VALIKKO
12.4.2017 10:21

Muutoskuvina minun kanankoivet

Tämä postaus ei millään tavalla liity ruokaan, vaikka otsikon perusteella voisit ehkä niin luulla. Nimittäin nyt haluan puhua minun jaloistani ja kaikesta kovasta työstä sen takana. Yksi päivä Facebookissa jaoin jo tämän tarinan, mutta ajattelin nyt hieman syvemmin kirjoitella siitä tänne blogin puolelle.

Jos nyt vaikka aloitetaan ihan alusta. Olen aina ollut todella laiha ja tikku ihminen. Olen toisaalta ollut sujut sen asian kanssa, mutta joskus on tullut kommentteja siitä, että olen liian ruipelo ja muodoton. Ei muiden mielipiteet ole oikeastaan koskaan syvälle kolahtanut, mutta kyllä niitä tietysti joskus on miettinyt. Kun on ollut se tyttö, jolla ei oikeastaan ollut takamusta eikä rintoja eikä oikeastaan mitään.

Asiaan tuli muutos, kun muutama vuosi sitten aloitin salilla käymisen ehkä osaksi senkin takia, että halusin tulla vahvemmaksi. Siinä alussa kehitys on aina todella nopeaa ja minäkin näin itseni lihaksikkaana heti muutamien viikkojen jälkeen. En tiedä valehteliko peilit vai silmäni, mutta peilistäni näin pienet hauiksen alkuni ja lihaksikkaat jalkani ja kasvavan sixpackin. Se oli suuri itsetunnon kohotus. Tuosta ensimmäisestä kuvasta on pari vuotta ja silloin kuvittelin olevani kovassa kunnossa. Ajattelin, että tuo on se kunto mitä tavoittelen.

Mutta tässä vuosien mittaan olen oppinut asioista todella paljon ja kokeillut ihan kaikenlaista. Olen yrittänyt löytää sopivaa tapaa treenata ja syödä ties kenen ohjelmilla. Olen etsinyt tietoa netistä ja olettanut, että kun treenaan ja syön kuin joku tikissä oleva fitnessmimmi, niin minusta tulee aivan samanlainen. Mutta kaikkien niiden yritysten jälkeen, en ole näyttänyt samalta. Olen kai joka kerta epäonnistunut? Tai sitten en vain ole ymmärtänyt, että minun kehoni toimii täysin eri tavalla kuin kenenkään muun.

Ajatukset omasta kropasta ovat muuttuneet positiiviseen ja terveeseen suuntaan. Ruuasta on tullut enemmän kuin polttoainetta ja liikunnasta kokonaisvaltaisesti hyvänolon lähde. Toinen kuva on otettu tänä keväänä ja ainakin itse huomaan muutoksen parempaan. Vielä minulla on matkaa ja haluankin kehittyä koko ajan. Mutta nyt kun katson itseäni peilistä, niin voin oikeasti sanoa, että tämä on hyvä tavoite. Minun pyllyssäni on rasvaa ja lihaksia, mutta ei se minua haittaa. Sitä se kunnon takamus vaatii. Enkä edes välttämättä haluaisi vain sellaisia jalkoja, jotka ovat pelkkää lihasta ja suonia.

Olen oppinut tämän matkan aikana paljon itsestäni ja kehostani. Minun kehoni on luonnostaan hoikka ja lihasta on vaikea kasvattaa. Mutta minä en ole antanut periksi, vaan olen tehnyt töitä kunnolla. Olen löytänyt itse oman tapani liikkua ja syödä ja huomannut, että se on toiminut paremmin kuin kenenkään muun matkiminen. Se tässä maailmassa on vähän sekaisin, kun ihmiset luulee, että kaikki toimii kaikilla. Mutta jokaisen pitäisi löytää se oma juttu ja oppia tuntemaan oma kehonsa. Sitä kautta niitä saavutuksia tulee.

Kehosta kannattaa pitää huolta. Siinä elää kuitenkin aina. <3

Ps. Minulla on housut ihan molemmissa kuvissa, jos ei näytä siltä.

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.