VALIKKO
9.5.2017 19:34

Miten ihminen oppisi rakastamaan itseään?

Tapaan päivittäin niitä naisia ja myös miehiä, jotka ovat epävarmoja omasta olemuksesta. Ja yksi niistä ihmisistä tuijottaa joka päivä minua peilistä. Minä olen joskus todella epävarma siitä, mitä teen, omasta paikasta maailmassa, omasta ulkonäöstä ja omasta riittämättömyydestä. Vaikka olen kulkenut pitkän matkan siihen pisteeseen, että peilistä katsoo omasta mielestä upea ja kaunis nainen, niin silti on niitä päiviä, kun omassa olemuksessa näkee vaan heikkoja puolia. Ja silloin sitä itseltään kysyy: ”Milloin oppisin täysin rakastamaan itseäni?”


Ihmisen on vaikea hyväksyä omaa itseään. Meidän on vaikea pitää itsestämme sellaisena kuin olemme. Valitamme rypyistä kasvoilla ja selluliitistä jaloissa. Haluamme peittää kauniit kasvomme meikin taakse ja peittää suru ja ahdistus sen pirteän hymyn taakse, mistä kukaan ei sitä tule näkemään. Emme halua kohdata oikeita tunteitamme, vaan pidämme ne piilossa niin omalta mieleltä kuin muilta ihmisiltä. Haluamme koko ajan laihduttaa ja kasvattaa lihasta, syödä superfoodeja, joogata, meditoida, olla menestyviä ja samaan aikaan onnellisia. Koko ajan haluamme niin paljon heti ja nyt kerralla.


Mutta mitä enemmän me peitämme omia heikkouksiamme, sitä sokeammaksi me tulemme. Me emme uskalla olla aitoa. Me emme halua olla vain ihmisiä. Haluamme olla jotain enemmän. Meille ei riitä vain se oma peilikuva, sieltä pitäisi katsoa joku aivan toinen. Jos ihminen jatkuvasti vain haluaa piilottaa virheensä, hän ei koskaan tule rakastamaan oikeaa minäänsä. Me sokaistumme sille, mitä meidän kuuluisi olla ja mitä me olemme. Näemme jotain, mikä on luotu mielikuva meistä, mutta emme näe todellista minää sen kaiken kuoren alla.

Ihmiset, älkää piiloutuko. Tulkaa esiin. Olkaa aitoja. Olkaa sellaisia kuin olette kenestäkään muusta välittämättä. Ei meidän jokaisen tarvitse olla samanlainen kuin toinen. Sillä jokainen ihminen on yhtä upea. Yhtä arvokas. Ja jokainen ihminen on riittävä.

Tiedän, se on vaikeaa ymmärtää ja siihen voi vain opetella. Mutta jos vielä jonakin päivänä sitä katsoisi peiliin ja toteaisi: ”Minä vain riitän tässä ja nyt juuri tällaisena kuin olen.” Se vasta olisi ihanaa.

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.