VALIKKO
31.1.2016 11:51

Tietämättään alkoholisoitunut

Se on se päivä, kun ihminen pääsee aikuisuuden kynnykselle ja on virallisesti täysi-ikäinen. Pääsee ensimmäisen kerran maistamaan sitä kuuluisaa alkoholia, joka aiheuttaa eufoorisia kokemuksia, sydämen tykytyksiä. Sen avulla saa koko kehon nauramaan ja tanssimaan. Silloin keho ja sielu on kokonaan erillisiä osia toisistaan. Niin minulle kerrottiin. Kaikki esteet katoavat. Silloin on täysin vapaa tanssimaan baarin pöydän päällä, kunnes portsari ohjaa sinut jatkamaan tanssimista kadun kulmalle. Alkoholi. Joka aiheuttaa avioeroja, riitoja, pikkuisten teiniprinsessojen draamoja, irtosuhteita. Miksi se oli ensimmäisen kerran, niin hieno juttu? Se oli maailma, joka johti helvettiin.

Minusta tuli tietämättäni alkoholisoitunut siihen maailmaan, jossa viina oli helpotus kaikkeen. Joka viikonloppu oli pakko päästä taas juomaan ”vain yhdet” ja tanssimaan itsensä hikiseksi. Oli kiire juoda. Elämähän olisi saattanut loppua jossain vaiheessa. Se oli helpotus elämän suuressa arjessa. Se oli aina muka niin ansaittua. ”Eihän yksi viinilasi ole haitaksi”. Ja kaikki kävi niin helposti. Meni baaritiskille roikkumaan ystävien kanssa ja ympärillä oli lauma miehiä tarjoamassa juomia. Eihän sitä voinut kukaan vastustaa. Ilmaista juomaa! En halua edes tietää, kuinka paljon baarilaskut olisivat omassa pussissa painaneet. Huumaavat tanssit toisten lantioita vasten ja viettelevät katseet ympärillä tuntuivat oikealta paikalta, missä minun kuului olla. Mutta sitten viina teki vihaiseksi ja surulliseksi. Alkoholi. Se aiheutti vain krapulan. Pienen teiniprinsessan turhaa draamaa kello neljän aikaan nakkikioskin nurkilla.

IMG_20150321_012142

Elokuu. Vihdoin tiedostin sen. Alkoholi oli vienyt minut mukanaan. Tahdoin kuulua siihen porukkaan, jotka viettivät aikaa baarissa hengailen. Enhän minä ollut sellainen ennen. Vain se yksi päivä muutti minua. Kun minä ja alkoholi tapasimme. Se oli niin houkuttelevaa joka ainoa kerta. Alkoholi oli kuitenkin rikkonut monta suhdetta minun ympärilläni. En tahtonut itse rikkoa ketään. En halunnut tuhota enää kehoani. Laitoin viinipullon kiinni, enkä ole sitä sen jälkeen avannut.

Monta kertaa olisi tehnyt mieli ottaa ja lähteä. Olla vain yhden kerran yökerhon pimeissä pyörteissä kenenkään tietämättä. Tanssia ja nauttia siitä menetetystä elämästä, joka oli tuonut minulle niin paljon. Eihän se olisi ollut keneltäkään pois. Paitsi itseltäni. Riippuvuus on petollista. Ihmiset eivät suhtautuneet minuun enää kuin aikuiseen. ”Eihän kukaan täysi-ikäinen voi olla absolutisti?” Olisin halunnut olla muille mieliksi. Tulla hyväksytyksi viinanhuuruikseksi naiseksi. Palata takaisin eufooriseen helvettiin.

Siitä on kohta puoli vuotta. Minun ei edes tee mieli mennä takaisin siihen hurmokselliseen elämään, jossa kaikki ahdistava stressi poistuisi edes hetkeksi. En tiedä haluanko edes koskaan ystävystyä alkoholin kanssa enää. Olen pärjännyt todella hyvin ilmankin. Nyt on se päivä, jolloin maailma tuntuu juuri niin eufooriselta kuin silloin ennen. Enkä ole juonut tippaakaan viinaa. Olen alkoholisoitunut elämästä. Sen virtaavasta voimasta, joka saa minun koko kehoni hymyilemään.

Ps. Otsikko on harhaanjohtava – en ollut alkoholisti vaan alkoholisoitunut elämääni alkoholin kanssa.

