VALIKKO
2.5.2018 18:36

Ruokajuttuja

Terveisiä Teneriffan auringon alta!

Nyt on reilu viikko treeniä täällä takana ja kaikki on sujunut aika lailla suunnitelmien mukaan so far. Tammikuun leiristä poiketen (mutta viime vuoden tapaan) vuokrattiin treeniryhmän kanssa ’’apartamentokset’’ kentän läheltä, ja majoitutaan niissä kuukausi. Tämä järjestely sopii itselle paremmin kuin hyvin, ja plussaa myös siitä, että hinta tulee halvemmaksi kuin hotellissa yöpyminen. Arkeen tulee enemmän sisältöä normirutiineista, ja paras puoli omasta mielestä on se, että saa laittaa sitä ruokaa mitä haluaa (ja mihin aikaan haluaa). Tästä päästäänkin sopivasti blogin pääaiheeseen, eli ruokaan, ja omaan henkilökohtaiseen suhtautumiseeni sitä kohtaan.

Oon aina ollut aika kova tyttö syömään ja tykkään myös itse laittaa ruokaa. Oikeestaan tähän kevääseen asti en ole kuitenkaan ruuan määrää tai vaikkapa raaka-aineiden ravintoarvoja kovin tarkkaan edes pohtinut, syönyt vaan sen verran kun on nälkä ollut. Tietysti aiemminkin oon pyrkinyt mahdollisimman terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon, mutta ilman mitään sen tiukempia linjoja. Oon tosi kiitollinen omille vanhemmille siitä, että oon saanut pienestä pitäen loistavan ruokakasvatuksen ja että aina on tarjottu kasvavalle urheilijalle sopivaa, ravitsevaa ruokaa. ’’Kaikkea pitää maistaa’’ -periaatteen kautta totuin myös moniin eri makuihin ja nykyään ei kovin montaa ruoka-ainetta löydykään jotka ei alas menisi (sienet ja oliivit tekee kieltämättä nykyäänkin vähän tiukkaa…). Suuri osa ruokaan liittyvistä opeista ja neuvoista on tullut siis omalta äidiltä ja niihin oonkin luottanut enemmän kuin esim. koulussa opetettuihin juttuihin. Oon tullut aika kriittiseksi niille tiedoille mitä ruuasta eri suunnilta tarjotaan.

Hallikauden jälkeen otettiin kuvioihin ensimmäistä kertaa mukaan ravintovalmentaja, jonka kanssa yhdessä ollaan pohdittu mulle sopivaa ruokavaliota ja ruokaohjelmaa. Tavoitteeksi asetettiin myös, että olisin kesän kisakauteen lähdettäessä kilon-pari kevyempi. Vähän huolestuneita katseita ja kommentteja on tullut mm. isovanhempien suunnalta, että mitä ’’tällainen hoikka tyttö’’ alkaa laihduttamaan. Fakta kuitenkin on, että kun kisataan lajissa, jossa suhteellinen voimantuotto ja paino on isossa roolissa, on näihin asioihin syytäkin paneutua. Eteen on nyt auennut ihan uusi maailma ruuan suhteen, kun on alettu puhua annosten ja raaka-aineiden punnitsemisesta, päiväkaloreista, sekä makrojakautumisista. Projekti aloitettiin sillä, että täytin tarkasti ruokapäiväkirjaa muutaman päivän, ja sen pohjalta lähdettiin muokkaamaan sopivia määriä päivän hiilareille, proteiineille ja rasvoille. Aloitukseen kuului myös melko laajat taustatietolomakkeet muuhun terveydentilaan liittyen.  Päiväkirjan täyttämisen jälkeen oli mukava kuulla, että olin aiemmin tehnyt ruokaan liittyen hyviä valintoja. Paremman proteiinien jakauttamisen lisäksi ei olisi muutoksia tarvinnut juurikaan tehdä, jos ei painon pudotus olisi ollut tavoitteena.

