VALIKKO
12.2.2019 17:00

Kuinka päädyin Kouvolaan? Tarinoita elämästä

Kouvola on ollut kotini nyt hieman reilu kolme vuotta. Tähän aikaan on mahtunut myös paljon surua ja kyyneliä, mutta täällä olen onnellinen. Kun pakkailen ensimmäisen oman kotini tavaroita laatikoihin, olen pysähtynyt miettimään sitä, miten tänne päädyin. Minkä matkan kuljin tähän pisteeseen, jossa ylpeästi voin sanoa olevani kouvolalainen.

 

ylioppilaslakki

Lukioaika

Kelataan ajassa taaksepäin neljä vuotta. Lukiokavereitteni tavoin huusin rekan lavalla äänen käheäksi ja viskoin karkeilla pahaa aavistamattomia ykkösiä. Tulevaisuus oli auki ja kovin pelottava. Varmaa oli vain lukuloma, ylioppilaskirjoitukset ja lakitus.

Koko lukioajan tavoitteenani oli päästä opiskelemaan oikeustieteelliseen. Kirjoitusten jälkeen lukuinto kuitenkin oli nollissa ja päätin käydä pääsykokeessa vain katsomassa miten ensi vuoteen kannattaa valmistautua. Tiesin siis, että välivuosi olisi edessä ja mietin, miten sen käyttäisin. Valmennuskurssit olivat kalliita ja kaukana, eivätkä siis vaihtoehtoja. Etsin töitä Turusta, kaupungista jonne todella halusin muuttaa, mutta sekään ei tuottanut tuloksia.

Pienessä kotikylässä vietetty aika alkoi vahvistaa kaipuuta kauas ja aloin harkita lähtöä au pairiksi. Tutkin pitkään perheitä Espanjasta, johon tykästyin kesällä 2014, viettäessäni viikon Torreviejassa ystävän kanssa. Espanjassa houkutteli lämpö, maasto ja rusketus. Tahdoin saada elämään vaihtelua, päästä pois sateesta ja kylmästä. Annoin itselleni aikaa ja päätin palata asian pariin vasta edessä olevan loman jälkeen.

 

Buckinghamin palatsi

Lontoo

Lähdimme äitini ja siskoni kanssa huhtikuussa 2015 matkalle Lontooseen. Vietettyäni ensimmäisen reissupäivän Oxford Streetillä olin korviani myöten täynnä Lontoota ja halusin vain kotiin. Vihasin koko kaupunkia ja tihkusadetta. Toisena päivänä jäin yksin hotellihuoneeseen katsomaan netflixiä kun äiti ja sisko lähtivät seikkailemaan jonnekin. Tylsyyksissäni avasin tinderin, jonka olin viikon aiemmin ladannut puhelimeen, mutta jota en ollut käyttänyt syystä pieni kotikylä. Hetken selailun jälkeen kohdalleni osui itseäni kivan näköinen mieshenkilö jonka kanssa matchasimmekin. Juttu luisti hyvin ja sovimme tapaavamme kolmen vartin päästä Waterloon rautatieasemalla.

Jännitin tapaamista hyvin paljon. Mietin matkalla hotellilta asemalle monta kertaa takaisin kääntymistä. En kuitenkaan enää kehdannut perua ja saavuin asemalle tapani mukaan muutaman minuutin myöhässä. Vastassa oleva poika tervehti, hymyili mukavasti ja ehdotti että menisimme kahville jonnekin. Hän kysyi mielipidettäni Lontoosta ja ilmaisin sen hyvin kärkevästi. Yksi katu ei kuitenkaan kuulemma kelvannut syyksi vihata koko kaupunkia ja kävelimme kahvilaan Big Benin, Buckinghamin palatsin ja vehreiden puistojen ohi. Ihastuin Lontoon arkkitehtuuriin ja siihen kevyeen tihkusateeseen, jota edellisenä päivänä olin kovasti vihannut.

katu lontoossa

Palasimme muutaman päivän jälkeen kotiin, minä huonovointisena edellisenä iltana nautituista drinkeistä. Loma oli tullut tarpeeseen, mutta olin jo valmis sanomaan hyvästi brittipojalle ja likaiselle Thames-joelle ja avaamaan ovet Espanjan lämmölle.  Asiat kuitenkaan eivät menneet niin kuin suunnittelin, vaan juttelimme brittipojan kanssa päivittäin ja huomasinkin etsiväni töitä Lontoosta. Toukokuu olikin täynnä skype-haastatteluja perheiden kanssa ja muutama viikko lakituksen jälkeen sain paikan Pohjois-Lontoosta. Olin astumassa elämäni suurimpaan seikkailuun ja muuttamassa toiseen maahan miehen perässä, vaikka kaikki periaatteeni sotivat sitä vastaan.

