Mä yritän nyt kuvata teille mitä mun elämä on. Miks en aina kirjoita uusia tekstejä. Miks mun someissa näyttää et oon vaan kotona ja valitan. Eikä kukaan jaksa kuunnella sitä valitusta ja itkua loputtomiin, mut kelaa et mä oon siinä kipuhelvetissä kokoajan. Nää on hyviä quetoja tällaisesta elämästä, ilman mitään liioittelua. Näiden lisäksi kivun kanssa eläminen on sängyssä makaamista, itkua, oksentamista ja pyörtyilyä. Itse... Lue lisää...
Meidän perheessä vietetään jo joulua tämän postauksen ponkaistessa ulos ajastuksen ansiosta. Meillä jouluun ei kuulu mitään seinään kirjoitettuja traditioita - meillä ei ole Jyväskylään haudattuja sukulaisia, mutta vasta remontoitu saunamme pääsee kyllä testiin. Kuvassa erilaista rauhaa toivottava pikkusiskoni on varmaan noussut aikaisin marmattaaan kuusen alle kertyneiden lahjojen perään. Ihana Sulommekin (jos et tunne häntä vielä,... Lue lisää...
Näiden kuvien väliin jää vuosi. Ja miten hirveän moni asia onkin muuttunut sen aikana. 2017 olin kontrollissa vasta toista kertaa, ja tahdoin mennä yksin. Tarvitsin kaikesta ympäröivästä, ja etenkin läheisistä ihmisistä hetkeksi eroon. Nyt olin ihan paniikissa ja ahdistunut koko ajatuksesta hotelliin ja sairaalaan menosta, enkä halunnut edes kuvitella miten kamalaa olisi ollut ilman Juhaa. Hän kuitenkin piti sylissä koko yön, aamun ja odotusajan... Lue lisää...
Marraskuun viimeisestä viikosta asti olen saanut kipukohtauksia, niin hirveitä, että yksin kotiin jäädessäni myönnyin pyytämään ystäväni yöksi, kun oloni oli niin kamala. Tai mitä sitä siinä vaiheessa enää edes sanotaan, kun ei pysy tajuissaan kivuilta. Muutama edeltävä viikko on ollut yhtä kipua, maailmanloppua, itkua ja sanoja mitkä tarttuu kurkkuun yhtä hyvin kuin valtaosalla kansaa ne nielunäytetikut. Olen pyörtyillyt kivusta, kärsinyt... Lue lisää...
UNENMÄÄRÄ 12h. 14h. Kunnes joku tulee herättään ja mä saatan itkeä tyyny sylissä, vaikka aamuluennolle lähtö on se, mitä itsekin ehdottomasti haluan. Jos menen ajoissa sänkyyn, otan minulle kirjoitettua melatoniinia ja ketipinoria. Joskus taas nukahdan kauluspaidassa ja pikkuhousuissa peiton päälle, valot päällä, tenttikirja tai Storytell päällä. Ja nukkua ilman lääkkeitä puoleenpäivään. Ja arvatkaa onko mitään väliä kauanko nukun?... Lue lisää...
Olenko aamu- vai iltaihminen? Mie sanoisin ilta, vaikka myös aamu. Parhaimmillasi olet aamulla, päivällä ja illalla. Aamuinen ihanuuteni voi rajoittua niihin hetkiin kun katson silmiin kun hän herää. Voin olla myös ihancute takkutukassa kahvimukiin hautautuneena. Hän itse on aamuisin peittotoukka! Olenko siisteysfriikki, vai jätänkö sukkia lojumaan ympäriinsä? Siisteysfriikki. Terveisin minun keittiöni. Olenko taikauskoinen? Et ainakaan ehkä... Lue lisää...
H E I N Ä K U U 2017 I 2018 L O K A K U U 2017 I 2018 Uskallan väittää, että nyt ei ole enää kortisonista ulkomuodossa tippaakaan. Sisäpuolelta varmastikin käyn kortisonilla ja suoniin imeytetään subutexit. Vahvoja aikoja, mutta ei kortisoniposkia, vaan ihan omat kasvot. K E S Ä K U U I L O K A K U U 2017 I 2018 Tämä lienee ainoa kuvapari, mistä näkee, että vaikka suoria leikkauksen jälkeisiä... Lue lisää...
