Olenko aamu- vai iltaihminen? Mie sanoisin ilta, vaikka myös aamu. Parhaimmillasi olet aamulla, päivällä ja illalla. Aamuinen ihanuuteni voi rajoittua niihin hetkiin kun katson silmiin kun hän herää. Voin olla myös ihancute takkutukassa kahvimukiin hautautuneena. Hän itse on aamuisin peittotoukka! Olenko siisteysfriikki, vai jätänkö sukkia lojumaan ympäriinsä? Siisteysfriikki. Terveisin minun keittiöni. Olenko taikauskoinen? Et ainakaan ehkä... Lue lisää...
H E I N Ä K U U 2017 I 2018 L O K A K U U 2017 I 2018 Uskallan väittää, että nyt ei ole enää kortisonista ulkomuodossa tippaakaan. Sisäpuolelta varmastikin käyn kortisonilla ja suoniin imeytetään subutexit. Vahvoja aikoja, mutta ei kortisoniposkia, vaan ihan omat kasvot. K E S Ä K U U I L O K A K U U 2017 I 2018 Tämä lienee ainoa kuvapari, mistä näkee, että vaikka suoria leikkauksen jälkeisiä... Lue lisää...
KULUTON JA KAIKEN IKÄISILLE SOPIVA JOULUKALENTERI. DIY, MUTTA ASKARRELLA VOI OMAN HALUN MUKAAN TODELLA PALJON TAI MINIMISTI. Kalenteri rikastaa lapsen mielikuvitusta ja luo perheelle yhteistä aikaa ja yhteisen jutun, kun joulukuun mittaan Joulutontusta tms. tulee perheelle tärkeä, ja uusia juttuja odotetaan jo illalla! SULO Viime vuonna meidän iskä sai ajatuksen, että tänä vuonna voisimme luopua lelukalenterista, ja sen sijaan kutsua Joulutontun... Lue lisää...
Mä pääsin psykiatrisesta sairaalasta elokuun lopussa. Ei vain ole ollut sanoja mitä kirjoittaa. Kipuni eivät jääneet osastolle. Vaikka niiden 11 viikon aikana kyllä yritettiin saada minut kivuttomaksi, edes hetkeksi. Lääkäriopiskelijat, joille kerroin tarinani, itkivät. Hoitajani itkivät. Taxikuskini itkivät. Mä itken edelleen, enkä tiedä miten helvetissä se on määrä kyetä lopettamaan, jos kipukohtaukset kiertävät piirissä ympärillä. Tällä... Lue lisää...
Olen ollut vähän reilun kuukauden psykiatrisessa sairaalassa kivunhoidossa ja oppimassa elämään kivun kanssa. Sen lisäksi että hermokipuni on edelleen todella kovaa myös norspan laastareiden kanssa, on myös päässä kipua kohtaan enemmän vihaa ja raivoa enemmän kuin olen ikinä tuntenut. Psyykkisesti olen siis vihainen, mutta myös katkera, vittuuntunut, epätoivoinen, kyllästynyt, surullinen, eksynyt, hajonnut ja yksinkertaisesti paskana. Väsynyt,... Lue lisää...
Historia toistaa itseään omassa elämässäni selvästi hieman useammin kuin Tylypahkassa. Maaliskuussa makasin todella kovissa kivuissa ja psyykkisesti aivan paskana gastro-osastolla ja siirryin lopulta muutamaksi viikoksi yleissairaalan psykiatriselle osastolle saamaan apua psykofyysiseen vointiini. Siirryin keskiviikkona ambulanssilla samalle osastolle. Nyt hoitojaksosta oletetaan tulevan pidempi, mutta itsekin olen sitä mieltä että oon mielimmin kerralla... Lue lisää...
Kun koskee aivan saatanasti eikä kukaan näe sitä. Tai näkee ne tyhmät kivuirveet sun kasvoilla. Mutta kun kybät oxynormit ei auta kotona, ei sairaalan litalgintippa ja oxycontit tee sen parempaa. Paitsi että nyt jo oksettaa. Antibiottitippa oletetuille sappitietulehduksille. Yöksi tarkkailuhuoneeseen kahden kamalan vittumaisen hoitajan kanssa, koska et ole koko päivänä pysynyt tajuissasi yhtään yrittämääsi kävelymatkaa. Lääkärinkierrolla sulle todetaan... Lue lisää...