Muutin Lontooseen heinäkuussa 2015, ollessani 19-vuotias. Arkeni au pairina koostui nursery-matkoista, pyykkäyksestä ja kaupungin tutkimisesta. Tutustuin ihaniin suomalaisiin tyttöihin, nautin kuumasta kesästä ja pehmiksestä, joka on parempaa kuin Suomessa. Rakastin elämää Lontoossa, kirjakauppojen tarjontaa ja sitä kuinka kyläillessä tarjottiin teetä, eikä kahvia. Koti-ikävä vaivasi kuitenkin suurimman osan ajasta, vaikka puhuin usein perheeni kanssa skypessä, ja sukulaiset kävivät Lontoossa näkemässä minua. Kun perheen lapsi aloitti koulun, tuntui etten enää jaksanut ja totesimme että minun on paras palata Suomeen.

 

alppiruusu

Paluu Suomeen

Päätös oli raskas, mutta tuntui oikealta, vaikka tiesin jääväni Suomessa tyhjän päälle. Pääsykokeisiin olisi vielä aikaa, eikä silloinkaan olisi takuuta oikeustieteelliseen pääsystä. Syksyn yhteishaku oli käynnissä juuri näihin aikoihin ja äitini kehotti tutkimaan mahdollisuuksia. Kirjauduin siis opintopolkuun, avasin hakulomakkeen ja klikkailin vaihtoehtoja. Kouvolassa oli tarjolla tuote- ja palvelumuotoilun ammattikorkeakoulutus ja valitsin sen ensimmäiseksi hakukohteekseni. En tiennyt alasta mitään enkä ollut varma riittääkö kiinnostus, mutta se kuulosti hauskalta. Olen pienestä asti pitänyt suunnittelusta ja käsillä tekemisestä, joten toisaalta ala myös tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta.

Suomeen paluun jälkeen kävin pääsykokeissa, joihin sisältyi neljä tehtävää ja ryhmähaastattelu. En uskonut innostuvani tehtävistä niin paljon kuin tein. Eräs tehtävistä oli suunnitella tekstiä käyttämättä turistikartta jokilautoille ja päässäni visualisoin asian ajattelemalla Thamesin lauttoja. Myös haastattelu jännitti suuresti ja puhuin siellä enemmän kuin olen pitkään aikaan puhunut. Olin haastattelun jälkeen varma, että puhuin koulupaikkani sivu suun. Yllätyksekseni sain marraskuun loppupuolella silloiselta Kymenlaakson ammattikorkeakoululta kirjeen, jossa kerrottiin pisteideni riittäneen.

 

papukaija kouvola

Kouvola

Alkoi asunnon metsästys. Kävin kahdessa näytössä Kouvolan keskustassa, mutta kumpaakaan en saanut ja toisaalta onneksi niin. Asunnot olivat 10 neliötä pienempiä, ja kalliimpia kuin nykyiseni. Kotini löytyi, kun äitini Kouvolassa asuva ystävä kertoi ilmoituksesta, jonka oli huomannut paikallislehdessä.  Asunto oli 31neliömetriä, halpa ja hyvällä sijainnilla. Sovimme näytön itsenäisyyspäiväksi ja räntäsateessa ajoimme äidin kanssa Kouvolaan kahdestaan. Tiesin heti asuntoon astuessani, että tässä haluan viettää opiskeluaikani. Asunto oli avara ja valoisa ja seinän puupaneelit istuivat tyyliini täydellisesti. Koin samanlaista ihastusta kuin saadessani vanhojentanssipukuni päälleni ensimmäistä kertaa. Allekirjoitin vuokrasopimuksen heti, taloyhtiön pyykkikone pöytänäni.

corona

Muutin Kouvolaan 2. tammikuuta 2016. Kuten lähes kaikkia, uudessa kaupungissa pelotti yksinäisyys. Saisinko koulusta kavereita? Entä jos en? Pelkoni kuitenkin osoittautuivat turhiksi, kun aloitin opinnot. Jo ensimmäisen viikon aikana löysin ihmisiä joiden seurassa viihdyin, ja jotka saivat tuntemaan oloni hyväksi vieraassa paikassa. Kevään kovat pakkaset pohdimme pilkkihaalarin ostamista kirpputorilta ja ensimmäiset auringonsäteet nautittiin parvekkeella oluen kera.

Tie tähän hetkeen on ollut pitkä ja ehdottomasti hetkittäin kivinen. En silti vaihtaisi hetkeäkään. Vaikka Turku edelleen on yksi lempikaupungeistani, on minun tällä hetkellä hyvä olla Kouvolassa. Kun Kouvolasta joskus lähden, on kaipuu varmasti kova. Kouvolan kahvilat, puistot ja tiet ovat käyneet tutuiksi ja painuneet sydämeen. Onneksi Kouvolaan on helppo matkata kaikkialta.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.