Viimeiset kymmenen vuotta. On ollut mielenkiintoista lukea muiden vuosikymmenen koosteita, mutta tuntuu ihan absurdille ajatella miten paljon elämä on muuttunut siinä ajassa. Siis enhän mä ole enää edes sama ihminen! Tai oikeastaan on villiä miettiä, että jo kymmenen vuotta sitten, 12-vuotiaana mulla oli omia ajatuksia, mielipiteitä ja elämä. 2010 mä menin yläasteelle; olin ihan saatanan sekaisin Tokio Hotelista ja mustasta eyelineristä. Aloitin yläkoulun... Lue lisää...
Viime päivinä olen tehnyt asioita joita en ole tehnyt koskaan ennen, tai ainakaan pitkään aikaan. Se tuntuu freshille. Mutta samalla pelottavalle, kun muuttuvia asioita on niin paljon. Hyviä asioita, ja vähän huonompia, ja niitä mitä rajaan someminäni ulkopuolelle. Olen loukannut käteni, kävin kolme kertaa kahdessa viikossa terveyskeskuksessa. Edellisen kerran räpylä oli kipsissä täsmällisesti vuosi sitten. Kynteni on maalattu sateenkaaren... Lue lisää...
Rakas Totuuden kaipuussa - blogin Pinja inspiroi minutkin pohtimaan tätä vuotta hieman toisesta perspektiivistä - tai ehkä just siitä mistä tulee usein valitettavasti eniten tiirattua. Lähtökohtaisesti vuosi on ollut upea; olen mennyt kihloihin, muuttanut kihlattuni kanssa yhteen, hankkinut pitkästä aikaa lemmikin ja saanut nauraa. Ensimmäinen ehdokas No, vuoden paskin reissu on ollut ambulanssilla kivunhoitoon Acutaan -no siellä virtas... Lue lisää...
Unelmapäivä. Siitä Munkin matkassa bloggaajamme Jenni haastoi kertoman. Olen miettinyt viime aikoina paljon unelmiani, sekä realistisia että mahdottomia. En väitä että unelmia ei pitäisi tavoitella, mutta ymmärrätte, että esimerkiksi päivä jolloin kaikki sairaudet ja terveysongelmat maksansiirtoon een taiottaisiin pois elämästäni, ei ole kovin todennäköinen unelma. Täydellisenä päivänä olisin kivuton, ja voisin tehdä kaiken rakastamani ilman... Lue lisää...
Yhteistyö Suomi Pop festivaalien kanssa. No siis SANNI KURKISUO on ainoo asia mitä haluan viikonlopusta sano,koska mä en tarvii pornoo kun beibi mulla on sut; onhan sun muija aika pommi; työnnä mut vasten vessan seinään; ihan sama Jeesus vai allah kunhan saan olla sun alla; ja mä lupaan pysyy aitona ja aina rokkaa koska; ennen syötiin lettuja, nyt lasketaan kaloteita; prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla; sanat kaikki, vailla voimaa... Lue lisää...
Tämä mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä kysymys tuli lukijan kysymyksenä Instagramissa. Miten sun sairaudet/kivut/nää kaksi vuotta ovat muuttaneet sun tulevaisuuden suunnitelmia? Työ? Perhe? Mä olen 22 vuotta, kihloissa ja avoliitossa upean miehen kanssa, joka on aivan täysin mun seitsemän oikein. Kaksi vuotta sitten olin "melkein parisuhteessa" toista vuotta, aikalailla olin just asunut 10kk Tukholmassa, mutta se suhde kesti sen vuoden... Lue lisää...
Hei, onhan sulla hallussa HETKENKETKU:n Facebook-sivut, joille ilmestyvät niin uudet postaukset, storyt kuin jututkin, joita ei blogissa asti nähdä? Mun akuutista elinsiirrosta tuli viime viikolla, 27.5 täyteen kaksi vuotta. Kaksi vuotta. Se on aika pitkä aika ihmisen nuoruuden vauhdissa, mutta toivottavasti pitkästä elinajasta hirveän lyhyt tovi. Kaksi vuotta sitten mä pelkäsin kaikkea, vaikka olin niin sekaisin etten tajunnut mitä oikeasti... Lue lisää...