Pohjatiedoksi oksentelin koko edellisen viikon, olin ahdistunut ja juhannuksen vetelin kymppiä oxynormia ilman mainittavaa hyötyä. Tänään pyörryin pariin kertaan psykani lattialle, siirryin ambulanssilla acutaan. Kärsin aivan kamalista ylävatsakrampeista yleistä kovemman hermokipuni toverina eikä se tajuissaan pysyminen onnistunut kovin hyvin sairaalassakaan. Kipulääkkeenä annettu oxanest ei tuota kehuttavaa apua puhumattamaan niistä... Lue lisää...
Noiden glitterien kanssa leikkiminen! Ei haittaa yhtään että primer ja jokainen väri maksoi kappaleelta arviolta kympin, nuo oli ihan päivän huippujuttu! Sateenkaarien sijaan päätettiin vetää mustissa ja puettiin mustien housujen kaveriksi jakkutakit, jotka mun mielestä toi enemmän arvoa glittereille ja muun muassa hiuksista, korvista ja farkuista löytyville sateenkaarinauhoille. Ääntä ei varmasti säästelty, meikäläisellä oli ainakin pakaratkin... Lue lisää...
Mun pikkusisko on mua kolmetoista vuotta ja kymmenen kuukautta nuorempi. Se, joka on yhtä kikseissä kun meillä on samanlaiset sukat. Ja puoli vaatekaappia. Kenen kanssa tapellaan äidin 30vuotta vanhan kreppiraudan omistusoikeudesta. Ja jaetaan kristillisesti kynsilakkoja aina kun muutan uudelleen kotona hengittämisen välillä. Mä olin seiskalla kun toi synty. Musta, mun lapsirakkaudesta ja kroonisesta vauvakuumeesta olis varmasti tullut äiti alle 18-vuotiaana,... Lue lisää...
Mä en ole ikinä tästä asiasta blogissani paasannut, koska mä koen että mä tuon muutenkin tarpeeksi esiin oman suhtautumiseni ja suhteeni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja heidän oikeuksiinsa meidän yhteiskunnassamme. Mä oon tiennyt tykkääväni (myös) tytöistä siitä asti kun olin 11, eli sisäinen lesboni täyttää kesällä kymmenen ja sitä rataa. Jos haluutte lukea enemmän gaylifestyleä tai sen analysointa, ottakaa nyt ekana haltuun ihana... Lue lisää...
Olin eilen aamulla sovitusti lähdössä käymään tyttöystäväni luona 09:15 bussilla. Ei mitää huolta, mun aamuhan on jo pitkään koittanut 04-06 välillä, joten ei tule kiire. Paitsi sinä aamuna kun heräät tunnin ennen bussin lähtöä, 35min ennen paikallisbussin lähtöä. Hyvässä aamukoomassa voi alkaa keittää puuroa 15min ennen lähtöä; aivan kovia kaurahiutaleita joista vesi on haihtunut pois, joita varmaan metallilastalla revit muumikulhoon, voi ei... Lue lisää...
Oon kirjoittanut ennenkin kirjasuosituksia omista lemppareistani - joita tuli väkisin mukaan tähänkin listaan- mutta nyt listaus koostuu pääosin omistamistani kirjoita, jotka aion lukea nyt vapaa-ajalla. Oon lukenut himoshoppaajat ja bridgetit ja kaikki niiden sielunsiskot, mutta oikeesti mä imen itseeni kirjoja mitkä tuntuu, vaikuttaa ja muuttaa mua. Jos sä haluut lainata jonkun, niin Tampereelta löytyy! KELTAINEN MAAILMA Albert Espingen ÄLÄ PELKÄÄ... Lue lisää...