Painon pudottamisesta tai ylipäätään urheilijan syömisestä on tullut aika arka aihe ja esimerkiksi monet siihen liittyvät kirjoitukset on negatiivisen sävyisiä. Oma kokemus tähän kaikkeen on kuitenkin pääosin positiivinen. Tietysti grammojen tai kalorien laskeminen, sekä painon seuraaminen, vaatii paneutumista ja voi olla myös stressaavaa. Alkuun oli itselläkin jonkun verran opeteltavaa uusien asioiden kanssa, mutta kun tähänkin hommaan ottaa oikeanlaisen asenteen niin huomaa, ettei se ohjelman toteuttaminen tai oikeanlainen syöminen mitään rakettitiedettä ole. En tykkää olla minkään ruokaan liittyvän suhteen kovin absoluuttinen, vaan pyrin etsimään itselle toimivia asioita sieltä täältä. Ymmärrän kyllä ehkä paremmin nyt kuin aiemmin, että tästäkin voi tulla elämää suurempi asia, jos noudattaa sokeasti vain jotain tiettyä kaavaa, eikä muista kuunnella omaa kehoa ja sen antamia signaaleja. Omassa tapauksessa ohjelmaan on tehty jo useaan otteeseen pieniä viilauksia (viimeksi pari viikkoa sitten kun alkoi tuntua, että treeneissä ei ollut niin energinen olo kuin ennen).

Oman tiukemman ruokaohjelman aloittamisen taustalla on suorituskyvyn parantaminen, joten tilanne poikkeaa aika lailla esimerkiksi fitness-urheilusta, jossa ulkoiset tekijät on pääroolissa. Siihen kuuluvat kisadieetit ynnä muut kuulostaa omaan korvaan aika hulluilta, varsinkin kun mennään siihen pisteeseen, että oma terveydentila kärsii. Varmasti myös esimerkiksi yleisurheilussa tapahtuu jonkun verran painon pudottamiseen liittyviä ylilyöntejä, minkä takia olisikin hyvä, jos urheilijat puhuisivat ravitsemusasioista avoimemmin. Etenkin hyppylajeissa on kuitenkin yleistä, että painoa pudotetaan harjoituskausilta kilpailukausille.

Ohjelman toteuttaminen on vaatinut aiempaa enemmän pitkäjänteisyyttä ja itsekuria. Herkkujen ystävänä täällä leirillä on esimerksi ollut jo ikävä suomalaisia irtokarkkeja ja aamupuuron joukkoon tarkoitettu peanutbutter -purkki houkutellut vähän muulloinkin kun aamulla. Verrattuna aiempiin leireihin ei ole esimerkiksi yhtä huolettomasti voinut käydä ulkona syömässä tai vaikka jäätelöllä porukalla. Välillä on tullut myös vähän tyhmä olo kun on pitänyt kysellä yksityiskohtaisesti muiden laittaman ruuan ravinto-arvoja. Oon kuitenkin kokenut tämän ruokaprojektin todella hyödylliseksi ja saanut paljon uutta tietoa, sekä oppinut tunnistamaan paremmin niitä asioita, jotka sopii parhaiten juuri itselle. Onneksi tässäkin tapauksessa voi kokata superhyvää ruokaa ja nauttia siitä! Herkkuihinkin löytyy paljon terveellisiä vaihtoehtoja…😊

 

Tässä alla malliesimerkki leiripäivän ruokailuista:

aamupala:

  • kaurapuuroa
  • mansikoita
  • maapähkinävoita
  • pellavarouhetta/chia-siemeniä
  • proteiinijauhetta
  • kahvia

lounas:

  • riisiä
  • kanaa (vinkki: soijakastiketta, sweetchili-kastiketta, sipulia, valkosipulia, inkivääriä + suolaa, pippuria, chiliä, paprikamaustetta ja korianteria= täällä laitetuista ruuista kämppiksen lemppari, herkkukana!!)
  • keitettyä kukkakaalia ja parsakaalia

välipala:

  • rahkaa
  • porkkanaa
  • maissikakkuja
  • kahvia

päiväruoka:

  • tortilloja
  • jauheliha-paprika-sipuli-kikherne -paistosta
  • tomaattia
  • kurkkua
  • jugurttikastiketta
  • guacamolea

iltapala:

  • munakas valkuaisista
  • tonnikalaa
  • pinaattia

(Kotona syön myös paljon vegeruokaa. Täällä kasvisruuan yhdistäminen isoon proteiinimäärään on vähän haastavampaa kun ei ole esim. omia lemppareita nyhtökauraa ja härkistä saatavilla…)

 

Ada

 

 

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Mitä oikeen toi ”makro-jakautuminen” tarkoittaa? 🙂 tosi hyvä kirjoitus!

     0
  • Nimetön Maisteri

    Luulisin, että hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen keskinäistä jakautumista / suhdetta? Oivallinen kirjoitus. Kiitos!

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.