H E I N Ä K U U 2017 I 2018 L O K A K U U 2017 I 2018 Uskallan väittää, että nyt ei ole enää kortisonista ulkomuodossa tippaakaan. Sisäpuolelta varmastikin käyn kortisonilla ja suoniin imeytetään subutexit. Vahvoja aikoja, mutta ei kortisoniposkia, vaan ihan omat kasvot. K E S Ä K U U I L O K A K U U 2017 I 2018 Tämä lienee ainoa kuvapari, mistä näkee, että vaikka suoria leikkauksen jälkeisiä... Lue lisää...
Pohjatiedoksi oksentelin koko edellisen viikon, olin ahdistunut ja juhannuksen vetelin kymppiä oxynormia ilman mainittavaa hyötyä. Tänään pyörryin pariin kertaan psykani lattialle, siirryin ambulanssilla acutaan. Kärsin aivan kamalista ylävatsakrampeista yleistä kovemman hermokipuni toverina eikä se tajuissaan pysyminen onnistunut kovin hyvin sairaalassakaan. Kipulääkkeenä annettu oxanest ei tuota kehuttavaa apua puhumattamaan niistä... Lue lisää...
Olin eilen aamulla sovitusti lähdössä käymään tyttöystäväni luona 09:15 bussilla. Ei mitää huolta, mun aamuhan on jo pitkään koittanut 04-06 välillä, joten ei tule kiire. Paitsi sinä aamuna kun heräät tunnin ennen bussin lähtöä, 35min ennen paikallisbussin lähtöä. Hyvässä aamukoomassa voi alkaa keittää puuroa 15min ennen lähtöä; aivan kovia kaurahiutaleita joista vesi on haihtunut pois, joita varmaan metallilastalla revit muumikulhoon, voi ei... Lue lisää...
Edellisestä postauksestani voitte vielä kerrata sen iten oon kulkenut ambulanssilla, tehnyt kolme reissua Keski-Suomen keskussairaalaan yhtenä viikonloppuna ja kolmantena jäänyt kivunhoitoon. Onneks siinä ei enää vanhimmatkaan kipulääkkeet auttanut eikä niitä turhaan syötetä. Oleppa siinä se hajoava kipukroonikko kenen kivunhoito lopetetaan kun kipua ei vaan saada pois. Mut siirrettiin taysiin. Olin siellä yhden yön. Ilman niitä kipulääkkeitä.... Lue lisää...
Niitä sairaalajuttuja ja gynekäyntejäkin, ihan vaan varoituksena. Me kaikki tiedetään jo että oon kipukroonikko jonka helvetilliseen hermokipuun ei auta vieläkään mikään. Me tiedetään että tässä taannoin söin vahingossa ohraa ja mulla oli todella paha olo ja vatsakipu monta päivää. Että mulla oli menkat jotka eskaloivat hermokipuni ja ohrakipuni ja viikon yritin vaan syödä opioideja ja selvitä. Olis lotonnu et siinä oli tarpeeks iloa... Lue lisää...
Eilen odotin tunnin kipupolin aulassa, kunnes kuulin että anestasialääkäri onkin kiinni muualla, eikä ole tulossa. Hajos. Itketti kun oli niin pettynyt, surullinen, vihainen, katkera ja peloissaan. Mä odotin yli puoli vuotta että pääsisin kipulääkärille. Sellaiselle, joka ei sano: "kyllä se menee kuukaudessa ohi" kun ei mene. Ei mennyt. Ees sen kahdeksannen: "kyllä se kohta loppuu" kuukauden aikana. Mä aloin ihan oikeesti odottaa ja lapsenomaisesti... Lue lisää...
"TOI ON MUN OPE JA SE ON KIVA JA 20WEE JA SEN NIMI ON SARA EIKÄ SAARA JA SE ON TOSI KIVA! OPE OPE OPE OPE MOOOOOOOI!" Näin saadaan yks sijaisuuksia tekevä flicka niin onnelliseksi, niin tärkeäksi ja itsestään ylpeäksi. Puhumatta siitä, että kahden kolmevarttisen aikana opetti usealla 10-vuotiaalle onnistuneesti ne matematiikan (-1,3) koordinaatistot mitkä oli itselle kuolemaksi kolmannella luokalla. Onnistunut paloharjoitus koulun pienten kanssa, se kun... Lue lisää...
