VALIKKO
8.11.2017 14:32

Miltä hyvinvointibloggaajan elämä oikeasti näyttää?

Siitä monesti puhutaan, että millainen on oikeasti bloggaajan arki. Kun sosiaalisessa mediassa halutaan luoda itsestä mahdollisimman täydellinen ja hyvä kuva, saattaa silloin moni ajatella onkohan tuon elämä oikeasti tuollaista. Minä kyllä haluan pitää sosiaalisen median kanavat aitoina ja olla sellainen kuin olen. On vain tietysti olemassa tiettyjä asioita, joita saatan hieman kaunistella ja väärennellä. Tässä nyt sitten tulee totuus kaikkien nähtäväksi. Miltä se hyvinvointibloggaajan elämä oikeasti näyttää!

Ensinnäkin lihaksikkaat kuvat. Kaikkihan riippuu aina valosta ja asennosta ja siitä onko treenannut ennen kuvan ottamista vai ei. Eihän kukaan nyt kävele tuolla kadulla jatkuva pumppi päällä, vaikka olisi kuinka lihaskimppu. Niitä lihaksia kyllä pitää herätellä, jotta ne saa näkyville. Joten tässä on vertailukuvat kun olen normaalisti ja kun taas olen säätänyt valoja ja olen erilaisessa asennossa.

Sitten niihin ruokakuviin. Yleensä minulla tälläisiä kauniita ja siroja kuvia, joissa on nyrkin kokoinen annos ruokaa, vaikka todellisuudessa syön kaksi kertaa enemmän kuin ne kuvat, joita postaan. Koska minä olen iso ihminen, joka tarvitsee paljon ruokaa kasvaakseen. Toinen kuva kertoo hieman paremmin siitä, että lautanen oikeasti on ääriään myöten täynnä safkaa. Joskus joudun jopa käyttämään salaattikulhoa, koska lautaset ovat vain yksinkertaisesti liian pieniä. Mutta miksi lisään niitä pieniä annoksia? Koska ne näyttävät kuvissa vain paremmalta.

Ja entäs sitten, kun mennään ulos syömään? Valitsen kauniin annoksen, jossa on paljon rehuja päällä, jotta kukaan ei näe, että minä herkuttelisin tai söisin jotain epäterveellistä. Tässä ensimmäisessä annoksessa on oikeasti lammasburgeria ja ranskalaisia, mutta eikö näytä terveelliseltä? Todellisuudessa se homma saattaa olla niin, että menen vain rehdisti salin jälkeen kebabille eikä annoksessa ole kuin majoneesissa dipatut rehut.

Salin jälkeiset selfiet. Todellisuudessa se tilanne näyttää tältä aina sen treenin jälkeen. Olen aina hiestä märkänä, tukka sekaisin, naama punaisena ja ilme on irvistävä hymy.  Hetken kun siinä rauhoittuu, niin voi ottaa sen kauniin hymyilevän selfien, jossa ei näy hikeä ja hiuksetkin on täydellisesti laitettu.

Tämä nyt oli ehkä hieman taas kärjistettyä kuvaa elämästäni, mutta tällaista se arki välillä on. En aina välttämättä halua postata sinne sosiaaliseen mediaan itsestäni sitä kamalaa saliselfietä tai kebabannostani. Joten vaikka kuvani sosiaalisessa mediassa olisivat iloisia, niin kyllä minuun aika perkulesti sattuu sen salitreenin jälkeen. Kun iloisesti kuvissa jumppailen tai venyttelen, niin siitä on ilo kaukana. Ja siitä on ilo todellakin kaukana, kun koko keho on aivan tukossa ja edes kättä ei saa nostettua ylös. Ja kyllä sellaisina viiden aikaan ylös aamuina, sitä ei välttämättä halua lähteä salille, mutta kyllä sen kuitenkin tekee. Eikä ne rehut oikein aina maistu tai varsinkaan se rahka suoraan purkista. Mutta tämä elämäntyyli on kuitenkin sellaista, josta pidän.

Ja älkää nyt huolestuko, en minä kuitenkaan siellä kebabilla joka treenin jälkeen käy. Se oli yksi ainoa kerta ja sen annoksen jälkeen jäi vielä nälkä, joten piti sitten pyöräyttää perään vielä terveellinen smoothie.

xoxo, Jenna

Kommentit

  • Jasu

    Tämmöset postaukset on kyl hauskoja! Se kuuluisa ”bloggaajanglamour” saa ihan uuden merkityksen :’D

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.