VALIKKO
5.8.2019 17:24

UNELMAPÄIVÄ – blogihaaste

Unelmapäivä. Siitä Munkin matkassa bloggaajamme Jenni haastoi kertoman. Olen miettinyt viime aikoina paljon unelmiani, sekä realistisia että mahdottomia. En väitä että unelmia ei pitäisi tavoitella, mutta ymmärrätte, että esimerkiksi päivä jolloin kaikki sairaudet ja terveysongelmat maksansiirtoon een taiottaisiin pois elämästäni, ei ole kovin todennäköinen unelma.

Täydellisenä päivänä olisin kivuton, ja voisin tehdä kaiken rakastamani ilman päänvaivaa ja olotilan mukaan u-käännöksiä minuuttiaikataululla.

Sinä päivänä aloittaisin päivän avopuolisoni kanssa sängyllä kahvimukin kanssa lonien. Joisin hyvää smoothieta ja aamupalamuffinssin, olis cool syödä joskus leivoksia aamupalaksi.

Lähtisin juoksulenkille. Mulla on niin tajuton ikävä sitä miten lenkkarit hakkaa asvalttia ja niiden pyöreät pohjat potkaisee lisää vauhtia joka askeleella. Mä juoksisin polkuja metsässä ja kymmenen kilometrin jälkeen palaisin kotiin nauraen naama punaisena.

Mä odottaisin lasta ja raskaus olisi mennyt hyvin enkä edes oksentaisi jatkuvalla syötöllä. Meillä olis kaunis, valmis koti, missä on auringonkukkia ikkunalla ja meidän olivipuu eläisi edelleen parvekkeella.

Minä ja mieheni oltais yhdessä ja rakastettais toisiamme kokoajan enemmän, niin kuin tähänkin mennessä.

Ja mä rakastaisin itseäni. Tai ainakin hyväksyisin itseni. Tai no, en ainakaan inhoaisi. Mä katsoisin peiliin ahdistumatta, en tsekkais jatkuvasti paljonko on askelia ja hakis joka päivälle ainakin 10k askelta ahdistumisen uhalla.

Unelmapäivänä mä olisin onnellinen omassa kehossani ja elämässä, ympärillä olis hurjan paljon rakkautta. Ja niitä asioita joita mulla on ikävä; juoksua, kurkkua, aamuun asti tanssimista, crazyä festaribailaamista ja jopa niitä shotti(lärvi)lautasia.

Mä en tärisisi ja voisi pahoin lääkkeistä, mä vetäisi sata lasissa; etenisin nopeasti ja menestyksellä opinnoissa, kävisin enemmän töissä, kotona olis kauneutta ja rakkautta ja olis aina onnellinen.

Ei enää katkera siitä mitä kaikkea ikävää tai paskaa on tapahtunut joskus aiemmin. Huonoista elisistä olis tarpeeks kauan, että ne todella vaan tekis vahvemman.

Niinko Potterit loppuu: Arpi ei ollut vaivannut Harry 19:sta vuoteen. Kaikki oli hyvin.

Totuuden kaipuussa blogin Pinja ja Facebookissa ja Instagramissa päivittävä Mommy_Begood:n Pike saa haasteen seuraavaksi!

 

Onhan sulla jo HETKENKETKU:n Facebook hallussa? Et missaa parhaita paloja ja hetkiä Jotka ei blogiin ehdi! Instagramistakin löydytään nimimerkillä @pullankuvatus!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.