Olen varmaan allergisoitunut sairaalavaatteille, mutta onneksi oon viime kerroilla tajunnut ottaa tai pyytää kotoa rennot vaatteet mukaan. Tosin riski on aina siihen, että esim. kanyylin laittossa tai poistossa voi paita sotkeutua vereen. Että ei kannata ottaa niitä parhaita 😅 Muuten mun mielestä sairaalaan kannattaa pakata aika hyvin ja miettiä etukäteen mitä tarvitsee. Itse pakkaan mukaan siis omat alusvaatteet -rintsikat ilman kaaritukia tai... Lue lisää...
Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Olen maannut sairaalassa kivunhoidossa ilman mitään apua. Olen tärissyt melkein 40C kuumeessa suihkun lattialla ja oksentanut lattiakaivoon. Olen itkenyt, parkunut, vollottanut ja itkuhuutanut. Olen rakastanut. Olen nauranut. Olen ollut pakahduttavan onnellinen. Olen aloittanut lääkkeitä. Olen nostanut vanhoja. Olen kokenut enemmän vieroitus- ja sivuoireita kuin ikinä ennen. Olen juossut verikokeissa. Ja olen juossut - olen... Lue lisää...
Mä oon yläasteelta asti pitänyt noloinpana tapana kuolla liukastumista julkisessa suihkussa! Siinähän sais vielä kuoleman jälkeenkin hävetä kun siellä raiattais alastonta ja märkää ruumista paikasta a paikkaan b paikkojen h i ja x kautta. Meillä soi samaisella yläasteella liikkasalissa lujaa välituntikello. Minä ja paras ystäväni ei sitten pidelty vähän korvia tai katsottu kaveria päätä pudistellen vaan heittäydyttiin mahalleen lattialle ja... Lue lisää...
Huomenna lähtee juna kl. 09 kohti Joensuuta. Arvatkaa missä minä olen - Taysin Gastro-osastolla! Tätä reissua on kyllä pohjustettu monen päivän kivulla, jotka aiheuttivat kotona pahoinvointia ja huimausta sekä putoamisia lattiatasolle -onneksi siippani on käyttänyt epäitsekkäästi aikaansa oppiakseen ottamaan kiinni tosi nopeasti! TENS-laite, jääpussit, kauratyyny, piikkimatto ja kaikissa asennoissa ja alustoilla makaaminen ja yritys unohtaa koko... Lue lisää...
"Ei ole mitään kauniinpaa, Kuin liika järki tukehduttaa" Kiitos Pihkalle ja Myrskylle näistä riveistä. Oon tahtonut just tän leiman lukion lopusta alkaen. Se on ollut minulle nämä vuodet muistus siitä, että ei oo pakko suorittaa tai suoriutua, ja joskus on paljon parempi tukehduttaa järki, ja nähdä sen takana oleva kauneus sen takana. Tarkoittaa se sitten vapaailtaa, kesätöiden sijaan sitä kauan suunniteltua interreilia tai sitä kevenevää... Lue lisää...
H E I N Ä K U U 2017 I 2018 L O K A K U U 2017 I 2018 Uskallan väittää, että nyt ei ole enää kortisonista ulkomuodossa tippaakaan. Sisäpuolelta varmastikin käyn kortisonilla ja suoniin imeytetään subutexit. Vahvoja aikoja, mutta ei kortisoniposkia, vaan ihan omat kasvot. K E S Ä K U U I L O K A K U U 2017 I 2018 Tämä lienee ainoa kuvapari, mistä näkee, että vaikka suoria leikkauksen jälkeisiä... Lue lisää...
Pohjatiedoksi oksentelin koko edellisen viikon, olin ahdistunut ja juhannuksen vetelin kymppiä oxynormia ilman mainittavaa hyötyä. Tänään pyörryin pariin kertaan psykani lattialle, siirryin ambulanssilla acutaan. Kärsin aivan kamalista ylävatsakrampeista yleistä kovemman hermokipuni toverina eikä se tajuissaan pysyminen onnistunut kovin hyvin sairaalassakaan. Kipulääkkeenä annettu oxanest ei tuota kehuttavaa apua puhumattamaan niistä... Lue lisää...