KULUTON JA KAIKEN IKÄISILLE SOPIVA JOULUKALENTERI. DIY, MUTTA ASKARRELLA VOI OMAN HALUN MUKAAN TODELLA PALJON TAI MINIMISTI. Kalenteri rikastaa lapsen mielikuvitusta ja luo perheelle yhteistä aikaa ja yhteisen jutun, kun joulukuun mittaan Joulutontusta tms. tulee perheelle tärkeä, ja uusia juttuja odotetaan jo illalla! SULO Viime vuonna meidän iskä sai ajatuksen, että tänä vuonna voisimme luopua lelukalenterista, ja sen sijaan kutsua Joulutontun... Lue lisää...
Mä pääsin psykiatrisesta sairaalasta elokuun lopussa. Ei vain ole ollut sanoja mitä kirjoittaa. Kipuni eivät jääneet osastolle. Vaikka niiden 11 viikon aikana kyllä yritettiin saada minut kivuttomaksi, edes hetkeksi. Lääkäriopiskelijat, joille kerroin tarinani, itkivät. Hoitajani itkivät. Taxikuskini itkivät. Mä itken edelleen, enkä tiedä miten helvetissä se on määrä kyetä lopettamaan, jos kipukohtaukset kiertävät piirissä ympärillä. Tällä... Lue lisää...
Olen ollut vähän reilun kuukauden psykiatrisessa sairaalassa kivunhoidossa ja oppimassa elämään kivun kanssa. Sen lisäksi että hermokipuni on edelleen todella kovaa myös norspan laastareiden kanssa, on myös päässä kipua kohtaan enemmän vihaa ja raivoa enemmän kuin olen ikinä tuntenut. Psyykkisesti olen siis vihainen, mutta myös katkera, vittuuntunut, epätoivoinen, kyllästynyt, surullinen, eksynyt, hajonnut ja yksinkertaisesti paskana. Väsynyt,... Lue lisää...
Historia toistaa itseään omassa elämässäni selvästi hieman useammin kuin Tylypahkassa. Maaliskuussa makasin todella kovissa kivuissa ja psyykkisesti aivan paskana gastro-osastolla ja siirryin lopulta muutamaksi viikoksi yleissairaalan psykiatriselle osastolle saamaan apua psykofyysiseen vointiini. Siirryin keskiviikkona ambulanssilla samalle osastolle. Nyt hoitojaksosta oletetaan tulevan pidempi, mutta itsekin olen sitä mieltä että oon mielimmin kerralla... Lue lisää...
Kun koskee aivan saatanasti eikä kukaan näe sitä. Tai näkee ne tyhmät kivuirveet sun kasvoilla. Mutta kun kybät oxynormit ei auta kotona, ei sairaalan litalgintippa ja oxycontit tee sen parempaa. Paitsi että nyt jo oksettaa. Antibiottitippa oletetuille sappitietulehduksille. Yöksi tarkkailuhuoneeseen kahden kamalan vittumaisen hoitajan kanssa, koska et ole koko päivänä pysynyt tajuissasi yhtään yrittämääsi kävelymatkaa. Lääkärinkierrolla sulle todetaan... Lue lisää...
Pohjatiedoksi oksentelin koko edellisen viikon, olin ahdistunut ja juhannuksen vetelin kymppiä oxynormia ilman mainittavaa hyötyä. Tänään pyörryin pariin kertaan psykani lattialle, siirryin ambulanssilla acutaan. Kärsin aivan kamalista ylävatsakrampeista yleistä kovemman hermokipuni toverina eikä se tajuissaan pysyminen onnistunut kovin hyvin sairaalassakaan. Kipulääkkeenä annettu oxanest ei tuota kehuttavaa apua puhumattamaan niistä... Lue lisää...
