Hullujen huone. Mielisairaala. Psykiatrinen sairaala. Psykiatrinen osasto. Yleissairaalan psykiatrinen osasto. YSP. Kipukroonikko. Kroonisesti sairas. Kipuja. Kipulääkkeitä. Lääkkeitä. Sairas ihminen. Kipuja. Kroonisesti, aina. Sairas. Sairaala. Meillä Tampereella, Taysillä, on 12 paikkainen yleispsykiatrinen osasto, mihin otetaan lähinnä potilaaksi heitä, keillä on vaikea somaattinen sairaus tai ongelma, mikä kuormittaa myös psyykkisesti. Siksi minä... Lue lisää...
Me maattiin Juhan kanssa Pitkäniemessä mun sängyssä. Mun kivut oli ihan tolkuttomat, ja niitä lisäsi samana aamuna laitetun hormonikierukan laiton kipujen kohtaaminen hermokipujeni kanssa. Olin siis aivan lääkkeissä. "Haluuksä nähdä taikatempun mikä vois piristää meitä molempia?" Ojensin käteni temppuun, mies solmi vasempaan nimettömääni rusetin ja kysyi, tahdonko mennä kihloihin näin. Että sormukset vaihdetaan sitten... Lue lisää...
"Ei ole mitään kauniinpaa, Kuin liika järki tukehduttaa" Kiitos Pihkalle ja Myrskylle näistä riveistä. Oon tahtonut just tän leiman lukion lopusta alkaen. Se on ollut minulle nämä vuodet muistus siitä, että ei oo pakko suorittaa tai suoriutua, ja joskus on paljon parempi tukehduttaa järki, ja nähdä sen takana oleva kauneus sen takana. Tarkoittaa se sitten vapaailtaa, kesätöiden sijaan sitä kauan suunniteltua interreilia tai sitä kevenevää... Lue lisää...
Minä olen 21-vuotias nainen, asun Tampereella ja jaan kaksi yksiötä poikaystäväni kanssa. Olen nainen joka käyttää em. miehen vaatteita, minä todella nautin liian isoihin teepaitoihin tai colitseihin pukeutumista. Olen nainen, joka on omaksunut sanat siro, hoikka ja pieni identiteettiinsä, mutta olen nainen, joka on kasvanut lapsesta asti syömishäiriön varjossa. Silti minä nautin näistä Juhan paidoista kotivaatteina, ja todellakin käytän... Lue lisää...
Minä kuulun riskiryhmään, sillä syön lääkkeitä jotka kaatavat immuunipuolustukseni ja estävät omia solujani tuhoamasta maksaani. Kaikki elinsiirretyt ovat. Vastasyntyneet, pienet lapset, raskaana olevat sekä vanhukset, kroonisesti sairaat ja heidän (esim. oma) lähipiirini kuuluu riskiryhmään. Me taudeille herkät saamme ne helposti, ja toisen kolmen päivän 38C kuume voi olla meille viikko sairaalassa ja 40C kuumetta - been there done that. Ja sinä... Lue lisää...
Olen tehnyt viime aikioina todella hyviä alennusmyynti löytöjä! Sen lisäksi että pääsen vihdoin kokeilemaan onko vesi minunkin kipuani hellivä elementti, niin ilmoittauduin myös kevään Show dance kurssille. Niistä lisää myöhemmin, mutta katsokaa nyt miten u p e a t Adidakset Zalandolta saapuivat (niitä sponsorointeja ja yhteistöitä odotellessa :D). (Ja koska tahdon että ymmärrätte, on vatsani turvoksissa. Ei ruuasta, vaan kramppaavista... Lue lisää...
Kysyin, tahtooko poikaystäväni kirjoittaa blogiini hänen näkemyksensä meidän arjestamme minun ja sairauksieni ja kipujeni kanssa. Ja tästä voitte lukea eteenpäin, - katsotaan olenko ainoa kenellä menee itkuksi! Hain eilen Saran psykiatrisesta sairaalasta kotiin. Ennen hoitojaksoa Saran psyykkinen ja fyysinen vointi oli kohtalaisen paha, siinä määrin kuitenkin, että jos Sara ei olisi itse hoitanut itse itseään osastolle olisin sen seuraavana... Lue lisää...