Kyllä te tiiätte että mä joskus ihan tosissaan yritän pärjätä elämässä, jos en pärjätä nii ainaki painella täysillä eteenpäi. Myös tänään. Pakkasin aikaista töihin lähtöä -ensimmäinen päivä uudessa paikassa- varten kassin illalla valmiiksi. Kyllä mieli lepäs ja kaikkee muuta kun katseli aikaan saannostaan; kaikki vaihtosukista ja ulkohousuista verokorttiin järjestettynä. Sit vaan ajoissa sänkyyn ja pitkille yöunille, kun edeltävänä... Lue lisää...
Oon kuunnellut Hakaniemen uuden albumin lisäks luvattoman paljon Kasmirin Wowwowow:ta. Oon alahuuli väpättäen kuunnellut sitä Hakaniemeä ja joka ainoan kerran lopulta parkunut KAPINOIDAAN YHDESSÄ kohdassa. Oon ostanut uusia lempivaatteita, viimeiseksi keltaisen kenguruhupparin. Oon tehnyt ihan hirveesti koulujuttuja, kuunnellut luentoja alkoholipolitiikasta ja sotesta. Istunut terveyskeskuksessa ja Taysissa, jonottanut verikokeisiin, Kelan puhelinpalveluun,... Lue lisää...
No kirjoita sitten blogiisi joutuneesi sairaslomalle, sano että se sattui ja kysy vielä että mitähän seuraavaks. Oksennustautialert. No ainakin 10h hirvein vatsataudin aloitus minkä olen ikinä kokenut - ryömi pitkin vessan lattiaa etsimässä pönttöä kun edellisen oksentamisen jälkeen pyörryttää vielä niin paljon ettei eteensä näe. Päädy acutaan nesteytettäväksi ja saamaan aamulääkkeesi alas. Paitsi ettet edes saa aamulääkkeitä - mitä... Lue lisää...
Kirjoitin tämän toissailtana, mikä kohtalon iva että seuraavana aamuna nautin olostani acutassa siinä vaaleanpunaisessa paidassa. Ilman yhtään peacee ja buenoo. Mä halusin kirjoittaa postauksen jossa näytän ne inhottavat hetket pahasta maksatulehduksesta, akuutista maksan vajaatoiminnasta ja sen suoranaisesta tuhoutumisesta, elinsiirtohelvetistä. Siitä kivusta kun itket päivystyksessä ja kotona ja aivan huumattuna, siitä kivusta mille ei oo mitään... Lue lisää...
Minähän se menin sairaslomalla avoimeen yliopistoon ja töihin. Kuten vakituisemmat lukijani tietääkin, pidin 8kk kirjoitetusta saikustani kolme kuukautta ja sit alkoi avoimen kurssit, kohta sen jälkeen tajusin jo tekeväni töitä melkein päivittäin. Akuutti autoimmuunihepatiitti, hätäleikkauksena elinsiirto, kunnon hermokipua 7kk ja posttraumaattinen stressireaktio. Teoriassa varmaan mietin itsekin että mitä helvettiä mä teen kantamassa taaperoita,... Lue lisää...
Siitä tulee tässä loppuviikolla kuukausi kun olen kirjoittanut viimeksi, siitäkin tulee kuukausi kun sain töitä. Sit oonkin vetänyt tuli hännän alla (ah, mitä sanontoja) pitkin työkeikkoja ja ruokakauppoja siinä välissä, mitä nyt asunut edelleen kahden kaupungin välillä ja onpa nuo avoimen yliopiston kurssitkin ihan viis vaille valmiina arvioitavaksi. Ja voi luoja miten onnellinen mä olen. Niin elossa, menevä, kykenevä ja onnellinen. Eilen tulin puolen... Lue lisää...