 

xoxo, Jenna

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Sukuvika tommonen. Opettelis ihmiset sanomaan vaan ”ei” niin ois kaikki kunnossa.

     0
      • Nimetön Nimetön

        Janosin tuota samaa iloa, rohkeutta ja itsensä arvostamista kirjoituksestasi jota itsekin olen kokenut! Tosin paljon vanhempana, kuin sinä. Alkoholi tuntui tuovan levitystä, jonka vaikutuksesta pysyin jollain lailla onnellisena. Mutta todellisuus ja kaikki hyvä katosi. Nyt on vuosi päätöksestä kun jätin alkoholin kokonaan pois. Päätöksessä myös pysyn. Yhtään juomatonta tippaakaan en ole katunut. Raikkaita juomia ilman alkoholia janoon ja seurusteluun löytyy.

         0
        • Jenna

          Tosi kiva kuulla, että oot päättänyt olla ilman alkoholia!:) <3

           0
  • Korkin itsekin kiinni laittanut

    Aivan yleistä (vaikkakin valitettavaa), että juuri täysikäistyneillä ”lähtee käsistä” ja kyse on enemmänkin sosiaalisesta paineesta ja riippuvuudesta hyväksyntään yms. Alkoholisoitumista on istua keskiviikkona omassa huoneessa ja juoda pullo alkon halvinta viiniä, koska kädet tärisevät, ei pysty olemaan ja on pakko. Tätä helvettiä joka päivä. Sitä on alkoholismi, jota kellekkään ei ikinä toivoisi. Mahtavaa että olet laittanut korkin kiinni, aikuisuutta nimenomaan on tehdä omia valintoja ja pitää niistä kiinni.

     0
    • Jenna Hokkanen

      Se on kyllä täysin totta.. ja vielä niin nuorena ihmiset aloittaa.. :/ jos alkoholia haluaa käyttää, niin sivistyneesti. Tämä suomalainen ”kännikulttuuri” on ihan mahdotonta.
      Ja niinpä :/ todellakin toivon, että alkoholistit sais apua ja pääsis viinasta eroon! Se on ikävää, kun kaikki menee ympäriltä siinä samassa..

       0
  • Aki

    Kun itse täysi-ikäistyin, lähti meno vähän käsistä. Tuli juostua yöelämässä turhankin paljon. Kavereita täytti vuosia ja oli luonnollista lähteä heitä juhlimaan. Silloin oli tunne, että ”pakko päästä”. Sittemmin se uutuudenviehätys hälveni koko touhusta, kun se oli niin arkipäiväistä. Nyt ei ole sellaista pakon tunnetta päästä sinne yökerhon pimeään, lähinnä toive päästä ystävien kanssa viettämään iltaa. Tietysti tavataan ystävien kanssa kahvikupposenkin äärellä, mutta on siinä baarireissussa oma erilaisuutensa kaikkine kommelluksineen.

    Sä oot kuitenkin tehny hyvän päätöksen. Ja jokaisen pitäis osata sitä kunnioittaa.

     0
    • Jenna Hokkanen

      Juu, se tuntuu olevan vähän tarttuva tauti, että alkoholi alkaa maistua usein, kun 18 täyttää.. Ja hyvä pointti sulla toi, että se alkaa olee arkipäiväistä. Senki takia mullaki siitä lähti hohto. Mut kiitos kommentista & kannustuksesta 🙂

       0
  • Nimetön e.p

    Tää teksti vois olla mun kynästä. Olin aikoinaan samassa tilanteessa että juominen kiinnosti ja kaljaa piti aina perjantaisin saada, vaikka olin vasta 16 -vuotias.

    Noh, elämä opetti ja pari kertaa tuli vedettyä sellaset perseet että maine ja kukkaro kärsi omatunnosta puhumattakaan. Nuoruuden tyhmyyttä kai? Kännissä on kiva heilua ja unohtaa kaikki arjen murheet, ei sitä voi kukaan kieltää. Kaikella on kuitenkin hintansa. Nyt kun ikää on 18 ja elämän viisautta karttunut, on alkoholi jäänyt kokonaan pois (kohta 6kk täysin kuivilla). Iloa elämään pitää löytää muualta kuin ässän kaljahyllyltä tai alkosta. Pahinta mitä voi tehdä, on laiminlyödä ne oikeat elämään sisältöä tuovat asiat, kuten harrastukset, perhe, ystävät jne. Humala kestää hetken ja päättyy morkkikseen, krapulaan ja kauhunhetkiin tilitietoja katsellessa seuraavana aamuna, mutta ystäviä ja harrastuksia ei kukaan sinulta vie pois.

