Tämä postaus - tai kuvasarja - edustaa täydellisesti tätä viikkoa meidän kotona. Ollaan oltu nyt viikonpäivät ihan vaan kotona, ja ai saaatana se on tuntunut hyvälle. Ollaan kokeiltu erilaisia Smoothieita, kävelty pitkin kaupunkia ja sen puistoja. Pidetty kädestä kiinni ja katseltu elokuvia, luettu omia kirjoja ja olen maannut kainalossa. Kotona olon lisäksi arkeen paluu on näkynyt mun psykoterapian alussa, apteekissa... Lue lisää...
Yhteistyö Suomi Pop festivaalien kanssa. No siis SANNI KURKISUO on ainoo asia mitä haluan viikonlopusta sano,koska mä en tarvii pornoo kun beibi mulla on sut; onhan sun muija aika pommi; työnnä mut vasten vessan seinään; ihan sama Jeesus vai allah kunhan saan olla sun alla; ja mä lupaan pysyy aitona ja aina rokkaa koska; ennen syötiin lettuja, nyt lasketaan kaloteita; prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla; sanat kaikki, vailla voimaa... Lue lisää...
Hei, onhan sulla hallussa HETKENKETKU:n Facebook-sivut, joille ilmestyvät niin uudet postaukset, storyt kuin jututkin, joita ei blogissa asti nähdä? Mun akuutista elinsiirrosta tuli viime viikolla, 27.5 täyteen kaksi vuotta. Kaksi vuotta. Se on aika pitkä aika ihmisen nuoruuden vauhdissa, mutta toivottavasti pitkästä elinajasta hirveän lyhyt tovi. Kaksi vuotta sitten mä pelkäsin kaikkea, vaikka olin niin sekaisin etten tajunnut mitä oikeasti... Lue lisää...
Todellisuudessa elän kompostiaidan ympäröimässä sängyssä; Benedictus on alkanut syödä johtoja ja sänkyä, ja ainoa tapa saada ne turvaan oli aidata sängyn ympärys... Lattia on täynnä banaanilaatikoita, sillä me napattiin vähän vauhdilla loistava asunto keskustasta, muutetaan yhteen ja sellaista pientä muutosta. Tänään olin ensimmäisellä oikealla käynnillä psykoterapiassa, joka saatiin vihdoin alkamaan, eikä enää siirretty liian... Lue lisää...
Toivottavasti ymmärrät, että mun päivätyö on olla rehellisesti paskana. Olen aloittanut monta postausta ja ne ovat tulossa. Mutta nyt mun on pakko keskittyä itseeni, hengittämään, tuntemaan itseni ja ajatukseni. Tietämään mun defenssit. Mä heittäydyn nyt joogamatolle etsimään helpompaa tapaa hengittää. Pitäkää huolta itsestänne, muistakaa ottaa oma aikanne.... Lue lisää...
Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Olen maannut sairaalassa kivunhoidossa ilman mitään apua. Olen tärissyt melkein 40C kuumeessa suihkun lattialla ja oksentanut lattiakaivoon. Olen itkenyt, parkunut, vollottanut ja itkuhuutanut. Olen rakastanut. Olen nauranut. Olen ollut pakahduttavan onnellinen. Olen aloittanut lääkkeitä. Olen nostanut vanhoja. Olen kokenut enemmän vieroitus- ja sivuoireita kuin ikinä ennen. Olen juossut verikokeissa. Ja olen juossut - olen... Lue lisää...
Kysyin, tahtooko poikaystäväni kirjoittaa blogiini hänen näkemyksensä meidän arjestamme minun ja sairauksieni ja kipujeni kanssa. Ja tästä voitte lukea eteenpäin, - katsotaan olenko ainoa kenellä menee itkuksi! Hain eilen Saran psykiatrisesta sairaalasta kotiin. Ennen hoitojaksoa Saran psyykkinen ja fyysinen vointi oli kohtalaisen paha, siinä määrin kuitenkin, että jos Sara ei olisi itse hoitanut itse itseään osastolle olisin sen seuraavana... Lue lisää...