Kolme yötä sitten tuli vuosi maksani siirrosta. Hieno homma, oikeesti, onhan se ensimmäinen vuosi kaikkein vaarallisin. Juhlapäivää vietin siivoamalla ja illan ahdistumalla paniikkikohtaukseen asti fläsäreistä, joita on tipahdellut toukokuun ajan koko ajan. Tiiättekö, teho-osastomuistoja, niitä fiiliksiä. Vois mielummin vaikka olla muistamatta. Oon parikolme kertaa viikossa parkunut hoitotahollani sitä, miten moni asia ei nyt toimi. Tai on aivan helvetin... Lue lisää...
KOTONA Tänäänkin. Sairaslomaakin on letkeesti tonne elokuun loppuun. Ainakin, Alan ymmärtää mitä tarkoitetaan sillä, kun joku näyttäää kipeältä. Ja oon aivan kuoleman kielissä noideiden sairaalalaskujen kanssa - maksoin tänään satasen ja sain kuushunttia heti postissa. Kiitos Kela että maksat ne lopulta kuitenkin. Oma koti on ihana. Mulla on ollut niin hyvii hetkii ja päivii. Mut vastaavasti viikko vajaa viikko sitten sain oksennustaudin... Lue lisää...
Edelleen psykiatrisella. Kun tänne kotiutuu tarpeeksi hyvin pitää varmaan lisätä vähän vauhtia. Ne verenpaineet heittelee ja huojuttaa ja huimaa. Ja sit yhtenä yönä pyörryt ainakin kolmesti ja kuljet ambulanssilla taysin rakennuksesta toiseen. Hyvää mustaa silmää ja aivotärähdystä, Sara! En enää edes pidä outona että sosiaalitätini laittoi mut hakemaan... Lue lisää...
Huhtikuussa mä jouduin ylävatsakivun takia Tukholmassa St. Göransin sairaalaan. Maksa-arvot koholla, mononukleoosi testit positiivisia. Diagnoosina mononukleoosin aiheuttama vaaraton mutta saatanan kipeä maksatulehdus. Viis päivää sairaalassa jossa kukaan ei puhu sun omaa kieltä, mutta se morfiinitippa auttoi kyllä selviämään myös siitä ahdistukseen. Pääsin kipulääkkeiden voimalla toipumaan ihanan host perheeni luo. Toukokuussa olin noin kaksi... Lue lisää...
Edellisestä postauksestani voitte vielä kerrata sen iten oon kulkenut ambulanssilla, tehnyt kolme reissua Keski-Suomen keskussairaalaan yhtenä viikonloppuna ja kolmantena jäänyt kivunhoitoon. Onneks siinä ei enää vanhimmatkaan kipulääkkeet auttanut eikä niitä turhaan syötetä. Oleppa siinä se hajoava kipukroonikko kenen kivunhoito lopetetaan kun kipua ei vaan saada pois. Mut siirrettiin taysiin. Olin siellä yhden yön. Ilman niitä kipulääkkeitä.... Lue lisää...
Niitä sairaalajuttuja ja gynekäyntejäkin, ihan vaan varoituksena. Me kaikki tiedetään jo että oon kipukroonikko jonka helvetilliseen hermokipuun ei auta vieläkään mikään. Me tiedetään että tässä taannoin söin vahingossa ohraa ja mulla oli todella paha olo ja vatsakipu monta päivää. Että mulla oli menkat jotka eskaloivat hermokipuni ja ohrakipuni ja viikon yritin vaan syödä opioideja ja selvitä. Olis lotonnu et siinä oli tarpeeks iloa... Lue lisää...
Elinsiirto. Krooninen kipu. Vitunmoinen ahdistus. Kortisoni. Sairasloma. Liikuntakielto. Tunnesyöminen. Kuolemanpelko. Ne järkyttävät neljä päivää kuusta kun menkat eskaloi hermokivun uusille leveleille. Liika vapaa-aika, liian vähäinen vapaa-aika. Mainitsinko jo turvottavan ja ruokahalua lisäävän kortisonin. Tahto pelastaa itsensä, maailma, jokainen dialyysiä tekevä ja meikun viisbeellä makaava. Maksatragedia on kasvattanut mua. Ja mun... Lue lisää...