Minulla oli tänä aamuna kauan puhuttu työhaastettelu eräässä henkilöstörekrytointiyrityksessä Siellä istuessani markkinoin itseäni ihan tosissani ja täysin vilpittömästi pohdin, että voin aivan hyvin työskennellä vaikka kerrossiivoojana. Pääsinhän eilen takaisin Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitajaksi, ja ensimmäinen hoitokeikka sovittiin samana päivänä. Hitsi että onkin ollut muksuja ikävä !! Sain toisen lastenhoitokeikan. Liityin... Lue lisää...
On se kamala klisee queto, made by Bob Marley: “You never know how strong you are, until being strong is your only choice.” Ja jos mä en olis viimeistään nyt niin anafylaktisen shokin partaalla joka kerta kun joku latelee itsetyytyväisenä jonkun voimalauseen, niin huutaisin sen joka ainoalle suunsa avaavalle ihmiselle. Mä väitän että kukaan, ainakaan ihminen joka ei ole samaa läpikäynyt, ei voi ees kuvitella että miten hirveä mun jokainen päivä on tässä... Lue lisää...
© PhoToni Hetken maailma on tässä Olen analysoinut pienryhmien sisäisiä ja ulkoisia jännitteitä niin paljon tällä viikolla, niin paljon. Nyt kaikki ajatukseni kiertävät lähinnä analyyttistä kehää akateemiseen opiskeluun suuntautuneiden motiivieni ympärillä. Vakuutussolidaarisuuden suhdannelukuja ja Mira Luodin käsityksiä oikeudenmukaisuudesta, tutkimustyön mahdollisuuksia ilman numeerista tietoa. Eilen haaveilin piristävästä happihyppelystä... Lue lisää...
Mä oon ajatellut ehkä nyt viimeiset neljä kuukautta, että tässä on postaus minkä tahdon kirjoittaa. Ja oon aloittanutkin tän aproximately 666 kertaa, mutta joka ainoan kerran oon jossain vaiheessa todennut, etten voi valehdella näin pahasti ees nettiin kirjoitetuissa koristelauseissa. Mä oon tässä nyt taas viikon koittanut olla jotenkin päin kun vatsalihakset ei mahdu hermojen kanssa samaan kroppaan, ja ihan kauheesti ei lohduta enää että "kyllä se ehkä... Lue lisää...
Mä oon yrittänyt kertoa, kirjoittaa, huutaa, parkua keskellä yötä ja sopottaa paskojen vitsien välissä et miltä tää elinsiirtokeissi mun mielestä tuntuu. Oli elinsiirtoviikko, oli elinsiirtopäivä. Mä en enää keksinyt yhtäkään lausetta kertoa et mitä tää elämä on, miltä kaikki voi tuntua ja miten sen yhden irtokarkkipussin aikana voidaan vetää kaikki fiilikset räjähtäväst rakkaudesta kahteen hyperventiloivaan, naama märkänä nauravaan... Lue lisää...
kymmenen vuotta sitten taisit ensimmäisen kerran luvata itselles et kiireesi joskus vielä hellittää Mä tiedän että Pihkan ja Myrskyn lyriikat on elämä. Mä olen kaksikymmentä ja feelaan niin paljon noita sanoja että ahdistaa entisestään. Mä istun tässä Pendolinossa Tampereelta Jyväskylään, kello on 19:14 ja mulla on tässä nyt puolitoista tuntia aikaa kirjoittaa blogiin ja yrittää saada auki taas yks valtavasti ongelmia tuottava... Lue lisää...
ODOTA.FI Mitä sinä odotat? Mä odotan nyt että bussini olis pian perillä ja pääsisin pissille. Mä odotan että mandariinit tulis taas edullisiksi. Mä odotan tatuointilupaaa, ulkomaanmatkoja, uusia adduja, joulua, muuttoa, sitä että kaikki ymmärtää mikä jumala Li Andersson on, maailmanrauhaa ja isompia tissejä. Ehkä elämä tapahtuu sinä aikana kun sä odotat, ehkä odotus palkitaan, ehkä odotit maailmanloppua ja huomaat ettei elämä ehtinyt... Lue lisää...