H E I N Ä K U U 2017 I 2018 L O K A K U U 2017 I 2018 Uskallan väittää, että nyt ei ole enää kortisonista ulkomuodossa tippaakaan. Sisäpuolelta varmastikin käyn kortisonilla ja suoniin imeytetään subutexit. Vahvoja aikoja, mutta ei kortisoniposkia, vaan ihan omat kasvot. K E S Ä K U U I L O K A K U U 2017 I 2018 Tämä lienee ainoa kuvapari, mistä näkee, että vaikka suoria leikkauksen jälkeisiä... Lue lisää...
Mä pääsin psykiatrisesta sairaalasta elokuun lopussa. Ei vain ole ollut sanoja mitä kirjoittaa. Kipuni eivät jääneet osastolle. Vaikka niiden 11 viikon aikana kyllä yritettiin saada minut kivuttomaksi, edes hetkeksi. Lääkäriopiskelijat, joille kerroin tarinani, itkivät. Hoitajani itkivät. Taxikuskini itkivät. Mä itken edelleen, enkä tiedä miten helvetissä se on määrä kyetä lopettamaan, jos kipukohtaukset kiertävät piirissä ympärillä. Tällä... Lue lisää...
Olin eilen aamulla sovitusti lähdössä käymään tyttöystäväni luona 09:15 bussilla. Ei mitää huolta, mun aamuhan on jo pitkään koittanut 04-06 välillä, joten ei tule kiire. Paitsi sinä aamuna kun heräät tunnin ennen bussin lähtöä, 35min ennen paikallisbussin lähtöä. Hyvässä aamukoomassa voi alkaa keittää puuroa 15min ennen lähtöä; aivan kovia kaurahiutaleita joista vesi on haihtunut pois, joita varmaan metallilastalla revit muumikulhoon, voi ei... Lue lisää...
Kyllä te tiiätte että mä joskus ihan tosissaan yritän pärjätä elämässä, jos en pärjätä nii ainaki painella täysillä eteenpäi. Myös tänään. Pakkasin aikaista töihin lähtöä -ensimmäinen päivä uudessa paikassa- varten kassin illalla valmiiksi. Kyllä mieli lepäs ja kaikkee muuta kun katseli aikaan saannostaan; kaikki vaihtosukista ja ulkohousuista verokorttiin järjestettynä. Sit vaan ajoissa sänkyyn ja pitkille yöunille, kun edeltävänä... Lue lisää...
Oon kuunnellut Hakaniemen uuden albumin lisäks luvattoman paljon Kasmirin Wowwowow:ta. Oon alahuuli väpättäen kuunnellut sitä Hakaniemeä ja joka ainoan kerran lopulta parkunut KAPINOIDAAN YHDESSÄ kohdassa. Oon ostanut uusia lempivaatteita, viimeiseksi keltaisen kenguruhupparin. Oon tehnyt ihan hirveesti koulujuttuja, kuunnellut luentoja alkoholipolitiikasta ja sotesta. Istunut terveyskeskuksessa ja Taysissa, jonottanut verikokeisiin, Kelan puhelinpalveluun,... Lue lisää...
Minähän se menin sairaslomalla avoimeen yliopistoon ja töihin. Kuten vakituisemmat lukijani tietääkin, pidin 8kk kirjoitetusta saikustani kolme kuukautta ja sit alkoi avoimen kurssit, kohta sen jälkeen tajusin jo tekeväni töitä melkein päivittäin. Akuutti autoimmuunihepatiitti, hätäleikkauksena elinsiirto, kunnon hermokipua 7kk ja posttraumaattinen stressireaktio. Teoriassa varmaan mietin itsekin että mitä helvettiä mä teen kantamassa taaperoita,... Lue lisää...