Olin eilen aamulla sovitusti lähdössä käymään tyttöystäväni luona 09:15 bussilla. Ei mitää huolta, mun aamuhan on jo pitkään koittanut 04-06 välillä, joten ei tule kiire. Paitsi sinä aamuna kun heräät tunnin ennen bussin lähtöä, 35min ennen paikallisbussin lähtöä. Hyvässä aamukoomassa voi alkaa keittää puuroa 15min ennen lähtöä; aivan kovia kaurahiutaleita joista vesi on haihtunut pois, joita varmaan metallilastalla revit muumikulhoon, voi ei... Lue lisää...
Edellisestä postauksestani voitte vielä kerrata sen iten oon kulkenut ambulanssilla, tehnyt kolme reissua Keski-Suomen keskussairaalaan yhtenä viikonloppuna ja kolmantena jäänyt kivunhoitoon. Onneks siinä ei enää vanhimmatkaan kipulääkkeet auttanut eikä niitä turhaan syötetä. Oleppa siinä se hajoava kipukroonikko kenen kivunhoito lopetetaan kun kipua ei vaan saada pois. Mut siirrettiin taysiin. Olin siellä yhden yön. Ilman niitä kipulääkkeitä.... Lue lisää...
Niitä sairaalajuttuja ja gynekäyntejäkin, ihan vaan varoituksena. Me kaikki tiedetään jo että oon kipukroonikko jonka helvetilliseen hermokipuun ei auta vieläkään mikään. Me tiedetään että tässä taannoin söin vahingossa ohraa ja mulla oli todella paha olo ja vatsakipu monta päivää. Että mulla oli menkat jotka eskaloivat hermokipuni ja ohrakipuni ja viikon yritin vaan syödä opioideja ja selvitä. Olis lotonnu et siinä oli tarpeeks iloa... Lue lisää...
Eilen odotin tunnin kipupolin aulassa, kunnes kuulin että anestasialääkäri onkin kiinni muualla, eikä ole tulossa. Hajos. Itketti kun oli niin pettynyt, surullinen, vihainen, katkera ja peloissaan. Mä odotin yli puoli vuotta että pääsisin kipulääkärille. Sellaiselle, joka ei sano: "kyllä se menee kuukaudessa ohi" kun ei mene. Ei mennyt. Ees sen kahdeksannen: "kyllä se kohta loppuu" kuukauden aikana. Mä aloin ihan oikeesti odottaa ja lapsenomaisesti... Lue lisää...
"TOI ON MUN OPE JA SE ON KIVA JA 20WEE JA SEN NIMI ON SARA EIKÄ SAARA JA SE ON TOSI KIVA! OPE OPE OPE OPE MOOOOOOOI!" Näin saadaan yks sijaisuuksia tekevä flicka niin onnelliseksi, niin tärkeäksi ja itsestään ylpeäksi. Puhumatta siitä, että kahden kolmevarttisen aikana opetti usealla 10-vuotiaalle onnistuneesti ne matematiikan (-1,3) koordinaatistot mitkä oli itselle kuolemaksi kolmannella luokalla. Onnistunut paloharjoitus koulun pienten kanssa, se kun... Lue lisää...
Kyllä te tiiätte että mä joskus ihan tosissaan yritän pärjätä elämässä, jos en pärjätä nii ainaki painella täysillä eteenpäi. Myös tänään. Pakkasin aikaista töihin lähtöä -ensimmäinen päivä uudessa paikassa- varten kassin illalla valmiiksi. Kyllä mieli lepäs ja kaikkee muuta kun katseli aikaan saannostaan; kaikki vaihtosukista ja ulkohousuista verokorttiin järjestettynä. Sit vaan ajoissa sänkyyn ja pitkille yöunille, kun edeltävänä... Lue lisää...