Noiden glitterien kanssa leikkiminen! Ei haittaa yhtään että primer ja jokainen väri maksoi kappaleelta arviolta kympin, nuo oli ihan päivän huippujuttu! Sateenkaarien sijaan päätettiin vetää mustissa ja puettiin mustien housujen kaveriksi jakkutakit, jotka mun mielestä toi enemmän arvoa glittereille ja muun muassa hiuksista, korvista ja farkuista löytyville sateenkaarinauhoille. Ääntä ei varmasti säästelty, meikäläisellä oli ainakin pakaratkin... Lue lisää...
Mun pikkusisko on mua kolmetoista vuotta ja kymmenen kuukautta nuorempi. Se, joka on yhtä kikseissä kun meillä on samanlaiset sukat. Ja puoli vaatekaappia. Kenen kanssa tapellaan äidin 30vuotta vanhan kreppiraudan omistusoikeudesta. Ja jaetaan kristillisesti kynsilakkoja aina kun muutan uudelleen kotona hengittämisen välillä. Mä olin seiskalla kun toi synty. Musta, mun lapsirakkaudesta ja kroonisesta vauvakuumeesta olis varmasti tullut äiti alle 18-vuotiaana,... Lue lisää...
Mä en ole ikinä tästä asiasta blogissani paasannut, koska mä koen että mä tuon muutenkin tarpeeksi esiin oman suhtautumiseni ja suhteeni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja heidän oikeuksiinsa meidän yhteiskunnassamme. Mä oon tiennyt tykkääväni (myös) tytöistä siitä asti kun olin 11, eli sisäinen lesboni täyttää kesällä kymmenen ja sitä rataa. Jos haluutte lukea enemmän gaylifestyleä tai sen analysointa, ottakaa nyt ekana haltuun ihana... Lue lisää...
Olin eilen aamulla sovitusti lähdössä käymään tyttöystäväni luona 09:15 bussilla. Ei mitää huolta, mun aamuhan on jo pitkään koittanut 04-06 välillä, joten ei tule kiire. Paitsi sinä aamuna kun heräät tunnin ennen bussin lähtöä, 35min ennen paikallisbussin lähtöä. Hyvässä aamukoomassa voi alkaa keittää puuroa 15min ennen lähtöä; aivan kovia kaurahiutaleita joista vesi on haihtunut pois, joita varmaan metallilastalla revit muumikulhoon, voi ei... Lue lisää...
Oon kirjoittanut ennenkin kirjasuosituksia omista lemppareistani - joita tuli väkisin mukaan tähänkin listaan- mutta nyt listaus koostuu pääosin omistamistani kirjoita, jotka aion lukea nyt vapaa-ajalla. Oon lukenut himoshoppaajat ja bridgetit ja kaikki niiden sielunsiskot, mutta oikeesti mä imen itseeni kirjoja mitkä tuntuu, vaikuttaa ja muuttaa mua. Jos sä haluut lainata jonkun, niin Tampereelta löytyy! KELTAINEN MAAILMA Albert Espingen ÄLÄ PELKÄÄ... Lue lisää...
Kolme yötä sitten tuli vuosi maksani siirrosta. Hieno homma, oikeesti, onhan se ensimmäinen vuosi kaikkein vaarallisin. Juhlapäivää vietin siivoamalla ja illan ahdistumalla paniikkikohtaukseen asti fläsäreistä, joita on tipahdellut toukokuun ajan koko ajan. Tiiättekö, teho-osastomuistoja, niitä fiiliksiä. Vois mielummin vaikka olla muistamatta. Oon parikolme kertaa viikossa parkunut hoitotahollani sitä, miten moni asia ei nyt toimi. Tai on aivan helvetin... Lue lisää...
KOTONA Tänäänkin. Sairaslomaakin on letkeesti tonne elokuun loppuun. Ainakin, Alan ymmärtää mitä tarkoitetaan sillä, kun joku näyttäää kipeältä. Ja oon aivan kuoleman kielissä noideiden sairaalalaskujen kanssa - maksoin tänään satasen ja sain kuushunttia heti postissa. Kiitos Kela että maksat ne lopulta kuitenkin. Oma koti on ihana. Mulla on ollut niin hyvii hetkii ja päivii. Mut vastaavasti viikko vajaa viikko sitten sain oksennustaudin... Lue lisää...