Muutin. Oon ollut ihan hirveesti töissä. Oon nähnyt ystäviäni, sukuani ja hengannut perheeni kanssa. Viettänyt joulua ilman että kokoajan pitää päivittää jotakin johonkin. Oon ollut tosi kipee. Oon hengittänyt, lukenut hyviä kirjoja, nyt istun töissä sohvalla ja kolme kissaa nukkuu rivissä pehmonallen alla. Oon huomannut että ihminen ei tarvitse mihinkään mikroaaltouunia, mut kaks paistinpannua vois olla kätevämpi kun yks. On cool jos oma... Lue lisää...
Siitä tulee tässä loppuviikolla kuukausi kun olen kirjoittanut viimeksi, siitäkin tulee kuukausi kun sain töitä. Sit oonkin vetänyt tuli hännän alla (ah, mitä sanontoja) pitkin työkeikkoja ja ruokakauppoja siinä välissä, mitä nyt asunut edelleen kahden kaupungin välillä ja onpa nuo avoimen yliopiston kurssitkin ihan viis vaille valmiina arvioitavaksi. Ja voi luoja miten onnellinen mä olen. Niin elossa, menevä, kykenevä ja onnellinen. Eilen tulin puolen... Lue lisää...
Minulla oli tänä aamuna kauan puhuttu työhaastettelu eräässä henkilöstörekrytointiyrityksessä Siellä istuessani markkinoin itseäni ihan tosissani ja täysin vilpittömästi pohdin, että voin aivan hyvin työskennellä vaikka kerrossiivoojana. Pääsinhän eilen takaisin Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitajaksi, ja ensimmäinen hoitokeikka sovittiin samana päivänä. Hitsi että onkin ollut muksuja ikävä !! Sain toisen lastenhoitokeikan. Liityin... Lue lisää...
Pikkuveljen herätyskello huutaa 07:15. Pyydän että sammuttaa sen, saan nukkua vielä tunnin. Well, kello sammuu, toinen aloittaa ja pikkusisko käy ilmoittamassa naapurihuoneeseen säännöllisin väliajoin, että mummo juo sun kahvin jos et nouse ylös. Nukahdan kahdeksalta, nään unta Särkänniemestä ja kymmenen yli alan torkuttamaan omaa kelloani. Puen vaatteet, ulkona on pakkasta, unohdin laittaa kahvin tippumaan. Aamuisin paleltaa aina niin maan kamalasti.... Lue lisää...
kymmenen vuotta sitten taisit ensimmäisen kerran luvata itselles et kiireesi joskus vielä hellittää Mä tiedän että Pihkan ja Myrskyn lyriikat on elämä. Mä olen kaksikymmentä ja feelaan niin paljon noita sanoja että ahdistaa entisestään. Mä istun tässä Pendolinossa Tampereelta Jyväskylään, kello on 19:14 ja mulla on tässä nyt puolitoista tuntia aikaa kirjoittaa blogiin ja yrittää saada auki taas yks valtavasti ongelmia tuottava... Lue lisää...
Mun mielestä tiistailapsi on yks maailman ihanimpia sanoja. Surullista sinänsä että oon syntynyt lauantaina, koska ei lauantailapsi oo mitenkään sen ihanempi sana kun kauraleipä tai kirjapinokaan. Ei sillä että tuo taas mihinkään liittyis, mä vaan ajattelin aloittaa tän postauksen sanomalla että oon syksytyttö, ja jostain syystä assosioin sen tiistailapsiin. Ehkä koska pian pääsen viettämään viikonloppua parhaiden ystävieni kanssa, joista toinen on... Lue lisää...
Mulla ruukkaa olemaan aina monta rautaa tulessa. Teoriassahan mun pitäis vielä kolme kuukautta keskittyä sohvalla makaamiseen, terapeuttisiin kävelyretkiin luonnossa ja varmaan kirjoittamaan voimaannuttavia runoja rikki revitystä sielustani, joissa kuvaan itseni feenix-linnuksi joka kohta nousee tuhkastaan. Sen sijaan oon tehnyt elämästäni varsinaisen esityksen ostaessani kolmet bussiliput yhdelle päivälle kun aiemmat säästölippu- ja aikataulutusajatukseni... Lue lisää...
