VALIKKO
6.11.2018 16:53

Miksi terveellistä ruokaa saa kommentoida, mutta epäterveellinen hyväksytään?

Olen ihmetellyt yhtä asiaa viime aikoina aika paljon. Sitä, kuinka julmia me ihmiset ollaan ja sitä kuinka helposti me kommentoidaan toisten ihmisten elämäntapamuutoksia. No toki me ollaan myös kannustavia ja ihaillaan sitä, kuinka toiset onnistuu ja kuinka me itse myös onnistutaan. Mutta yhdestä asiasta on tehty niin perhanan vaikeaa, nimittäin ravinnosta.

Kun ei enää itsekään tiedä mitä ja miten pitäisi syödä, niin samaan aikaan ei tiedä uskaltaako ruokalautastaan esitellä kenellekään. Joku on aina kommentoimassa. Mielipiteitä on monia eikä kaikki kaikesta ruoasta tykkää, mutta vähän liiankin usein kommentoidaan sitä miltä se toisen ruokalautanen näyttää. Oltiin sitten työpaikalla, kaverin kanssa syömässä tai ihan vain sosiaalisessa mediassa. Se toisen annos ei enää olekaan se parempi kuin oma. Vaan oma on kaikista paras.

Ja kun ihmiset oikein haluavat sitä huomiota ja hyväksyntää niillä omilla ruokavalinnoilla. Eikä siinä mitään. Ihania ja värikkäitä ruoka-annoksia on ihanaa katsella, kunhan sinne kommenttiboksiin ei ilmesty ketään nasevaa pilkunviilaajaa: ”Missä on sun hiilarit? Nyt on porkkanat väärässä asennossa! Miksi syöt leipää?” Hyi. Ja hävettää.

Ja tässä kaikessa hiljaisuudessa kukaan ei koskaan tule kysymään ”Mitä mieltä olette tästä suklaajäätelösipsi kulhostani?”, vaan neuvoja tulee enemmän kuin laki sallii, kun porkkanat on lautasella väärässä asennossa TAI kun niitä ei ole ollenkaan. Kaikki on väärin ja pahaa hyi hyi, paitsi se oman omatunnon silittely herkuilla ja sokerikuorrutteisella rasvalla. Se on okei. Se on sallittua. Se on hyväksyttävää.

Koska ihmisiä me kaikki ollaan ja herkkuja me tarvitaan. Kerran päivässä tai viikossa vähintään. Kaikilla joskus lipsuu. Se on ihan fine. Ei sitä tarvitse millään tavalla hävetä. Kun ei kukaan työpaikan kahvipöydässä koskaan tule sanomaan: ”Otapa vähän porkkanaa, niin tulee hyvä mieli!”, vaan enemmänkin ”Otapa vähän suklaata, niin jaksaa!”. Koska sokeri on fine. Lihavuus on fine. Mutta silti me kovasti halutaan niistä eroon.

Jokaisella on vahva mielipide siitä, miten terveellistä ruokaa pitäisi syödä ja mikä on sitä terveellistä ruokaa. Toiselle se on parsakaali, toiselle voipaketti ja kolmannelle lihapullat ja muussi. Kenellekään ei kuitenkaan ole sen suurempaa mielipidettä, kun puhumme herkuttelusta. Sillä se on hyvä asia. Lisää sokeria, lisää rasvaa, lisää lisäaineita. Siitähän se keho tykkää ja ei tule morkkista, kun saa hieman kannustusta ja tukea.

Me hiljaa hyväksytään nämä asiat, jotka meitä eniten vahingoittavat. Miksi? Miksi me annetaan maailman tehdä niin? Onko ongelmista niin vaikea puhua vai onko kyse vain siitä mihin me ollaan totuttu? Myönnän, minunkin tekee välillä mieli hirveästi karkkia ja silloin sitä on syötävä. Mutta ei siitäkään tarvitse erikseen puolelle maailmaa ilmoittaa. Sillä kyllähän sitä välillä saa nautiskella ja ottaa rennosti. Eikä yksi herkuttelupäivä silloin tällöin kokonaisuutta kaada.

Enkä tarkoita ainoastaan, että me hyväksytään herkuttelu vaan ne huonot elämäntavat: tupakka, alkoholi, liikkumattomuus. Kyllähän kaikki tietää, että tupakka tappaa, mutta ei sitä kukaan enää jaksa valistaa. Eikä alkoholi tietenkään ole hyväksi, mutta silti kaikissa suomalaisissa juhlissa pitää vähintään olla viinipullo pöydässä. Jos joku pyöräilee tai hiihtää työmatkansa, hän on automaattisesti joku urheiluhullu.

Kyllähän näistä asioista ja ongelmista puhutaan, mutta ihminen on niin mukavuudenhaluinen mielihalujensa orja, ettei se paljon vaakakupissa paina, vaikka olisi oma terveys vaakalaudalla. Eikä me ehkä osata ajatella niitä asioita vasta, kun me tajutaan, että nyt pitäisi toimia. Ehkä vasta sitten, kun me ollaan valmiita luopumaan ja ottamaan uutta vastaan.

Asian pointti oli kuitenkin siinä, että pitäisikö meidän keskittyä oikeisiin ongelmiin? For real. Eikä siihen onko juomavedessäni nyt muovia, lihottaako peruna ja onkohan lautasellani oleva possu kasvanut nyt vapaasti gourmetnurmella ja saanut joka ilta silityksiä iltalaulun kera.

Ihmisiä kuolee joka päivä. Tupakkaan. Alkoholiin. Ruokaan. Nälkään. Mielenterveysongelmiin. Ne on niitä maapallon todellisia ongelmia. Olisi meidän aika nostaa pää ulos pussista ja miettiä niitä omia loppuelämän valintoja. Me eletään itsellemme. Eikä kukaan voi sanoa, miten sen kuuluisi mennä. Mutta elämä on aika saakelin lyhyt, joten miksi sen kuluttaisi johonkin sellaiseen yleisesti hyväksyttyyn muottiin, kun yhtä hyvin voisi tehdä jotain merkityksellistä.

Ne oikeat ongelmat on meidän arjessa joka päivä. Ne ongelmat, joista me ei haluta puhua. Kuinka sokeiksi ja järjettömiksi me ollaan tultu sosiaalisen median pyörityksessä.

Tää kuva oikeestaan kiteyttää kaiken sen mitä halusin sanoa.

 

 

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.