VALIKKO
30.4.2018 10:36

Miltä tuntuu palata treenin pariin vuoden tauon jälkeen?

Siitä alkaa olla jo vuosi. Kun opiskelut menivät treenaamisen ja oman hyvinvoinnin edelle. Kun jostain kumman syystä halusin niin kovasti taistella tietäni suurimman unelmani eteen. Mutta hyvä on. Hyväksytään se tekosyyksi tällä kertaa. Miltä se sitten tuntuu pikku hiljaa alkaa taas elämään itselleen?

Henkisesti tämä kokonainen vuosi on ollut rankka. Syksyllä aloitin opinnot uudessa koulussa ja oppimista oli aivan valtavasti. Paperilla se kaikki näytti täysin helpolta hommalta. Olin samaan aikaan kolmessa koulussa. Kun siihen yhtälöön lisättiin vielä kaikenmaailman kissanristiäiset ja koiranhautajaiset, olin aivan poikki. Se tosiaan oli helpommin sanottu kuin tehty. Sitä otti liian suuren palan purtavaksi eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa.

Nyt suurin osa tuosta taakasta on takana päin. Kaksi vuotta sitten aloittamani koulu on papereita vaille valmis ja pääsykokeet ovat jo kolmen viikon päästä. Lisäksi sain unelmieni työpaikan, joten enää ei tarvitse siitäkään huolehtia. En tiedä milloin ehdin huokaisemaan helpotuksesta tai ihan vain hengittämään, mutta kyllä se elämä on mennyt ihan näin nopealla pikajuoksulla tässä viimeiset kaksitoista kuukautta. Mitä nyt diagnoosi kertoo aivosumusta, kuukauden kestääneestä elohiirestä silmässä, ylikierroksilla kulkevista aivoista, väsyneestä mielestä, polttelevan kipeistä niskakivuista, muistihäiriöistä ja kroonisesta stressitilasta. Sitä vain yrittää jatkuvasti painaa eteenpäin ja kertoa olevansa okei. Ei kai sitä elämässä muutakaan voi?

Mutta jossakin elämänsä vaiheessa sitä vain täytyy katsoa itseään peiliin ja todeta tarvitsevansa itseään. On aika palauttaa itsensä takaisin maan pinnalle. Aika antaa aikaa myös itselleen. On taas aikaa palata treenien pariin ja antaa hetkeksi koko maailman vain pysähtyä. Treenit ovat sellaista aikaa, kun saan vain antaa ajatuksieni nollaantua ja saan vain olla. Minun ei tarvitse miettiä yhtään mitään tai ketään.

Pikkuhiljaa sitä taas on päässyt treenirutiineihin takaisin kiinni. Olen löytänyt myös uuden treenimuodon: nyrkkeilyn. Se purkaa yllättävän paljon sisälle patoutunutta stressiä, ahdistusta ja negatiivisten tunteiden möykkymyrskyä. En olisi koskaan uskonut miten säkin hakkaaminen voi tuoda niin vapaan ja rentouttavan tunteen! Hyvästi kasvohieronnat, minä aion jatkossa rentoutua hakkaamalla!

Mitä voimatasoihin ja lihaksiin tulee, sitä luulee edelleen olevansa yhtä vahva kuin oli kuukausia sitten, mutta ei aivan. Mutta joskus sitä täytyy aloittaa täysin alusta, jotta pääsisi takaisin huipulle. Niin pitkän aikaa, kun on ollut treenaamatta ei edes tule muistaneeksi sitä hyvänolon tunnetta minkä treenista saa. Onneksi sitä saa taas kunnon kulauksina. Minä todella nautin, kun voin taas treenata ja annan siihen aikaa.

Olen myös yllättävän hyvin palautunut treeneistä, vaikka ajattelin, että käteni ja jalkani eivät tule nousemaan treenien jälkeen. Ajattelin ensin, että kun kaikkeen tähän myllerrykseen vielä saadaan lisäksi treenaaminen ja treenikivut, vedän itseni aivan piippuun asti ja pohjalle. Mutta päinvastoin. Nautin elämästäni taas uudella tavalla. Pikku hiljaa myös aivosumu alkaa väistyä ja elämä alkaa taas tuntua elämisen arvoiselta. Se on aina niin pienistä asioista kiinni. Ihan vain jo sen asian myöntäminen, hyväksyminen ja ääneen sanominen antaa vapauden vapautua kahleista. Minä en ole voinut hyvin pitkään aikaan, mutta nyt alan pikku hiljaa taas voimaan hieman paremmin.

Treenaaminen on tietyllä tavalla tapani paeta elämää, mutta samalla se antaa minulle syyn elää elämääni juuri oikealla tavalla. Olen kiitollinen terveestä kehostani, jota saan liikuttaa ja siitä, että alan taas arvostamaan kehoani ja antamaan sille ansaitsemaansa kohtelua. Se ei ole aina itsestäänselvyys, mutta haluan kovasti parantua henkisesti ja voida hyvin.

Toisinaan sitä tekee elämässä valintoja, jotka jälkeenpäin saattavat tuntua vääriltä. Mutta sellaista se elämä on. Epäonnistumiset opettavat ja antavat oikean suunnan tulevalle elämälle. Ehkä jatkossa minä ainakin yritän antaa itselleni enemmän aikaa ennen kuin teen kaikkea muuta, jolla loppujen lopuksi on pieni merkitys hyvinvoinnilleni.

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.