Mua eniten ovat ehkä motivoineet vertaistuet eri tavoin annettuna. Mutta ne joilla on eniten väliä, ovat olleet nuoria naisia Instagramissa ja kirjat Juoksijan järki ja Joonas Laurila (vielä kerran, Kiitos, kirjasi antamisesta!) sen takana, ja nimikkokirja Veitola. Kirjojen lukemisen jälkeen olen tutustunut näihin henkilöihin somessa aivan uudelta kantilta, ja vitsi miten voimaannuttavia! Vertaistukea olen tosiaan löytänyt aika yllättävästi instagramista!... Lue lisää...
Kolmas kerta. Kuudes kuukausi. Neljäs päivä tänä vuonna. Olen apua saamaton kipukroonikko. Olen syömishäiriöpotilas ja sairastanut kymmenen vuotta. Olen vakavasti masentunut. Olen syvästi ahdistunut, saan voimakkaita kauhu- ja ahdistustiloja. Olen traumatisoitunut. Sairastan sopeutumishäiriötä. Tämä kaikki on räjähtänyt pintaan akuutin maksansiirtoni ja kipukroonikoksi tulemisen myötä. Onhan mahdollista että ilman niitä, olisin hajonnut ihmisenä,... Lue lisää...
Tämä postaus on ollut se, jonka olen tahtonut kirjoittaa toukokuun viimeisistä päivistä, 2017. Tai en tiennyt tahdonko tehdä tästä postausta, mielummin olisin kirjoittaunut sen henkilökohtaiseksi kiitokseksi, mutta en ole siihen oikeutettu. Hei! En tiedä kuka olet, mutta sinusta on tullut sateenkaari pilviini, jotka vetivät puoleensa ja tukahduttivat hengitystäni, sumeuttivat aivojani. Olen ajatellut, että olet kotoisin Pohjois-Norjasta, mutta... Lue lisää...
Mä yritän nyt kuvata teille mitä mun elämä on. Miks en aina kirjoita uusia tekstejä. Miks mun someissa näyttää et oon vaan kotona ja valitan. Eikä kukaan jaksa kuunnella sitä valitusta ja itkua loputtomiin, mut kelaa et mä oon siinä kipuhelvetissä kokoajan. Nää on hyviä quetoja tällaisesta elämästä, ilman mitään liioittelua. Näiden lisäksi kivun kanssa eläminen on sängyssä makaamista, itkua, oksentamista ja pyörtyilyä. Itse... Lue lisää...
Meidän perheessä vietetään jo joulua tämän postauksen ponkaistessa ulos ajastuksen ansiosta. Meillä jouluun ei kuulu mitään seinään kirjoitettuja traditioita - meillä ei ole Jyväskylään haudattuja sukulaisia, mutta vasta remontoitu saunamme pääsee kyllä testiin. Kuvassa erilaista rauhaa toivottava pikkusiskoni on varmaan noussut aikaisin marmattaaan kuusen alle kertyneiden lahjojen perään. Ihana Sulommekin (jos et tunne häntä vielä,... Lue lisää...
Näiden kuvien väliin jää vuosi. Ja miten hirveän moni asia onkin muuttunut sen aikana. 2017 olin kontrollissa vasta toista kertaa, ja tahdoin mennä yksin. Tarvitsin kaikesta ympäröivästä, ja etenkin läheisistä ihmisistä hetkeksi eroon. Nyt olin ihan paniikissa ja ahdistunut koko ajatuksesta hotelliin ja sairaalaan menosta, enkä halunnut edes kuvitella miten kamalaa olisi ollut ilman Juhaa. Hän kuitenkin piti sylissä koko yön, aamun ja odotusajan... Lue lisää...
