkuin muut. Sitähän minä halusin.

”Mietin todella paljon, että tätäkö todella halusin?”

nbv

Sanoiko joku sinulle joskus, ettet ole sopiva ja sinun pitäisi muuttua samanlaiseksi kuin kaikki salilla heiluvat bikinipeput? Ei minulle ainakaan. Minä itse halusin tulla heidän kaltaisekseen. Ja tekikö iso bikinipeppu minut onnellisemmaksi…? Oikeastaan ei. Ei kukaan tullut taputtamaan minua olkapäälle ja kehunut saavutuksiani. Ei kukaan (paitsi ehkä siskontyttöni, joka ihastelee säälittävää hauistani).

Me elämme maailmassa, jossa kaikessa on kyse ulkonäöstä, mutta samalla yhteiskunta korostaa erilaisuutta. Meistä jokainenhan on ainutlaatuinen yksilö. Miksi minun tai sinun sitten pitäisi yrittää sopia joukkoon? Voimme ihan rohkeasti olla erilaisia.  Milloin edes aloimme puhua kehostamme objektina? Sinä olet sinä, vaikka kuinka yrittäisit muuttaa itseäsi ja aina yhtä arvokas.

Tämä on hullua. Mietin, että pitäisi lopettaa. Jättää salikortti hetkeksi lompakkoon ja elää taas ”normaalisti”. Söisi juuri sitä, mitä itse haluaa ja nauttisi suklaan kermaisesta mausta. Kokeilin sitä, mutta ei se tuntunut hyvältä. Tiedättekö mitä? Vaikka tämä koko fitness homma on todella itsekästä ja painottaa ja painostaa ihmisiä vain ulkonäön hyviin puoliin, niin silti nautin siitä. Pidän siitä lihaskivusta, kun en pääse jalkapäivän jälkeen rappuja ylös. Nautin siitä tunteesta, kun onnistun. Kun saan lisää painoja jalkaprässiin. Ei se ollutkaan niin pinnallista. Minä nautin ja olen onnellinen. Olen onnistunut ja löytänyt jotain mikä sai minut eloon taas.

Mutta miksi me niin kovasti haluamme sopia joukkoon? Oletko juuri tällä hetkellä sellainen, joka olet aina halunnut olla vai teitkö itsestäsi sellaisen, millaiseksi muut ihmiset halusivat sinun tulevan? Kysy sitä tänään itseltäsi. Minusta ei vieläkään ole tullut parempaa ihmistä, ainakaan kuntosalin takia. Mutta sen olen ainakin ymmärtänyt, että olen oppinut arvostamaan itseäni ja tiedän, että olisin riittänyt ilman lihaksiakin.

xoxo, Jenna

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.