     0
    • Jenna Hokkanen

      Onhan se vähän niin, että nuorena pitää ja haluaa kokeilla vähän kaikenlaista! Mutta virheistä kyllä oppii (tai ainakin pitäisi oppia) 😀 🙂
      Mut tosi kiva kuulla sun tarinas ja tsemppiä kovasti jatkoon, että pysyy pullon korkki kii! 🙂 ja läheiset ihmiset ympärillä on aina tärkeitä <3

       0
  • Mallimaija

    Asiaaa ! Samaistun aivan täysin!! Mahtavaa, että oot tajunnu mikä tekee sut onnelliseks 🙂

     0
  • Kuppilan täti

    Täällä meillä Suomessa on tehty alkoholista niin ihmeellinen ja mystinen asia, joka yritetään piilottaa lapsilta mahdollisimman hyvin. Ei ole ihmekään, että lähtee vähän lapasesta sitten, kun saa sen luvan vihdoinkin! Mitä mieltä olette, olisiko lähtenyt yhtä lapasesta, jos koko alkoholi olisi ollut arkipäiväisempää ja vaikka viinilasi ruokapöydässä yhtä normaalia, kuin maidon juominen?

     0
    • Jenna

      Totta puhut..En kyllä yhtään osaa vastata kysymykseen. Varmaankin. Onhan se monissa maissa tuttua, että viiniä juodaan sivistyneesti ruokailun yhteydessä eikä siellä humalanhakuinen juominen ole niin tuttua kuin Suomessa.

       0
    • Ksenia

      Ainakin jos omasta kokemuksestani ajattelen asiaa, niin olen ihan samaa mieltä Kuppilan tädin kanssa..meillä kotona oli nimittäin hyvin löysä alkoholipolitiikka.

      Omat vanhempani ilmoittivat mulle, kun tulin teini-ikäiseksi, että mieluummin ns. pöydän ääressä, kuin nurkan takana. Kotona sain viikonloppuisin juoda lasillisen tai pari viiniä ruoan kanssa. Taikka lauantaisiideri/bisse saunan jälkeen oli sallittu. Ensimmäiset kunnon kännini vedin kotona vanhempieni kanssa ja krapulassa möngersin aamulla äidin viereen nukkumaan 😀 Jos olin menossa ystävieni kanssa kaupungille, porukat saattoivat ostaa minulle yhden tai pari siideriä.

      Joinko koskaan vanhemmiltani salaa? En. Minun ei tarvinnut. Vedinkö koskaan teini-ikäisenä kunnon puistokännejä salaa ostetulla viinalla? En, koska minun ei tarvinnut. Yksi tärkeimmistä syistä siihen oli, että tajusin miten paljon vapautta minulle annetaan ja miten minuun luotetaan tässä asiassa. Ja sen luottamuksen pettäminen, ai saamari ois tuntunut pahalta. Ja sitten se psykologinen juttu, kielletty hedelmä kiinnostaa ihan aina. Ja mun tapauksessa, kun se ei ollut kielletty niin ei se enää niin paljoa kiinnostanutkaan.

      Tuo alkoholin ostaminen alaikäiselle on aina juttu, mikä saa aikaan keskustelua. Ja ainakin omat vanhempani selittivät asian ihan sillä, etteivät he ole sinisilmäisiä. Jos nuori haluaa alkoholia, niin aina löytyy joku keino saada alkoholia. Riskinä on tosin (nuoruutenikoti on itärajalla) että se halvemmalla saatu ”pimeä”viina onkin sitten jotain aivan muuta ku puhdasta tavaraa. Joten he mieluummin ostivat minulle ne pari siideriä. 😀

      Apua tästä tuli pitkä, mutta näin siis oma kokemus tästä 🙂

       0
      • Jenna Hokkanen

        Kiitos sun tarinasta!! :))
        Toi on kyllä niin totta, että kielletty hedelmä kiehtoo aina, vaikka itse 18-vuotiaana teinkin sen ihan laillisesti 😀

         0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.