Marraskuun viimeisestä viikosta asti olen saanut kipukohtauksia, niin hirveitä, että yksin kotiin jäädessäni myönnyin pyytämään ystäväni yöksi, kun oloni oli niin kamala. Tai mitä sitä siinä vaiheessa enää edes sanotaan, kun ei pysy tajuissaan kivuilta. Muutama edeltävä viikko on ollut yhtä kipua, maailmanloppua, itkua ja sanoja mitkä tarttuu kurkkuun yhtä hyvin kuin valtaosalla kansaa ne nielunäytetikut. Olen pyörtyillyt kivusta, kärsinyt... Lue lisää...
UNENMÄÄRÄ 12h. 14h. Kunnes joku tulee herättään ja mä saatan itkeä tyyny sylissä, vaikka aamuluennolle lähtö on se, mitä itsekin ehdottomasti haluan. Jos menen ajoissa sänkyyn, otan minulle kirjoitettua melatoniinia ja ketipinoria. Joskus taas nukahdan kauluspaidassa ja pikkuhousuissa peiton päälle, valot päällä, tenttikirja tai Storytell päällä. Ja nukkua ilman lääkkeitä puoleenpäivään. Ja arvatkaa onko mitään väliä kauanko nukun?... Lue lisää...
Olenko aamu- vai iltaihminen? Mie sanoisin ilta, vaikka myös aamu. Parhaimmillasi olet aamulla, päivällä ja illalla. Aamuinen ihanuuteni voi rajoittua niihin hetkiin kun katson silmiin kun hän herää. Voin olla myös ihancute takkutukassa kahvimukiin hautautuneena. Hän itse on aamuisin peittotoukka! Olenko siisteysfriikki, vai jätänkö sukkia lojumaan ympäriinsä? Siisteysfriikki. Terveisin minun keittiöni. Olenko taikauskoinen? Et ainakaan ehkä... Lue lisää...
H E I N Ä K U U 2017 I 2018 L O K A K U U 2017 I 2018 Uskallan väittää, että nyt ei ole enää kortisonista ulkomuodossa tippaakaan. Sisäpuolelta varmastikin käyn kortisonilla ja suoniin imeytetään subutexit. Vahvoja aikoja, mutta ei kortisoniposkia, vaan ihan omat kasvot. K E S Ä K U U I L O K A K U U 2017 I 2018 Tämä lienee ainoa kuvapari, mistä näkee, että vaikka suoria leikkauksen jälkeisiä... Lue lisää...
KULUTON JA KAIKEN IKÄISILLE SOPIVA JOULUKALENTERI. DIY, MUTTA ASKARRELLA VOI OMAN HALUN MUKAAN TODELLA PALJON TAI MINIMISTI. Kalenteri rikastaa lapsen mielikuvitusta ja luo perheelle yhteistä aikaa ja yhteisen jutun, kun joulukuun mittaan Joulutontusta tms. tulee perheelle tärkeä, ja uusia juttuja odotetaan jo illalla! SULO Viime vuonna meidän iskä sai ajatuksen, että tänä vuonna voisimme luopua lelukalenterista, ja sen sijaan kutsua Joulutontun... Lue lisää...
Mä pääsin psykiatrisesta sairaalasta elokuun lopussa. Ei vain ole ollut sanoja mitä kirjoittaa. Kipuni eivät jääneet osastolle. Vaikka niiden 11 viikon aikana kyllä yritettiin saada minut kivuttomaksi, edes hetkeksi. Lääkäriopiskelijat, joille kerroin tarinani, itkivät. Hoitajani itkivät. Taxikuskini itkivät. Mä itken edelleen, enkä tiedä miten helvetissä se on määrä kyetä lopettamaan, jos kipukohtaukset kiertävät piirissä ympärillä. Tällä... Lue lisää...
Olen ollut vähän reilun kuukauden psykiatrisessa sairaalassa kivunhoidossa ja oppimassa elämään kivun kanssa. Sen lisäksi että hermokipuni on edelleen todella kovaa myös norspan laastareiden kanssa, on myös päässä kipua kohtaan enemmän vihaa ja raivoa enemmän kuin olen ikinä tuntenut. Psyykkisesti olen siis vihainen, mutta myös katkera, vittuuntunut, epätoivoinen, kyllästynyt, surullinen, eksynyt, hajonnut ja yksinkertaisesti paskana. Väsynyt,... Lue lisää...
