VALIKKO
11.1.2018 10:40

Täydellinen kiiltokuvapelle

Meillä jokaisella on kiiltokuva. Meistä jokainen haluaa olla enemmän tai vähemmän täydellinen. Toisilla täydellisyys näkyy opiskelussa, toisilla harrastuksissa, toisilla sosiaalisen median kuvissa, toisilla ulkonäössä ja toisilla käyttäytymisessä. Meistä jokainen haluaa ymmärrettävästi olla jossakin asiassa todella hyvä, mutta onko liiallinen täydellisyyden tavoittelu mennyt jo nykyisessä yhteiskunnassa liian pitkälle? On aika helppoa olla jotain mitä ei todellisuudessa ole, mutta vaikeampaa on oikeasti katsoa itseään peilistä, hyväksyä keskeneräisyytensä ja olla juuri sellainen kuin on.

Tässä yhteiskunnassa on hyvin vaikea oppia tuntemaan ihmisyyttään ja itseään, kun media syöttää jatkuvasti mielikuvia siitä millaisia ihmisten pitäisi olla. Kaikkien pitäisi käydä kuntosalilla, syödä terveellisesti, näyttää todella hyvältä, opiskella, käydä töissä, olla tehokkaita duracell-pupuja, älykkäitä, asiantuntijoita ja onnellisia koko ajan. Omaa kärsimystään ja omia huonoja päiviään ei ole suotavaa näyttää. Elämän täytyy olla yhtä kulutusjuhlaa ja onnistumista onnistumisen perään ja mistään muusta ei puhutakaan kuin kaikesta siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi ja hyvinvoivaksi.

Milloin ihminen unohti olevansa kuitenkin vain ihminen? Ihminen, joka kärsii. Ihminen, jonka on tarkoitus myös epäonnistua. Ihminen, jota vituttaa joskus aivan helvetisti. Ihminen, joka ei vain pysty suorittamaan kaikkea ja olla kaikkialla samaan aikaan ja vielä samaan aikaan olla todella onnellinen. Ihmistä ei ole luotu koneeksi. Ei ihmistä ole luotu täydelliseksi kiiltokuvaksi, jonka elämä on AINA yhtä auringonpaistetta.

Asioista on vaikea enää puhua niiden oikeilla nimillä. Mutta se, että uskaltaa kohdata omat tunteensa on rikkaus eikä häpeä. Eikä se tarkoita sitä, että jos epäonnistuu on todella huono. Eikä myöskään kärsimyksen esille tuominen tarkoita sitä, että ihminen haluaisi vain huomiota ja sääliä. Ilo ja suru ovat osa ihmisyyttä. Samoin viha ja rakkaus. Ihminen kuitenkin tuntee myös kaikkea muutakin kuin vain iloa. Ihmisellä on myös muitakin ilmeitä kuin pelkkä hymy. Me vain niin harvoin niitä jaamme.

Median painostuksen lisäksi ihmisen suorittamispaineet liittyvät myös vahvasti muiden ihmisten miellyttämiseen. Uskon, että monet nuoret kokevat, että heidän tulee saada vanhempansa ylpeiksi ja onhan se todella hyvä syy ja saavutus. Mutta ei se ylpeys välttämättä vaadi sitä, että jokaisesta pienestä tytöstä pitäisi tulla isona lääkäri tai asianajaja. Ei mikään ammatti saisi tuoda ihmiselle yhtään sen suurempaa arvoa kuin rahakaan. Mutta valitettavasti se on totuus. Toiset ihmiset kokevat, että he saavat enemmän arvostusta osakseen, kun he ovat korkeasti koulutettuja ja heillä on oikeus tuntea niin. Mutta jos ainoa motiivi on saada muilta arvostusta opiskelupaikkaa etsiessä, niin onko silloin unohdettu omat tarpeet, oma kunnioitus ja arvostus itseään kohtaan?

Jos ihmisellä on aina pakonomainen tarve kuunnella vain muiden ohjeita omaa elämää suunnitellessa, niin kenen elämää se silloin todellisuudessa on? Vaikka medialla ja muiden mielipiteillä on suurempi arvo kuin sillä, millainen ihminen peilistä oikeasti katsoo, niin haluaako silloin ihminen jatkaa loputtomasti vain oman kiiltokuvansa kiilottamista vai uskaltaako hän jonakin päivänä rikkoa sen ja paljastaa heikkoutensa ja hyväksyä itsensä?

Ihminen elää liikaa ajatellen sitä, mitä hänen kuuluisi tulevaisuudessa olla kuin sitä, että hän keskittyisi itsensä ja omien voimavarojen kehittämiseen tässä hetkessä. Olisi niin hienoa, jos silloin tulevaisuudessa olisi saavuttanut niin paljon sitä sun tätä, mutta mitä jos oikeasti tekisi juuri niitä asioita, joita haluaisi ja voisi tehdä jo tänään? Asiat ja saavutukset eivät tule ajatuksen voimalla, ne pitää hakea. Eikö elämä olisi silloin, jos ei ajattelisi liikaa jo omia eläkepäiviään vaan eläisi juuri tässä hetkessä ajatellen, miten tänään voisi tehdä parhaansa oman elämänsä suhteen.

Mieti hetki, että miksi haluat miellyttää muita niin paljon? Mitkä ovat ne todelliset syyt, jotka ajavat sinua siihen? Miksi et voisi lähteä seuraamaan omaa polkuasi ja etsimään itseäsi? Kun ajattelet tätä asiaa, voit ehkä huomata ettei kukaan varmasti koskaan tule antamaan sinulle palkintoa siitä, miten olet koko elämäsi miellyttänyt muita ja elänyt vain muiden ehdoilla. Sellaista palkintoa ei olekaan. Sinä voit kuitenkin jatkaa muiden ihmisten miellyttämistä, mutta se ei poista sitä tosi asiaa, että vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi ja onnistujaksi.

Olen miellyttänyt ja kiillottanut omaa kiiltokuvaani niin kauan, että loppujen lopuksi tajusin etten tule saavuttamaan sillä yhtään mitään, jolla olisi itselleni oikeasti mitään merkitystä. Päätin jatkaa oman elämäni ja itseni etsimistä muiden mielipiteistä huolimatta ja voin sanoa, että olen nyt oikeasti onnellisempi kuin koskaan ennen. Kyllä kärsimys on osa elämääni, mutta minä itse päätän miten paljon annan sille elämässäni valtaa.

Sinä itse lopulta päätät millaisen kuvan annat itsestäsi maailmalle ja sinä itse päätät mitä elämässäsi haluat tehdä. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää. Minä kuitenkin kysyn sinulta: haluatko olla täydellinen kiiltokuvapelle vai oikea ihminen?

Lue myös nämä:

Olenko sitä mitä haluan maailmalle näyttää?

Miltä hyvinvointibloggaajan elämä oikeasti näyttää?

xoxo, Jenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.