VALIKKO
25.5.2018 09:52

Kasvain, miltä se tuntuu?

Aurinko paistaa ja on lämmin, mutta aiheena tänään on kasvain ja miltä se tuntuu. Ei iloinen aihe, mutta koskettaa monia ihmisiä. Valitettavasti aiheesta on hyvin läheisiä kokemuksia. Olen saanut nähdä näitä matkoja ystävällä ja omassa perheessä.  Isäni on kokenut syövän jo kaksi kertaa. Jokaisella on tietysti aina se pelko, että syöpä uusiutuu. Ja sen uutisen kuuleminen ei uudestaan ole yhtään sen helpompaa kuin ensimmäsellä kerralla. Joku sanoi minulle kun uutisen syövän uusiutumisesta kuulin, että olihan se jo tiedossa että syöpä voi uusiuitua, eli aikaa oli jo totutella asiaan. No ei se ihan niin mene. Pelko on uusiutumisesta ja tiedostaa sen, mutta uutinen on aina yhtä hyytävä. Onneksi nyt viimesen tutkimuksen mukaan isälläni ei ole syöpäkasvain uusiutunut.

Puhtaat paperit isälläni, mutta ei aikaakaan kun kohtasimme seuraavan järkytyksen. Äitini oli oireillut vuosia niskan ja pään särkyjen takia. Lääkärit eivät asiaa tutkineet sen tarkemmin vaan laittoivat fysioterapiaan niskojen kipujen takia. Tilanne meni jo niin pahaksi ettei äitini pystynyt syömään, oksensi, seisomaan huimauksen takia ja paljon muuta. Ensimmäinen reissu ensiapuun oli turha, kipupiikin sai, eikä enempää tutkimuksia. Tilanne ei muuttunut. Toisella kerralla ensiapu toi tuloksen, tutkittiin ja todettiin painetta aivoissa. Suoraan ampulanssilla Kuopioon. Pää kuvattiin ja todettin, että siellä on suuri kasvain. Taas tämä järkky uutinen, ja ei se ei ole vieläkään helppoa kuultavaa.  Isot leikkaukset on äidilleni tehty päähän, kaksi isoa haava. Ja onneksi todettiin kasvain hyvälaatuiseksi. Selvisimme säikähdyksellä. Pahinta on tietämättömyys, odottaminen, mikä on tulevaisuus. Näillä näkymin hyvä ja olemme onnellisia siitä.

Nämä asiat pysäyttää ja saa katsomaan maailmaa erilaisin silmin. Jokapäiväistä tämän asian kuuleminen on maailmalla, mutta silloin kun se tulee omalle kohdelle, se pysäyttää, tuntuu kuin yksi sydämen lyönneistä jäisi välistä. Olen miettinyt miltä se kasvain tuntuu, miksi sitä itse ei ole huomannut? Nyt voin kertoa miltä se tuntuu ihan omakohtaisella kokemuksella, ei miltään.

Nyt on minun vuoroni saada tämä kasvain diagnoosi. Mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä. Tutkimukseni on vielä kesken ja suuremmalla todennäköisyydellä se on hyvälaatuinen kasvain. Onneksi sain hyvän lääkärin joka haluaa tutukia sen kunnolla. Otetaan verikokeet ja koepalat. Vuosi on ollut aikamoinen voisi sanoa. Alkuvuodesta äitini kohtalo, Misselyä, uusia tuulia, lisää kasvaimia. Hyvä ja huono hetkiä. Sitä se elämä on. Se antaa ja ottaa.

Miltä se tuntuu? En tunne sitä mutta näen sen. Onneksi eräs ystäväni kehoitti käymään lääkärillä ja näyttää tuota omituista pattia. Ajatukseni tietysti ensin  oli ettei lääkärit nyt mitään tälläistä rupea tutkimaan. Onneksi sain hyvän lääkärin, kaikilla ei aina niin käy. Hän ohjaa minut tutkimuksiin  ja syksyllä viimeistään on leikkauksen vuoro. Leikkauksen ajankohta riippuu tietenkin tuloksista. Jos hyvälaatuinen, niin odotamme syksyyn jos taas niin ei ole leikkaus mahdollisimman nopeasti. Leikkauksien syksy on tulossa. Kaksi nyt on tiedossa, verisuoni leikkaus ja nyt tuli tämä. Nautitaan nyt kesästä ja kirmaillaan niityillä. Syksyllä kun sataa niin on aikaa parannella itseään.

Onko sinulla joku tarina aiheesta jonka haluat jakaa?

Kommentit

  • Maisa

    Miten tämä postaus tulikin juuri nyt silmieni eteen. Eräällä hyvin läheisellä ihmisellä perhepiirissä, tosin ei meidän perheessä, todettiin eilen vatsasyöpä. Tällä henkilöllä oli oireet alkaneet jo tammikuun paikkeilla, ollut epämääräisiä vatsavaivoja, närästystä, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja laihtumista. Itse kuulin tästä n.pari viikkoa sitten. Tällä henkilöllä on myös todettu 4 v. sitten toinen syöpä, jonka kanssa oltu seurantalinjalla. Ensi viikolla menee sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin onko levinnyt, voidaanko hoitaa miten ym. Melko raskasta tämä epätietoisuus. Henkilölle itselleen diagnoosi ei kuulemma tullut yllätyksenä. Tyttäreni ei halunnut eilen vielä kuulla diagnoosia, mutta epäilee, että kaikki ei ole hyvin, koska lasteni ja tämän henkilön kesäsuunnitelmat peruuntuivat ainakin alkuperäisessä muodossaan. Vaikka itse jotenkin jaksaisin pysyä kasassa, niin sitten on vielä muiden tukeminen, jotka eivät ehkä pysykkään kasassa. Raskas kesä tulossa, vaikka kesä ilmojen puolesta on suosinut ja tod.näk. suosii vielä lisää… Voimia sinulle! ❤

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.